Pöystin treenit ja uusia omia uraideoita.

Pöysti on käynyt muutaman kerran hakuilemassa, kaksissa purutreeneissä, tottiksia tehty, hyppytekniikkaa sekä C-osan tekniikkaa. Hakuilut sujuu kyllä älyttömän hyvin. Pöysti on nyt tajunnut kiinnon tuonnin ja tekee metässä sujuvasti ilmasut myös umpipiiloilta. Pöystin kanssa ei käytetä mitään apuja, kuin joskus harvoin vaihtelun tuomiseksi. Huomenna olisikin vuoden yhdeksännet purutreenit. Näillä määrillä tavoitteena luokat ja FMBBhen paikka vuodelle 2019 😅💪. Aavan kanssa tehty vähän tottiksia ja pääsi rotuuntutustujan kanssa reenailee 😊👌. Pääasiassa kuitenkin lomaillut. Agilityä ollaan mietitty talvilajiksi.

Tuun alkuvuodesta hankkimaan toiminimen ja tulen ensi vuonna aloittelamaan pienen oman yritystoiminnan 😊

Mistä huipputreeniryhmä rakentuu?

Tässä eri puolella Suomea asuneena ja usein muuttaneena olen nähnyt monenlaisia treeniryhmiä. Olen myös vieraillut hyvin useissa ryhmissä ympäri Suomen. Pääasiassa hommat ovat toimineet jokaisessa ryhmässä, mutta eroja ollut aktiivisuudessa, sitoutuneisuudessa, motivaatiossa, motivaatiossa rakentaa toisten koiria, ryhmä dynamiikassa, yhteistyössä jne jne. Olen ajanut pitkää matkaa treenien takia, vain ryhmädynamiikan ja treeni-ideologian vuoksi.

Mistä sitten omasta mielestäni huippuryhmä koostuu? Puhutaan vaikka hausta. Tällä hetkellä voin todeta saavani reenata huippuhakuryhmässä ja on siksi helppoa kertoa kokemuksesta. Huippuhakuryhmässä ihan ensimmäiseksi ihmisten kemiat kohtaavat tai ryhmä koostuu sosiaalisista ihmisistä jotka hyväksyvät toistensa erilaisuudet. Jokainen lähtökohtaisesti ajattelee toistensa parasta ja haluaa auttaa toisen koiran sen parhaimpaan suoritukseen kokeessa/tavoitteessa. Huippuryhmässä kunnioitetaan toisen suunnittelemaa treeniä koirallensa. Treenisuunnitelmista pystytään keskustelemaan ennen ja jälkeen treenien, ilman että kukaan kokee suunnitelmaa kritisoitavan. Jokainen on sitoutunut toisen koiran treenaamiseen ja on perillä missä vaiheessa muiden koirat ovat. Jokainen pystyy toimimaan toisen koiralle maalihenkilönä ja maalihenkilöihin pystyy luottamaan. Luottamuksella tarkoitan, että tiedän maalihenkilön toteuttavan suunnitelmaa, että koirani on hyvissä käsissä piilolla ja jos suunnitelmasta piilolla on pitänyt poiketa, niin luotan maalimiehen arvioon. Maalihenkilö kertoo aina mitä piilolla on tapahtunut ja uskaltaa kertoa jos on tapahtunut jotain suunnitelmasta poikkeavaa. Maalihenkilöt palkkaavat suorittavaa  koiraa aina sydämellä ja pääasiassa pyritään, ettei treenissä ole kiire. Joskus Suomen sääolot ja äkkiä tuleva pimeys tuovat tähän haastetta. Suorittaneen koiran treeneistä keskustellaan ja mietitään mikä oli hyvää ja missä olisi vielä kehitettävää. Mahdollisesti mietitään jo seuraavan kerran treenit. Ryhmässä jokainen uskaltaa tuoda havaintojansa esille treenistä ja aloittelevien harrastajien sekä kokeneempien havainnot ovat yhtä arvokkaita. Uskalletaan keskustella omista ajatuksista ja oppimisen kannalta on hedelmällistä, jos ohjaaja tai maalihenkilöt pystyvät perustelemaan näkökantansa asioihin. Treenata voi monella tavalla ja päästä samaan lopputulokseen. On kuitenkin tärkeää, että maalihenkilöt ymmärtävät treeninkulun, mitä haetaan ja pystyvät toteuttamaan treenisuunnitelmaa. Huipputreeniryhmässä treenaaminen ei ole kuitenkaan kuoleman vakavaa ja treeneissä on mukana huumoria. Aina ei kaikki voi mennä putkeen ja ollaan koirille, itsellemme ja toisille armollisia, koska kaikken tärkeintähän koko haun harrastamisessa on se, että meillä on Kivaa 😊.

Pöystin kanssa peltojälkikoulutuksessa

Pöystin kanssa käytiin toisessa peltojälkikoulutuksessa ikinä. Pöystin kanssa on kaikissa harrastamissani lajeissa ja niiden osa-alueissa ollut visio. Visio miltä haluan meidän suorituksen näyttävän. En ole halunnut sekoittaa koiraa erillaisilla treeneillä, vaan punainenlanka on ollut sama. Kuitenkin pääsimme osallistumaan yhden arvokisatasolla hyvin menestyneen ohjaajan yksityiselle "oppitunnille". Minulla oli epäilys etukäteen, että ajatuksemme eroavat jonkin verran jäljen koulutuksen osalta. Kyllähän ne osin eros, mutta sen johdosta sain taas paljon uusia ideoita ja vinkkejä työkalupakkiin 👌. Alusta ei ollut mikään helppo, vaan juuri ajettua  rehua.  Sää oli kylmä ja sateinen.

Treenejä ja hulluja ajatuksia

Aava on lähinnä lepäilly viime kuukauden, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti tehny hakua, tottista ja jälkiä. Ajatuksena ollut vain taitojen ylläpitämien ja hauskan pitäminen yhdessä. Aavalla on todellakin hauskaa ja hieman ylimääräisiä kierroksia, kun treeni epäsäännöllistä 😅. Yhessä hakutreenissä hieman koulutettiin umppareilla, kun kokeissa tuppaa ryskäämään umppareita samalla kun haukkuu. Pidän itse tätä positiivisena ongelmana, koska sillä tosiaan on suuri halu löytää ukot. Meillä on takana 9 hakukoetta, joista tulos 8:sta. Vain yhdessä pummi, joka oli haun SMät 2016. Tottiksesta ei päästy maastoon, koska pisteitä taisi kertyä, kiitos ylivireisyyden ja monen ylimääräisen eteenmenon,  67. Pääsääntöisesti henkilöetsinnän pisteet olleet 167-169p/170p. Toivon, että osaan Pöystille rakentaa saman motivaation ja tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että ukot on paljon tärkeämpiä, kuin se ohjaaja keskilinjalla 😂👌.

Puruissa meidän luova tauko ei kauaa kestänyt Pöystin kanssa, kun palattiin jo Back in business 💪. Nyt taas uudella motivaatiolla ois tarkotus tähdätä ensi vuoden Belgien RMiin. Haussa ruotsalaisella ilmasut toimii ja mettätyöskentely on oikein hyvää. Ensi vuonna sekin sit starttaa haussa.

Aavan kanssa ollaan mietitty josko hypättäisiin kohti tuntematonta ja lähettäisiinkin kisaamaan holskujen MMiin IPORiin 😬. Olen hieman miettinyt josko järjestettäisiin tukitapahtumana koulutusta siitä mihin itse keskittynyt viime vuosina. Tällä hetkellä koulutan useampaa koirakkoa tyttiksen, tottiksen ja jälestyksen osalta sekä yhtä koirakkoa autan korjaamaan rullailmaisun ketjua. Olen aika paha hifistelemään, joka on myös osaltaan auttanut siihen, että olen asioista ottanut selvää eri kanteilta ja valinnut meille ne sopivimmat. Rakennan koiriani jäljellä jäljen sunnittelu keskeisesti, tyttiksessä rakennan asioita pikku pennusta hyvin järjestelmällisesti ja oman ihanteeni mukaan, tottiksessa keskittynyt tunnetilaan alusta saakka ja liikkeiden nopeaan suoritukseen, rullailmaisu on takaperin ketjutettu hyvin tarkasti ja mutkia oikomatta.

Olen nyt koetestannut koulutusta jossa käydään koesuoritus videolla läpi. Koesuoritus palastellaan osasuoritukseen ja siitä erillisiin liikkeisiin, joita voi hyvin treeniä itsenäisesti tai apparin kanssa. Jos kysyntää on, niin koulutus tullaan järjestämään Kotkassa valaistulla ulkokentällä ja jossa lämmitetty koppi/tila videon katsomiselle/tauoille/ruokailulle.

Liian hyvää ollakseen totta -treenipäivitystä

Muutamat hakutreenit kerkesin jo tuskailemaan, et miten ihmeessä saan Pöystin toimimaan hakutreeneissä. Ongelmana oli hyvin korkea viretila, joka vaikeutti uuden oppimista. Pöystillä myös todella suuri motivaatio maalihenkilöä kohtaan ja maalihenkilön jättäminen ilmaisun ajaksi oli koiralle todella haastavaa. Sain paljon korjausehdotuksia ystäviltä ja vierailin Porvoon lauantaina treeneissä. Lauantain treeneissä muutettiin vielä näytöllä koiran olemista ja maalimies vaatii koiran pysymään maassa, kunnes pääsee siirtymään piilosta pois ja vapauttaa palkalle. Pöysti oli palautettu muutaman treenin ajaksi takaisin irtorullille. Ekalla ja vikalla pistolla Pöytin oli pakko heittää "voltti" ennen rullantuontia, mutta muuten nappasi vain rullan ja toi mulle vauhdilla. Oli myös ihan loistavaa ja motivoivaa kuulla jonkun muun uskovan, et hyvä siitä tulee 😊. Sunnuntaina otin sit svedun käyttöön. Pöysti ei ole ikinä tehny svedulla ilmasuja. Nyt se kuitenkin ymmärsi heti löydön tehdessään ottaa itsenäisesti rullan suuhun ja palauttaa se nopeasti minulle. Olin äärimmäisen onnellinen treeneistä, kun ajattelin jo hyvin pitkälle tässä olevan tekemätön paikka. Pöysti oli ihan huippu ❤ ja niin oli toki meidän maalihenkilötkin - aina valmiina laittamaan itsensä likoon❤. Aavalle otettiin myös sunnuntaina kolme pistoa -umppari-tyhjä-umppari. Umppari ilmasut oli todella hyvät, samoin tyhjä pisto oli hieno laatikko ❤.

Pöystin kanssa lopetettiin ajanpuutteen vuoksi purut. Olemme kuitenkin pitäneet ja tulemme pitämään taitoja yllä jos ensi vuonna olisi taas aikaa jatkaa. Jäljellä olen alkanut ottamaan vauhtia vielä entisestään pois ja pari viime jälkeä alkaneet näyttämään liki siltä miltä pitäisi 👌. Tottiksessa olen keskittynyt niihin inhokki osa-alueisiin -lähinnä noutoihin. Tällä hetkellä nouto on lähes kunnossa. Heittovaiheessa Pöysti vielä välillä katkaisee kontaktin minuun, mut muuten noudot on nopeita ja ote kapulasta tiukka ja rauhallinen. Esteiden ylityksen on ilmavia ja varmoja myös kapulan kanssa. Eniten olen treeneissä pyrkinyt katkaisemaan saalista. Pöystillä on todella paljon saalisviettiä ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa treenaamisessa. Vissiin harjoittelu kannattaa noudoissaki 😄. Eteenmenon maahanmeno ja paikkamakuu pitäs viel treenata.

Tulevana viikonloppuna meille tarjoutui päästä huippuoppiin jälkeä treenaamaan. Meinasin et mennään Pöystin kanssa. Pöystin kanssa pitänyt vieras koulutukset minimissä, mutta pohja alkaa olemaan sillein kunnossa, et kestää varmasti vähän erilaistakin koulutusta.

Aava pk-jäljellä JK2 288p. RM2

Viikko takaperin alettiin Aavaa treenaamaan pk-jäljen rotumestaruuksiin. Ajatus lähti siitä, kun kuitenkin olin menossa IPO-rotumestaruuksia kattomaan, Sastamalasta enää ollu "pitkä matka" Kauhajoelle. Mökin varasin edellisenä päivänä isojoelta. IPO -rotumestaruuksista sen verran, että Aavan lapsi oli RM2, IP3 tuloksella ja kovasti tykkään tuosta uroksesta😍. Siinä on sitä samaa "ravistettava ennen käyttöä" kuin äidissään. Ystävät sai myös RM1 ja RM3 tittelit 😍🤗.

Sitten jälkikokeeseen. Suurin syy miksi en ole mettäjälkikokeeseen kovasti pyrkinyt on, et mä vihaan suunnistusta 😅. Koe päivään herättiin Isojoella. Edellisenä päivänä oli ollut tarkotus tehä joku janatreeni Pohjanmaalla, mut en sit jaksanutkaan ja lauantai oli koirille täysin vapaa. Lähettiin 7.30 ajaa koepaikalle ja matkalla tein yhden pikapika janatreenin, kun tapani mukaan en hirveästi jätä aikataulussa pelivaraa. Koepaikalla oltiin 8.20 ja koe alkoi 8.30. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 holskua, mutta kaksi perunut viime hetkillä. Nyt joka luokassa oli yksi holsku. Osallistuvia koiria yhteensä seitsemän. Ensimmäisenä meidät siirrätetiin janojen lähistöön, jossa olimme hyvissä ajoin. Tuntia myöhemmin avo-koirat, joita oli neljä, siirrätettiin janoille. Meillä oli kolmas jälki. 

Lähetin koiran vinoon janalla ja se otti jälen metrin janan sivusta ja lähti sitä ajamaan heti varmasti oikeaan suuntaan. Janalta lähti vinosta lähetyksestä -2p. Aava jälesti jälkeä varmasti askelaskeleelta rauhallisesti. Maasto oli aluksi tyypillistä Pohjanmaan aakeeta laakeeta sammalmaastoa. Ensimmäinen keppi oli ekalla suoralla, mutta tarpeeksi pitkällä jotta koira oli päässyt jälkeen kiinni ( ehkä 100 metrissä). Jälki ohitteli muutamia syvempiä monttuja kiertäen ja tuli muutamia polkujen ylityksiä , jonka jälkeen kulma. Tokalta suoralta keppi, jonka jälkeen maasto vaihtui soramontuiksi. Aava vaan puksutti menemään. Soramontrujen jälkeen maasto vaihtui suoksi ja suolla oli kulma. Keppi löytyi suon loppupäästä. Maasto vaihtui taas sammaleeksi ja tuli kulma. Kepit neljä ja viis löytyivät seuraavalta pätkältä joka ilmeisesti oli kaareva suora. Tuli viistosti metsätien ylitys ja metsätien viertä kulki viimeinen suora. Viimeisellä suoralla Aava oli selkeesti jo väsynyt urakasta ja vikaan suoraan jaksoi jälestää askelaskeleelta. Viimeisellä suoralla nokka hieman nousi ja mietin jo et  meneekö se vaan jälentekijän poistumisjälkeä pois vai onko homma sille vaan niin helppoa et vähän lepuutti nokkaansa. En tiedä, mutta vikan kepin nosti ehkä liinanmitan päässä tiestä. Aikaa jäljen ajamiseen meni n. 25 min. Muutaman kerran mietin, et riittäköhän meidän aika, ku Aava puksutti niin rauhallisesti, varmasti askelaskeleelta jälkeä. Missään vaiheessa se ei joutunut hakemaan jälkeä koko kilsan aikana ❤. 

Esineruutuun ajettiin seuraavaksi. Esineruutu alkoi tyypillisesti. Aava juos kierrokset alemmas ekan minuutin, jonka jälkeen alkoi nostelee mulle esineitä 😄. Esineet nous nopeasti ja varmasti. Eka esine keskeltä takaa ja toka oikeasta laidasta keskeltä. Esineruutu 29p. -1p. alun juoksentelusta. Tottis olikin sit jännä. Oltiin vika pari ja päästiin kerranki tekee liikkeet eka. Ennen tottista syöttelin Aavalle  ruokaa, jotta se olisi matalammassa tilassa. Ei taaskaan auttanut, mut hieman tasaisempi tunnetila kuitenkin kuin viime kokeessa. Pystyi sentään istumaan kohtalaisen hiljaa valmistelevissa ja mun ei tarvinnu olla niin "kiree"😅. Eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon, tasamaannoudossa luovutti kapulan seisten ja liikkeestä seisomisesta kääntyi kohti kun palasin viereen (en mä ollu tätä muistanu harjoitella 🙈). Muita suuria liikevirheitä ei tullut, paitsi paikkamakuussa ohjaaja käveli piilon, mutta huomasi itse ja otti askeleen ulos piilosta 😄. Tottiksesta 91 pistettä. Tuomarin sanoin koira tekee iloisesti ja halukkaasti hommia. Yhteensä 288 pistettä (168-29-91), JK2, RM2, luokkavoitto. Aava teki kokeen parhaimman tuloksen ja parhaimmat tottispisteet.

Koe oli todella hyvä henkinen. Järjestäjille isot pointsit 👍. Sai myös tutustua uusiin mukaviin tyyppeiiin 😊. Aavan pentu Dia oli kolmosluokassa tehden upean ykköstuloksen 286p. (167-30-89), JK3, RM1. Dia nyt ykköstulosta vaille käyttövalio 😍. Et tuli vähän niinkuin tuplavoitto kotiin ❤. Aavan pentue on ollut kyllä hieno ja monipuolinen. Paljon tekee, että koirat päässeet loistaville ohjaajille, mutta kyllä niissä koirissakin on sitä jotain, kun lajista kuin lajista tuloksia vain napsahtelee. Jatkakaa samaan malliin 👌❤ -me ollaan niin teistä ylpeitä Aavan kanssa. 

Aava Käyttövalioksi

Niinkuin moni tietää, niin tää vuosi on ollut kivinen. Koiralle sattunut tapaturmia ennen kauden pääskapoja. Väliin jääny haku-, mettäjälki- ja erikoisjälkikokeita sekä SMät ja RMät. Sinällään meillä on useinkin huonoa tuuria ja tapaturmia sattunut joka vuosi ja toipumista ollu kuukaudesta puoleen vuoteen. Ollaan luovuttu Ipoiluista, koska hampaiden kunto ei siihen olisi alunperinkään ollut suotuisa. Hampaat menneet edellisessä kodissa. Nyt kuitenkin kun Aavalla alkaa olee ikää, toivoisi ettei sitä joutuisi "turhaan" nukuttelemaan" lääkärissä. Takapakit alkoivat todella viime viikolla ottaa päähän. Tapahtui taas tapaturma juuri ennen koetta. Tapaturma ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeeseen. Tänä vuonna olemme päässeet yhteen hakukokeeseen vain osallistumaan.

Lauantaina lähdimme ajamaan Imatralle kaupunkiotteluun, jossa Aava kisasi KPHn joukkueessa Hakukokeessa. Meillä suurin tavoite oli saada hyvä fiilis tottikseen, mutta toki mielessä oli se viimeinen ykkönen käyttövalioksi. Vettä satoi ja taivas oli harmaa. PAHA3 luokassa oli neljä koirakkoa. Toivoin, että pääsisimme ekana tekemään mettäsuorituksen, mutta neljäs suorituspaikka lankes meille. Ensimmäinen suorituspaikka on meille paras, sillä Aava on hyvin itsenäinen metsässä ja jos metsässä on vahvoja hajuja, niin ohjattavuus on huonompi. Aava kuitenkin yllätti ja teki tosi hienoa risteilytyöskentelyä ja ohjattavuus oli todella hyvä. Aava teki tosi hyviä laatikoita ja vain tyhjässä alussa jouduin korjaamaan syvemmiksi kaksi pistoa. Muuten vaan kävelin keskilinjaa ja heittelin koiraa vain puolelta toiselle❤. Eka avo maalihenkilö oli jossain 150 metrissä vasemmalla , toinen 200 metrissä umpipiilossa oikealla  ja viimeinen 300 metrissä umpipiilossa vasemmalla. Meidän heikkous oli umpipiilo ilmasut. Aava yritti kaivautua umpipiiloihin, kun lähestyin. Pisteitä mettästä 160.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. Aavan koulutuksessa on käynyt iso kämmi esineruudun opetusvaiheessa ja ne muutamat esinetreenit joita tehty, ni ongelmaa korjailtu.. Toiseksi viimeset esinetreenit olikin grandefiasko. Aavalla hajos juurihoidettuhammas ja esineruudussa se työskenteli vauhdikkaasti, mutta esineiden kanssa tapahtui omituisuuksia. No kokeessa mentiin ruutuun tiedostaen et jos halajataan ykköstulosta, ni kaikki pitää nousta. Esineruutu oli tottiskentän vieressä ylämäessä ja tottiskentän tapahtumat kuului esineruutun todella hyvin :käskyt (eteenmenon maahan ja laukaukset). Lähetin Aavan vasemmasta etukulmasta ruutuun ja se nosti ekan lähiesineen (lyhyt kiepeillä oleva nahkahihna metallilukolla) oikeasta etukulmasta. Siirryin keskemmäs ruutua ja keskeltä hieman oikealta löyty toinen esine (hiusharja). Siirryin takasin vasempaan etukulmaan ja suhteellisen takaa löyty kolmas esine (joku narulelu). Ruutu 29 pistettä. Yksi piste lähti, kun tuodessa oli ottanut hiusharjasta huonon otteen ja tiputti sen kerran. Olin oikein tyytyväinen esineruutuun.❤️

Tämän jälkeen tehtiin pikalasku ja tottiksessa piti saada 81 pistettä. Periaatteessa se piti olla ihan mahdollista, vaikka tottiksen kanssa ollaan viime aikana kovasti painittu. Yritin laskea Aavan tunnetilaa ruokkimalla sitä vaan ennen omaa suoritusta. Ei auttanut. Koira oli korkeassa tunnetilassa ja oli täysi työ pitää homma kasassa. Etukäteen mietin et pidetään vaan hauskaa, mutta menihän se vähän niin et Aava piti hauskaa ja mä yritin vähän rajoittaa. Toisaalta vaikka piste vähennyksiä tuli paljon iloisuudesta ja sen myötä liikevirheistä, niin oli aivan ihanaa kun Aava taas pursui intoa ja iloa tottiksessa❤️. Yritti se myös tehä perus Aavana ylimääräsiä eteenmenoja 😄. Pisteitä 84. Yhteensä 273 eli ykköstulos, luokkavoitto ja KVA. Samalla meidän joukkue voitti kaupunkiottelun.

KVA hausta oli meidän päätavoite ja ensimmäiset vuodet kisattiin vain rotumestiksissä. Kiirettä ei siis ole pidetty. Nyt kuitenkin ikää alkaa Aavalla olemaan ja olisi kiva vielä keritä harrastelemaan enemmän mettäjälkeä ja ehkä EKtakin, mutta ilman mitään tulospaineita! Matka käyttövalioksi on tapaturmista huolimatta ollut hieno ja vaiherikas. Ollaan tutustuttu ja päästy reenaamaan huipputyyppien kanssa ❤️. Ei se määränpää, vaan matka sinne ❤. Hienoa päättää ura kokeeseen, jossa oli taas yhdessä tekemisen iloa ja nautittiin siitä, että päästiin osallistumaan.

Aava on ensimmäinen koira, jonka kanssa alettu pk-lajeja harrastamaan. Paljon on tullut opittua eri lajeista ja paljon päästy kokemaan. Paljon tekisin erilailla nyt, mutta ilman virheitä ja niiden tiedostamista ei olisi tapahtunut oppimista. Aavalla on ollut aina hyvin korkea motivaatio tehdä töitä ja se on kestänyt epäreiluakin koulutusta mielettömän hyvin. Aava on koirana itsenäinen, mutta kuitenkin riittävän aktiivinen ohjaajan suuntaan.  En olisi voinut saada parempaa ja itselleni sopivampaa koiraa ❤. Nyt nautitaan Aavan kanssa tulevat vuodet yhdessä tekemisestä ja siitä, että saamme harrastaa hienoja lajeja loistavissa porukoissa ❤.

Tottistelua Pöystin kanssa ja huonoa ohjaamista

Meillä on nyt seuraava Pöystin tavoite rakentaa noudot lopullisesti kuntoon ja eteenmeno. Molempien tavoitteiden vuoksi kierrellään paljon eri kentillä. Keskittynyt tunnetila pitää saada rakennettua eri kentille noutoihin. Eteenmeno yhdistettyä myös eri kentille. Innostuin treenin aluksi ottamaan vähän seuraamista ja koska täyskäännöksissä pientä tökkäämisongelmaa jäätiin sitä hinkkaamaan, vaikka ei pitänyt. Edellisenä päivänä apparin kaa yritettiin jo ongelmaa ratkaista liinalla onnistumatta. Mun täytyy nyt uudelleen prosessoida puuttuminen virheeseen. Miten nyt puutun, ni en niin aio enää jatkossa puuttua. Puuttuminen ei ole tarpeaksi selkeää koiralle.

BH Pöysti

Pöystin kanssa käytiin varaslähdöllä BHssa. Tarkoitus oli osallistua BHseen useampi viikko myöhemmin Lahdessa, mutta nykyisen seuran BH-kokeessa sattui olemaan runsaasti tilaa. Pohdin asiaa ja pari päivää ennen koetta ilmoittauduttiin kokeeseen. Oikeastaan ainut täysin keskeneräinen liike oli paikkamakuu ja luoksetulo ilman törmäystä. Pienempiä treenattavia asioita tai toisten mielestä hifistelyitä löytyy vielä, mutta itsellä on selkeä visio. Suurin pelko BHseen osallistumisessa on jokaisen kolmen koirani kanssa ollut tietämättömyys muiden osallistuvien koirien tasosta. Omat koirat olleet aina osallistuessaan sellaisessa vaiheessa, että tiedän niiden olevan hallinnassa. Pöystin paikkamakuu on kesken fokusoinnin ja keskittymisen osalta. Mitä se olisi voinu tehä, niin vieraan koiran luoksetulossa nousta kyynärille. Aavalla oli aikanaan turvallinen ja tuttu koira parina. Beijen pariksi arpoontui joku snausteri, jonka ohjaaja tuli ennen suoritusta sanomaan, ettei tiiä juokseeko paikkamakuusta meidän tykö. Silloin totesin, että toivottavasti ei, koska Beije kyllä pesee ja linkoaa huolella. Yritin etukäteen kartoittaa Pöystin kanssa samaan kokeeseen tulevien tasoa, koska en todellakaan aikonut ottaa mitään turhia riskejä. Pöystille on muut koirat ilmaa, paitsi jos ne tulee iholle tai nenän eteen tuijottelemaan. Siinä vaiheessa huumori katkeaa heti. Enkä sille halua mitään negatiivisia kokemuksia, kun huolella ollaan tottelevaisuutta rakennettu. Yhdestä koirasta sain tiedon, että ihan ok parina, muista ei tiedetty. Koepaikalla arvottiin parit ja meidän pariksi tuli roto. Arvoonnuin ensimmäiseen pariin ja paikkamakuuseen ensin. Otin Pöystin seuraamaan jo paljon ennen kenttää ja siinä vaiheessa parina oleva koira pälyili kokoajan Pöystiä. Ilmoittautuminen oli haastava parina olevalle koiralle ja mietin jo siinä vaiheessa, että otetaanko riskiä. Seurautin Pöystin paikkamakuu paikalle pidemmän kaavan kautta, jotta saisin tunnetilan tasaisemmaksi. Varmistelin paikkamakuukäskyn. Pöysti joutui sitten makaamaan hyvin pitkän paikkamakuun, kun suorittavalle parilla ei sinäpäivänä mennyt sukset samaa latua. Parina oleva koira veti ohjaajaa perässä pitkin kenttää. Koira myös tuijotteli mua ja Pöystiä. Itse olin todella hermostunut ja kun koira oli hetken vapaana, niin olin jo ilmoittamassa, että me keskeytetään. Tuomari kuitenkin hoiti tilanteen hienosti ja vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Pöysti makasi hienosti paikkamakuussa koko pitkän ajan. Tuomari pyysi parin siirtymään paikkamakuuseen pitäen koiran kytkettynä koko paikkamakuun. Pöysti teki hyvässä tunnetilassa koko kaavion. Yksi ajatuskatkos koiralle tuli henkilöryhmässä ja pujahti yhden henkilön luokse selkäni takaa ja annoin ylimääräisen käskyn ja koira tuli heti takaisin seuraamaan. Tuomarilta kysyin, et mitä hemmettiä siinä tapahtu. Pöysti kun seuraa oikealla korrektilla paikalla, ei paina eli on suorassa ja en siihen katso, ni on hyvin mahdollista että se "katoaa" multa. Mitä ei ole ikinä aikaisemmin tapahtunut. Tuomari sanoi, että kävi kattomassa herkkuja, mutta itse epäilen koiran nähneen henkilöryhmän käden heilahduksen/ liikkeen tms. mihin reagoi. Luuli luultavasti palkan tulevan, mutta huomasi erehdyksen. Syy epäilyyn on, että Pöysti terävä/vilkkaana reagoi todella helposti ja nopeasti liikkeeseen, mikä ollut paikkamakuussakin ongelma. Tiedetäänpä mitä jatkossa treenataan. Tuomarilta saatiin todella mukavat arvostelut ja kaikki se mitä tähän mennessä haettu, kantaa kokeessa ❤. Toki ohjaamisessa,tiedostetuissa ja tiedostamattomissa ylimääräisissä avuissa on harjoiteltava vielä, mutta saavutettiin se mitä haettiin. Saatiin myös palautetta kulmista, että teen ne liian pyöreinä. Mutta etenkin tuomarin ensimmäiset sanat "Tässä on hyvin korkeasti koulutettu koirakko" oli niin ihana kuulla, että olisi tehnyt melkein mieli itkeä. Tuomari myös korosti koiran halua ja iloa tehdä töitä hyvässä vietissä. Tästä on niin loistava jatkaa eteenpäin hyvillä mielin. Pöysti oli sinut joka jatkoi kaupunkiosuuteen. Kaupunkiosuudessa annoin koiran ensin mennä itekseen edellä ja sehän veti kun hinaaja 😂. Tuomari pyysi, että ottaisin koiraa enempi hallintaa, joten lopun matkaa se sitten seurasi vieressä. Eihän se reagoinut epäasiallisesti mitenkään mihinkään. Muita koiria ei ees huomannut, vaikka koira ohitteli edestä ja takaa ja kun oli kytkettynä. Kiinni jätettynä se jäi makaamaan, vaikka koiria ja ihmislauma kulki ees taas sen takaa, makasi edelleen kun palasin takasin. On mulla vaan hieno malinoissi, vaikka välillä ei oikeen osaa sanoa onko se lintu vai kala. Hyvä harrastuskoira se on se on ollu alusta asti selvää. Mut ei se ihan tyypillinen kaveri kyl oo 😂, sen on tuumannu aika moni treenikamu, jota sitä on nähny useammin. Se on kuitenkin just hyvä mulle ❤

Hei vaan vuoden 2017 tavoitteet

Kauden tavoitteeksi tuli kuitenkin haun SM-kisat ja ne haaveissa treenattiin kevät ja nyt kesä tiiviisti. Viivyttelin ilmoittautumista viime tippaan, mutta ilmosin. Ilmon jälkeen alettiin osa-alueiden hyvin ahkera reenaaminen ja alettiin ajelemaan pitkäänkin matkaa treeneihin. SMiä tärkeämpi tavoite oli järjestää holskujen ensimmäiset FH-rotumestikset ja ne saadaankin ekaa kertaa Kouvolaan tänä viikonloppuna. Sinne olimme myös ilmonneet ja mukavasti holskuja tulossa. Maanantaina huomasin verta Aavan pallossa, kun tehtiin tottista Pöystin purujen jälkeen. Katoin suuhun ja alakulmurihan siellä ihan säpäleinä. Ei Aavaa paljon haitannut, vaikka verta pulppus vaan hampasta. Mietin, et nähny treenitavaroissa verta jo muutama päivä aiemmin, mutta ajattelin jonkun purreen vaan kieleen tms... Aloin soittelee eläinlääkäreitä seuraavana päivänä ja jokaisessa kahen viikon jonot lomien takia. Perjantaille saatiin seuraavan päivän sovittelulla aika paikkaan, jossa tehään vaan poistoja. Juurihoidossa on muistaakseni Aavan kanssa joskus kevyellä nukutuksella ollut vain viikon karenssiaika. Poistossa menee yli. Meillä siis jää nyt haun SMät ja FH RMät väliin. Tiiä itkeäkkö vai nauraakko. Täydellinen ajotus hampaalla särkyä. Moni ei ymmärrä tätä vitutuksen määrää. Aavan kohdalla on niin pitänyt paikkansa sanonta:lahja hevosen suuhun ei ole katsominen. Alkais varmaan huimaamaan jos alkais laskea rahamäärää mitä hampaisiin ja hampaiden takia mennyt. Vain siksi et joku on sitä häkittänyt pentuna/ nuorena edellisessä kodissa. Miksi joku ottaa aktiivisen koiran jos sille ei ole aikaa. Miksi joku ylipäätänsä ottaa pk-koiran jos sen kanssa ei ole tarkoitus tehä mitään. Niin raivoissani. Ensiksi luovuimme puruista ja sen myötä IPO MMien revanssista ja nyt luovumme SMistä ja RMistä, vain koska kulmahampaat. Ei paljon huvita tehä enää duunia, kun aina sattuu jotain ja vuosien työ valuu hukkaan. Mun koirat tulee kohta kaikki pitämään koppia päässä 24/7. Autossa Pöystillä on aina ja luultavasti jatkossa myös näillä kahella muulla. Aava pitänyt aina välillä. Positiivista ku haetaan, ni Pöysti oli hyvä puruissa 2kk tauon jälkeen. Katotaan millon seuraavaksi.

Hakuilua

Tällä viikolla tuli käyty tiistaina Kouvolan hakutreeneissä. Pöysti teki rulla-ilmaisu ja homma sujui taas tosi hyvin 👍😊. Näköjään haussa sen ei pitäis pitää yhtään taukoa tai sooloilu alkaa. Jäljellä ei tällaista ole näkynyt. Aava nosti yhen valmiin ukon ja toinen ukkoa lähti keskilinjalta juoksemaan mettään ja sitä Aava ei sit päässy nostamaan, vaan joutui autoon. Keskiviikkona treenattiin Kotkan porukan kaa ja Pöysti teki rulla-ilmaisua. Vähän kasvatettiin välimatkaa ja heti sitä vähän alkaa ahistamaan ukon jättäminen mettään. Homma kuitenkin toimi, mutta edellisen päivän tekeminen oli parempaa 👍. Huomenna käyään Kouvolan porukan kaa treenaamassa ja Aavan vuoro 😊. Tänään tehtiin kapulaa sisällä Pöystille ja suunnataan varmaan tottiskentälle ja pellolle seuraavaksi.

Mahdollisuuksia ja hulluja harrastajia

Ilmoitin Aavan  hetken mielijohteesta kuitenkin kisaamaan PK-SMiin haussa. Viimevuonna meillä olisi ollut periaatteessa  kaikki mahdollisuudet menestyä jopa aina palkinnoille saakka, jos olisimme tehneet  oman tasoisemme suorituksen. No hommahan silloin kaatui tottikseen, kun Aava karkas liki kaikissa liikkeissä tekemään eteenmenoa. Kapulan heitoissa oli pahin, juos kolme kertaa kapulan yli.. Tänävuonna on liki sula mahdottomuus saada osa-alueita toimimaan. Miksi sitten osallistumme? Lähinnä siksi, että me voidaan 😄. Hyvin todennäköisesti hyvin pitkään aikaa mulla ei ole mahdollisuutta osallistua haussa PK-SMiin. Aavan kanssa voi olla, ettei me enää ensi vuonna jakseta tai pystytä osallistua. Aava täytti eilen 7 vuotta 😱. Aava ikääntyminen on ihan kauheaa, kun haluaisin sen pitää lopun ikääni ❤. Aava pitäisi myös holskujen FH-mestiksiin ilmota, mutta se ei todellakaan ole valmis pitkän tauon jälkeen.

Pöystin kanssa viime kuussa tehtiin vain parit hallintatreenit puruissa. Ne ei menny niin hyvin kuin mitä olisin halunnut. Motivaatio tippui nollaan. Tähän kun lisätään muutto, uusi työ ja kaikki se stressi, niin oli syytä siirtyä tauolle. Olemme olleet sen kanssa nyt tauolla n. 1,5 kk ja nyt hiljan tuntua, että voisi harkita treeneihin menoa. Marraskuussa voisi olla realistista osallistua IPO 1:seen, jos C-osassa ei tapahdu yllätyksiä.

En muista laitoinko jo, että päästiin oikein loistavaan ja tavoitteelliseen  hakuryhmään, jossa paneudutaan koiriin ja kaikille koirille pyritään saamaan parhaat mahdolliset treenit. Treeneissä keretty nyt käymään 2 kertaa. Olen myös saanut hakuporukan sisällä valtavasti apua jälkiharrastuksen jatkamiseksi paikkakunnalla. Paikkakunta kun on sen verran suuri ja minulle tuntematon, niin mm. jälkipeltojen ja kaverien saaminen on alkuunsa haastavaa. Nyt kun vähän jo tullut kierreltyä ympäristöä etenkin koiraharrastusten vuoksi, niin alkaa hahmottumaan mistä alkaisi ja parille yhteiskäytössä olevalle pellolle saatiin myös luvat.

Sitten siihen viikon "kohokohta" tapahtumaan. Pääsimme suureksi onneksi kokeilemaan Aavan piilopaikan korjausta Kouvolaan hakutreeneihin. Aavan treenit menikin huipusti. Piilolla sille sanottiin ennakoivasti peruuta ja se jäi haukkumaan sopivan matkan päähän. Tyhjä-valmis-valmis-peräänjuoksu- valmis. Ei ollut mitään ongelmaan millään piilolla, edes sillä ensimmäisellä, joka sille vaikein kiehumisen takia  ja jossa oli myöhemmin hakutreenien edetessä omasta mielestäni hulluksi tai vaihtoehtoisesti sairaaksi osoittautunut maalihenkilö. Luojan kiitos ennnen SMiä ei tapahtunut mitään ikävää, vaikkakin Aava ois ollut "parempi" vaihtoehto kuin Pöysti. Pöystin rullaharjoitukset tuli sitten lopulta. Mietin paljon, että otanko sitä kun ollut paljon taukoa ja kun se nostaa hurjasti kierroksia. Mutta ajattelin kuitenkin, et hyvähän se on kun pääsee vieraille ja kun kukaan maalihenkilöistä ei vaikuttanut säikyltä, vaan todella järkeviltä ja asiansa osaavilta. Tämän yhden henkilön tosin jo piti aluksi kysellä, et enkö mä todella häntä tunne, kun tuomari, pitkänlinjan harrastaja, musketeer's sakemannin omistaja (älkää lukeko väärin- ei ole kasvattaja! Pelkkä kennelin koiran omistaja ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä kasvatti kyllä, kun sekoamatta pystynyt tuollaisen ohjaajan kanssa työskentelemään!). Ystävällisesti hoidin asian ja totesin, et mulla ei tosiaan ole paras muisti jne jne...Itse treenit oli Pöystin osalta yhtä säätöä, oli ihan kuutamolla, vaikka hommaa on ketjutettu kohta vuosi palapalalta. Neljä kertaa otettiin ja ehkä hitusen parani loppua kohti, mutta tarvii sille nyt vaan edelleen ottaa paljon ketjutusta. Se, että treeni oli koiran kohdalla säätöä, ei ollut mitenkään maalimiesten syytä. Koira ei vaan vielä osaa. Kerran sitä komensin reippaasti kuseskelusta. Treenin kohokohta tapahtuikin keskilinjalla, kun tullaan metsästä yleensä koira vapaana ja maalihenkilöt kehuu koiraa. Tähän asti mun 7 vuoden harrastus uralla näin ollut. Toiset kehunu vähemmän ja toiset enemmän. Näin tapahtui myös Aavan treeneissä. No Pöysti tuli siihen ryhmään ja iloisesti treenin jälkeen hyppäs tervehtimään myös tätä miestä, joka ei ollut Pöystillä maalihenkilönä treenissä. Mies ottikin ja latas häntä vasten olevaa koiraa voimiensa takaa polvella vatsaan, niin että koira ulahti kivusta. Pöysti pyörähti ympäri ja katsoi minua, mutta tuntui luottavaisin mielin ajattelevan,, että ei toi voi olla noin paha tyyppi ja meni uudestaan ystävällisesti ja häntä heiluen korvat ilosta lintassa tervehtimään ja tää ukko vetäs sitä uudelleen voimiensa takaa vatsaan polvella ja tästä Pöysti jo pyörähti rähähtämään vihaisesti. Pöysti nosti kierrokset ylös ja tuli mun viereen pomppimaan ja mietin et lataseekohan muhun kiinni, kun toimi niin järkevästi, ettei latassu siihen ukkoon kiinni, mikä olisi ollut täysin oikeutettua. Pöysti otti hihnan suuhun ja alko siihen purkamaan kivun tuottamaan aggressiota. Luultavasti jos tää olisi käynyt kolmannen kerran, ni siinä ois ukko saanu mitä ois tilannu, mut onneksi Pöysti tuntui tajuavan, et hullu ukko, mitä turhaan.


Mä järkytyin tilanteesta todella pahasti ja en aluksi tajunnut, et ihan oikeesti tää tuomarishenkilöksi itseään tituleerannut Kymeläinen haku-ja jälkituomari PAHOINPITELI mun nuorta ja haku-uransa alussa olevaa koiraa hakumettässä. Syy oli se, että häntä vasten koirat ei hypi -oisko sen voinut sanoa, treenin aluksi ja häipyä hevonveehen treenin ajaksi? Hänen oman koiransa kohtelu jääkööt mainitsematta. Tää jätekasa ei edes tajunnut lähteä helvettiin vaan jäi reeneihin. Treenien lopuksi kyseli jotain SMiin liittyen ja tein hyvin selväksi, että en halua hänen kanssa kommunikoida tai olla millään tavall
a tekemisissä  nyt tai tulevaisuudessa enää
koskaan. Treeneissä oleva toinen henkilö oli myös kertonut vahvan mielipiteensä tapahtuneesta tälle pahoinpitelijälle ja jos tapahtuma olisi käynyt hänen koiran kohdallaan. Tämä tyyppi ottikin sitten sanomisistani herneet nenään, iski ovet autosta kiinni ja kaasutteli pois. Täytyy sanoa, että tulen toivomaan kyseiselle henkilölle pelkkää pahaa tässä elämässä. Oikeasti sairas tai ei, mikään ei oikeuta potkimaan mun koiria. Tai oli syy pelko mun koiraa kohtaan tai ei. Olisi tosiaan voinut poistua paikalta jo hyvin paljon aiemmin..

Liian paljon alkanut tulemaan vastaan näitä saatanan pitkänlinjan sakemanniharrastajia, jotka kuvittelevat olevansa jotain jumalia ja saavansa käyttäytyä ihan miten lystää. Mä olen todella huolettomasti vieraillut todella paljon ihan umpituntemattomissakin hakuryhmissä ilman mitään ongelmia. Ryhmissä on eroja, mutta ikinä ei ole tullut tunne, että en porukkaan luottaisi. Mutta ihmismieli on jännä, nyt kun on tapahtunut yksi todella ikävä sattumus 1/100 vierailusta, niin luotto meni kuitenkin. Mäkin olen niin sinisilmäinen, että haluisin uskoa ihmisen hyvyyteen, vaikka tiedän jo työnkin puolesta, että jo pelkkä sairaus, henkinen tai fyysinen voi muuttaa ihmisen täysin. Aion olla entistä tarkempi kuka on mun koiralle maalimies ja keneen
tulen luottamaan niin paljon, että annan piilolla sitä kouluttaa tai niinkuin tässä tapauksessa, keskilinjalla.

Meillä on Pöystin kanssa oma historia takana ja odotan nyt jännityksellä mihin suuntaan meidän suhde  tästä kehittyy. Tää tapahtuma oli suorastaan myrkkyä meille. Toivon kuitenkin, että Pöysti on tässäkin asiassa sen verran luupää, että ei tule ikinä näkymään missään. Toivon, ettei sille ikinä tule hakumettässä sellaisia kipukokemuksia, jotka se vois alkaa yhdistelmään maalihenkilöihin. Se ei kuitenkaan ole koira, joka tulisi hyväksymään turpaan ottamista rajaansa enempää. Ja hyvä niin!

Tulen tekemään liittoon ilmoituksen ja ystävä ehdotti, että toisi asian myös esille liitonkokouksessa. Tilanne ollut treeneissä, joten itse olen hyvin skeptinen tuleeko asia mitenkään etenemään. Tuomareiden keskuudessa tieto on jo levinnyt eteenpäin ja toivottavasti leviää lisää. Samoin toivon, että harrastajat osaavat varoa tyyppiä. Tiedossani on nyt myös, että henkilö ei ole pidetty maalihenkilö ja kohdellut myös aiemmin muidenkin koiria epäreilusti ja väkivaltaisesti. Kaikki arvostus ja valta tällaisilta ihmisiltä pois.

Hakutreenien jälkeen kävimme vielä tottistelemassa ja ajelin illaksi vielä jälkiä treenaamaan Nastolaan.

Uutta into treenailuun

Sitten Kotkaan muuton, treenailtiin täällä ekan kerran koirien kanssa. Kävimme treenaamassa hakua uudessa porukassa. Aavan kanssa otettiin neljä pistoa ja suunnittelin treenit niin, että aletaan sitä peruuttamista kauemmas umppareilta ja avopiiloilta vahvistamaan. Ryskäs umpparia ja yhellä ukolla törmäs. 50% piiloista osas käyttäytyä👍. En kysynyt ryhmään paikkaa vielä, koska en osannut omasta motivaatiosta tai purutreenien ajankohdista sanoa varmasti. Meitä kuitenkin kysyttiin nyt ryhmään ja eiköhän me taas jatketa uudella innolla mukavassa ja hyvässä ryhmässä 😊. Mitä oli edellinen ryhmä. Purutreenien jatko selkenee ehkä ensiviikolla. Motivaatio ollut siinäkin hukassa, kun on tuntunut etten ehkä pysty siihen mitä haluan. Tähän lisäksi uudet työkuviot, niin kapasiteetti itellä loppui tyystin.

Nyt siihen varmasti monia kiinnostavaan jälkikoulutukseen tai jos ei muita kiinnosta, ni mua kiinnostaa itseä pohtia mitä tuli opittua 😄.
Viikonloppuna oli suuri onni osallitua jälkileirille, jossa kouluttajana oli arvostettu jälkikouluttaja ulkomailta.. Perjantaina oli neljän tunnin luento ja asiaa olisi varmasti ollut neljälle päivälle! Ehkä suurimpana ajatuksena jäi mustavalkoisuus ja miten me koulutetaan koira jälestämään siten miten haluamme ja sitä hajua mitä haluamme. Kun teemme jälkeä, niin peltoon tulee 1. Maan rikkouma 2. Jälen tekijän haju ja 3. Rikkouma/ jälen tekijän haju ylemmäs kasvillisuuteen. Mistä tiedämme mitä koiramme ajaa? Ja miten kerromme sille mitä sen kuuluu ajaa? Ja onko sillä väliä mitä koira näistä ajaa? Pääasiassa kaikki haluavat koiran ajavan maanrikkoumaa eli että koira ajaisi tiiviisti ja intensiivisesti hyvin matalalla nenällä askelaskeleelta. Tällöin tulisi jo pennuilla ajaa riittävän vanhaa jälkeä, jotta päästään siihen "oikeaan" jälkeen kiinni.

Mustavalkoisuus ja loogisuus puuttumisessa oli se kohta, jossa tunsin piston sydämessä. Aavan kohdalla tiedän olleeni useinkin epälooginen. Kouluttaja ei ikinä puutu koiran vauhtiin tai kuonon nousemiseen maasta jos koira pysyy jäljellä. Hän rakentaa jäljet niin taidokkaasti, että sieltä löytyy ansa/ ansoja. Hän ajaa koiran virheeseen johon puuttuu. Ajatuksena on saada koiralle tunne, että jos ei ole tarkka ja keskity ja etene sellaisella vauhdilla, jossa pystyy reagoimaan aktiivisesti muutoksiin, niin koira ei pärjää. Koiralle annetaan myös paljon mahdollisuutta olla itsenäinen ja selviytyä itsenäisesti. Koiraa ei ohjailla millään tavalla. Ainostaan voidaan rytmittää jälestystä ja pitää koira pienillä liina nypyillä "hereillä". Oli äärimmäisen hienoa miten kouluttaja näytti jokaisen koiran kohdalla miten hän ajaisi koiran kanssa. Pääasissa en tykkää jos kouluttaja missä vaan lajissa tekee työn ohjaajan puolesta ja itse en anna koiriani muille ohjattavaksi. Tässä tapauksessa annoin kuitenkin  todella suurella ilolla liinan kouluttajalle. Erityisesti Pöysti oli huikea 😍. Tähän asti en ole pienillä tai isoilla liina nypyillå juurikaan sen tekemiseen puuttunut. Siitä hetkestä kun liina vaihtoi minulta kouluttajalle, niin omistinkin RAUHALLISESTI 😱, varmasti ja keskittyneesti etenevän malinoissi. Mikä huvittavinta, ni siihen ei tarvittu kuin oikeastaan kouluttajan liinan ottaminen omaan käteen. Seuraavan päivän jälellä pääsin itse ajamaan enemmän ja opin tuon pienen nypyn salaisuuden jolla päästään vaikuttamaan koiran tunnetilaan ja loppu jälen voikin ajella liina maassa. Liina nyppykin saattaa olla liian vahva ilmaisu sille mitä tarkoitan.

Pöystiä olen ihan itekseni rakentanut ja en ole keneltäkään vieraalta kouluttajalta pyytänyt mielipidettä sen jälestyksestä. Olen uskonut omaan visioon ja Aavan kohdalla oppinut, että tulee luottaa myös siihen omaan intuitioon. Aavan ollessa eka jälkikoira, tuli paljon käytyä koulutuksista ja kyseltyä. Se on tuonut paljon hyvää, mutta myös huonoa, kun koira joutunut mukautumaan eri koulutustapoihin. Onneksi Aava on ollut Aava ja sen maailmaa ei ihan pienet heilauta. Sen ansiosta olemme tuloksia ylipäätänsä tehneet.

Sitten päästään jälkien suunnitteluun ja sehän oli aivan loistavan upeaa kouluttajalla. Hän tekee paljon kaikenlaisia yllätyksiä koiralle jäljelle. Toki ajaa myös ihan perus standardeja jälkeäkin. Koiraa kuitenkin haastetaan ja pyritään opettamaan, että koria aktiivisesti ratkaisisi ongelmaa.
Sain paljon uusia ideoita molemmille korille. Yksi hyvin tärkeä muistutus tuli taas jäljen tekemisen suhteen. On tiedettävä hyvin tarkasti missä se jälki kulkee, muuten harjoitus on helposti vain koiran syöttämistä pellosta ja kouluttaminen on mahdotonta. Viikonlopun aikana ohjaajat kehittelivät kaikenlaisia konsteja millä haastavasta kuivasta ja lyhyestä heinästä erottaisivat jäljen ja siellä tapahtumat muutokset. Ne jälet joissa koira eksyi ja ohjaaja en tiennyt missä jälki kulkee, kouluttaja keskeytti ihan kylmästi. Ohjaajan tulee tietää missä se jälki kulkee.

Aavalle tehtiin toisena päivänä jälki, jossa oli sen pahin haaste: piikki. Piikissä oli poikittain lisäksi harha ja yhdellä suoralla oli namitettu harha (ei tarkoituksella). Molempien koirien jäljillä oli kaaria. Aava lähti oletetusti piikistä harhalle. Sitä autettiin löytämään jälki uudelleen ja jäljesti löysällä liinalla keskittyneesti, kunnes sille tehtiin seuraava stressitilanne harhoilla ja heinäkasalla, joka katkaisi jäljen. Tästä taas selvittyään ajoi loistavasti loppuun. Kouluttaja tykkäsi, että hyvin rakennettu koira, kun stressitilanteet se purkaa 2-5 askeleella tilanteen jälkeen ja jälestää taas kuin ei mitään. Ehkä koulutuskin vaikuttanut, mutta on se myös sen luonteenpiirre 😍. Mitä vanhoja muistelemaan 😄.

Sain niin paljon ideoita ja pohdittavaa, että en kaikkea jaksa edes nyt puhelimella tähän näpytellä. Jatkan ehkä aiheesta toisena päivänä. Tänään pitäisi vielä päättää, että ilmoitanko Aavan PK-SMiin haussa vai en. Toisaalta olisi kiva mennä, kun mahdollisuus. Toisaalta en tiedä jaksanko juuri nyt alkaa sitäkin stressaamaan ja kun olen sen perjantain unohtanut pyytää vapaaksi töistä.

Jussina esine-ilmasua ja ilmasuja umppareilta.

Jussina reenattiin vähän. Aava ilmasi suhteellisen korrektisti umppareilla ja avopiiloilla. Muutaman kerran maalimies ohjeisti sitä peruuttamaan ja vahvisti kauempana haukkumista palkalla jalan alla. Pöysti teki rulla-ilmasuja umppareilta toista kertaa ikinä. Edelleen se yrittää mut pudottaa ketjusta, mutta tuli siellä paljon onnistumisiakin ja puututtiin sooloiluun reippaasti. Esineruudussa Aava haki neljä esinettä. Pöysti haki hienosti 2, jonka jälkeen oli mielestään kaikki hakenut ja alkoi näyttää samaa mitä Aavakin kokeillu nuorempana "näytä paremmin -ei mulla ole koko iltaa aikaa näitä ettiä". Mulla meni aika hyvin hermot ja tähän kun lisättiin, et Pöysti alko kuseskelee puskia, ni kyllä keltuainen sai pienen pientä huomautusta asiasta. Huomautuksen jälkeen siirryin ruudussa hieman lähemmäs takalinjaa, koska oli Pöystin ensimmäinen täysin valmis esine-etsintä treeni ja olisi pitänyt niihin kahteen todella onnistuneeseen suoritukseen jälkiviisaana lopettaa. No huomautuksen jälkeen homma alko taas täysiään pelittää ja nosti nopeaan tahtiin kaksi vikaa esinettä.

Olen todella onnellinen, että kaikki koirani ovat olleet todella koulutettavia ja eivät ole mun hermorakenteelle olleet liian pehmeitä. Beijeltä saanu hammasta jos liikaa kiristänyt ruuvia. Aava alkaa keskittymään ja yrittää paremmin. Ja Pöysti myös joko vastaa samalla mitalla tai ryhtyy yrittämään paremmin. Joko ovat sattumalta tuollaisia tai sitten olen oppinut opettamaan, ettei passivoituminen ole vaihtoehto. Itse ajattelen, että palautteen jälkeen koiran pitää jotain aktiivisuutta tarjota. On se sit keskittyminen ja paremmin tekeminen tai vaikka päälle käyminen, mut jotain pitää tapahtua. Beijen kohdalla tein sen virheen, että hyväksyin sen toiminnan, kun se passivoitu jossain treenissä, kun monia vuosia jälkiviisaanaa, se olisi pitänyt pakottaa aktiiviseksi.

Nyt voin kuvitella, että joku tähän blogiin eksynyt kauhistelee tekstiäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että joskus siltä koiralta pitää myös vaatia asioita.

Keskiviikkona meillä olis ensimmäiset hakutreenit täällä suunnalla. Purutreenien kohdalla pitäs vielä tulla johkin lopputulemaan. Tuntuu vain, et kaikki energia menee uuteen työhön tällä hetkellä. Niin paljon uutta opittavaa, ettei kapasiteetti riitä keskittymään myös omiin harrastuksiin.

Muuttoa.

Treenit ovat olleet suurimmalti tauolla, kun muutto vienyt kaiken ajan. Aava kävi viime viikon tiistaina hakutreeneissä ja oli taas possutuulella. Treenin ideana oli jymäyttää sitä, että jo etsityltä alueelta löytyykin maalimies. Ei mennyt halpaan tai lähtenyt tyypilliseen tapaan itsevarmasti vaan etenemään rataa ei tutkitulle alueelle, vaan lähti tosiaan käteni osoittamaan suuntaan suoraan ja varmasti. Maalimiehellä oli käytös häiritsevää. Törmäili mennessään ja haukkui hyvin lähellä, sekä palkatessa ei jaksanut kiertää vaan pomppi suorinta reittiä maalimiehen päältä. Yhtä maalimiestä myös rymyäminen sattui. Aavan kanssa ja Pöystin kanssa on ollut ongelmaa maalimieskäytös, kun kumpikaan ei kunnioita maalimiehen koskemattomuutta. Molemmat tarvitsevat todella jämäkät maalimiehet, että homma toimii ja siltikin saattaa välillä tulla yllätyksiä. Haku on tuollaisten koirien kanssa hieman haastavaa, kun monella on hieman eri kriteerit mikä on ahdistavaa käytöstä ja mihin pitää puuttua. Molemmilla riittää myös että pääsevät kerran varastamaan palkan, niin hommaa saa taas hetken muistutella. Aavalla on myös umpipiilojen ryskääminen ollut ongelma alusta saakka ja käytöstä joutuu tasaisin väliajoin muistutella, jonkun tutun ja jämäkän treenikamun kanssa. Aavan kanssa on ollut hankala määrittää rajoja, koska on ollut hyvin suhteellista kuka pitää mitäkin käytöstä epämukavana. Täytyy siis alkaa tarkentamaan kriteereitä.

En jaksa tarkistaa olenko maininnut Pöystin uusista kuvioista haussa. Sehän tällä hetkellä ilmaisee irtorullilla ja on itse vaiheessa, jossa yrittää pudottaa mut ketjusta 😂👌. Käy tekee rullan kanssa lenkin ihan päinvastaisessa suunnassa ja kokeilee josko maalimies vaihtas rullan. No päästiin siitä kyllä takaisin normitilanteesen muutamalla treenillä. Miten saankin näistä mun koirista hakumettässä itsenäisiä tekijöitä 🙈😄.

Aavalle on suunniteltu lähiajalle haku ja mettäjälkikokeet. Pöystille yritän löytyy luonnetestin mielenkiinnosta. Haluan nähä onko se oikeesti niin itsenäinen miltä vaikuttaa vai onko se vaan kulissia ja oikeesti tarvitsee mun tuen/vahvistuksen toiminnalleen. Pöystin ja Aavan treeniryhmät tulee oletettavasti vaihtumaan Kotkaan. Kuhan muutto voiton puolella, ni alan sit miettimään 😊

Jälleen treenien yhteenvetoa

Puruissa olemme uudessa ryhmässä käyneet nyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla tehty hallintatreeniä eteenpäin. Pöysti tulee käymään pari kertaa kuussa puruissa. Sen enempää en näe aiheelliseksi sen kanssa hinkata. Sen iskut ja otekäyttäytyminen on 👌. Pöysti on nyt myös ilmoitettu BHseen elokuun lopussa Nastolan kokeeseen.

Viime hakutreeneissä Aavaa kouluteltiin vähän tyhjille uppoamiseen tai oli tarkoitus, mutta ei niille uppoamisessa ollut tällä erää ongelmaa 😄. Pöystin kanssa loppuhiomista rullan tuonnissa. Viime treeneissä koulutin vielä takaa kiertämisen ja sivulle istumisen sijasta sen sivulle seisomaan. Vielä tarvitsee lisätä liinan kiinnittäminen ja se on täydellinen 👌😄. Pöysti siis kiertää rulla suussa suoraan takaa sivulle ja pitää rullaa seisten suussa vieressä ja saa tiputtaa vasta näytä-sanasta näytölle mennessä. Näin olen katsonut olevan parasta meille. Meillä ei siis tule erillistä irrotusta rullasta tms. Pidetään homma simppelinä - Keep it simple 😊.

Tänään tuli yhen ystävän kanssa myös puhetta jäljestämisestä. Olen Pöystin kanssa tehnyt paljon erilailla mitä Aavan kanssa. Ehkä tapahtunut ohjaajan oppimista 😄👍. Yksi asia mikä mm. tuli esille niin paalulle meno. Olivat asian kaa jo aika paljon tuskailleet. Moni tekee siitä aikamoista taidetta ja tuskailee monen asian kanssa paalulla. Tässä taas Pöystin kanssa ollaan homma pidetty simppelinä. Remelit asetellaan hyvin jo kauan ennen paalua. Paalua lähestyttäessä koira saa ottaa jälentekijän jälen jo hyvästikin ennen paalua ja paalulla vaan sanon jälkikäskyn. En pysäytä, en "padota", en aiheuta konfliktia/painetta paalulla, vaan sujuvasti jatkamme jälkeä 😊. Saa käyttää, mut hei ei oo pakko 😉.

Tällä viikolla treenaillaan vasta viikonloppuna ja silloin hakua oman kennelleiri porukan kaa, jossa paljon myös muita ystäviä mukana 💖. Vielä mukaan mahtuisi yksi koirakko harmillisen ystävän työmenon takia. Huomenna Pöysti pääsee hoitoon, koska Aavalla mukavasti juoksujen parhaimmat päivät. Viikonloppuna alkaa onneksi olemaan jo ohi, ni täytyy Pöysti hakea mukaan leirimenoon 😊

Olen myös tullut siihen tulokseen et muutto on edessä. Muutan Kouvolaan. Olen tiedustellut omien lajien osalta ryhmiä ja näyttäisi onnistuvan kaikkien lajien siirto Kotkaan/Kouvolaan jos siihen päädyn. Nyt on kuitenkin niin hyvät porukat koossa harrastamissani lajeissa ja se hyvä porukka on itselleni se tärkein asia. 

Ajattelemisen aihetta ja samaa pohtineena juurikin

https://sporttirakki.fi/2017/04/20/kuka-sita-koulutusta-tarvitsee/

Koirassa vika ja viime viikkojen treenien yhteenvetoa

Mikä saa itseni näkemään punaista, niin perusteeton koiran ominaisuuksien syyttely harrastusporukoissa. Milloin on jotain liikaa ja milloin on jotain liian vähän. Ei osata nähdä ollenkaan omaa vaikutusta koiran toimintaan. Unohdetaan koulutuksen merkitys ja oma osaaminen vahvistaa haluttuja ominaisuuksia. Hurjinta on, että koira menee kiertoon jo hyvin nuorena, koska se ei täytä ohjaajan kriteereitä tai se siirretään "eläkkeelle" ja otetaan uusi harrastuskoira. Ohjaajilla on hyvin vahvat mielipiteet siitä millainen koiran pitäisi olla, vaikka ei oltaisi edes yhtäkään koiraa saatu treenattua BHta pidemmälle jos edes sinnekään.

Kyllä varmasti kaikissa koirissa on puutteensa, niinkuin kaikessa elollisessa. Kysymys onkin, että miten hyvin osaat vahvistaa vahvuuksia ja kääntää heikkoudet vahvuuksiksi. En osaa arvostaa, eikä minulta saa myötätuntoa koiran ohjaajat, jotka luovuttavat koiran ominaisuuksien "puutteiden" takia jo ennen kuin ovat edes yrittäneet. Varmasti erinomaisilla ominaisuuksilla "varustetun" koiran saa helpommin hyvin pitkälle, mutta siinä tarvii sitten olla ohjaajankin ominaisuudet erinomaiset. Hyvä koira huonolla ohjaajalla menee hukkaan. Huono koira hyvällä ohjaajalla voi taas saavuttaa hyvin paljon ja tulokset ovat monin kerroin arvokkaampia.

Ehkä siinä oli mielensäpahoittajan (kirjoittaja) hetkellinen avautuminen tällä erää 😄.
Koirat ovat kyllä treenailleet viime viikkoina jälkeä, esineitä, hakua ja puruja. Hakuryhmä ja pururyhmä kokivat muutosten tuulia samoihin aikoihin pari viikkoa sitten. Hakuryhmästä saatiin entistä tiiviimpi ja aktiivisempi. Puruporukan osalta päädyimme hyvin pitkän pohdinnan jälkeen suurempaan muutokseen. Sain myös omalta alalta eli fysioterapeuttina sijaisuuden vuoden loppuun saakka 😊. Hyvin paljon siis muutosta ollut ilmassa ja tulevaisuus kaikin puolin avoinna. Mahdollisesti muutto tiedossa Kotkaan tai Kouvolaan. Lahdessa olen tykännyt asua, joten voipi olla että ens vuonna palaan jos päätän muuttaa pois.

Aava kävi myös yrittämässä Imatralla hakukokeessa vikaa ykköstulosta, jossa käyttövalionarvo jäi kiinni 7 pisteestä. Henkilöetsintä meni mukavasti -mitä nyt hallinta rakoili pahasti, mutta koira löys 10 minuutissa ukot  8 pistolla tai olisi löytänyt jo aiemmin, mut yritin sitä vähän kouluttaa 😂. Maasto oli jyrkkää ylä ja alamäkeä, ojan ylityksiä ja suota ja multa meinas loppua kunto 🙈😱😎💪😂. Aavan mielestä oli ihan äärihelppoa ja tuuliolosuhteiden takia sai ukoista helposti hajut. Maasto 161. Miinusta hallinnasta lähetyksissä, umppareilla ja hallintaan otoissa piilolla. Esineitä löysi periaatteessa kaikki kolme, mutta jalat vei ja ei jaksanut tarkentaa vikaa. Kaksi siis toi minulle, 20 p. Tottis oisko ollu 81 p. Eteenmeno tyydyttävä ja liikkeestä seisominen puutteellinen. Tottis oli meidän koetottiksista kaikista huonoin. Kaikki tottistreenit tulee sen kanssa jatkossa olemaan kaavion treenaamista ilman palkkaa ja palkka tulee vasta eteenmenosta. Kokeneena kisakoirana tietää liian hyvin milloin kyse kokeesta ja milloin ei. Aavan juoksujen jälkeen taas uuteen kokeeseen. 💪

Treenien yhteenvetoa

Tänä vuonna olen päättänyt kehittyä koirien jäljestämisen koulutuksessa ja ehkäpä myös jatketaan hajutunnistusharjoittelua. Aavan kanssa on hyvä alkaa laajentaa ja kokeilla asioita ennakkoluulottomasti, ku sitä on enää tosi hankala pilata, vaan päinvastoin epäilen, että saamme paljon uutta ja parempaa työskentelyyn. Etenkin kovalla maalla jäljestystä tullaan opiskelemaan ja harjoittelemaan. Kovalla maalla on jo hyvin jäljestänyt pieniä pätkiä alutanvaihtoharjoitteissa. Tulossa on jälkileirejä huippuopissa, sekä luentoja. Seuraava jo ensi viikonloppuna. Aion lisätä myös yksin koirien kanssa reenaamista jäljellä, koska mm. kesän 3-vuorotyö hankaloittaa huomattavasti aikaisempaa enemmän treenien sopimista. Viikonloput on onneksi usein vapaat. Kesän alussa on suunnitelmissa myös perustaa toiminimi ja alustavasti toiminimen alle tulee ainakin fysioterapia, urheiluhieronta, koiran koulutustoiminta/kurssit, (trimmaus), ennakoivasti eläinfysioterapia sekä ratsastusterapia.

Viime viikot on pyöritty hyvin vahvasti pellolla ystävien kanssa. Jopa siinä määrin, että kerkesin ottamaan stressiä treenien sopimisista ja aikataulutuksesta. Molemmat koirat vetävät häntä tötteröllä jälkeä. Aavan kanssa alan tekemään vaan entistä kinkkisempiä jälkiä, joita saa itse ratkoa. Pöystin jälet alkaa myös vaikeutumaan. Tällä hetkellä Pöysti vetäisi helposti IPO 1 jälen esine-ilmaisuineen. Aava on tehnyt paljon vieraita jälkiä, mutta myös omia.

Pöystin noudot alkavat näyttämään hyviltä. Tekee kapulan kanssa myös matalan hypyn (max 80 cm kokeiltu kapulan kaa), sekä loivemman A:n sujuvasti. Pöystille on rakennettu nämä vuodet hyvää tunnetilaa tottikseen ja nyt sitten suurin haaste on saada sille rauhallinen mielentila paikkamakuuseen, kun häiriö lisääntyy. Se ei lähde paikkamakuusta, mutta kyynärät nousee. Tätä siis tehdään seuraavaksi antaumuksella. Aavan tottis taas on kaaosta :D, mutta pidetään se sen verta hengissä, että pysytellään toivottavasti siinä 90 pisteen tuntumassa ;) .Ollaan treenailtu myös hakua ja hallintaa. Pöysti tekee jo loistavasti rulla-ilmaisua mettässä <3, Aava osaa olla ainakin tutuille riittävän korrekti piilolla, molemmat kehittyneet jäljessä hyvin eteenpäin.

Jos Aavalla ei ala juoksu, niin lähdemme 6.5 Imatralle kokeilemaan vikan ykkösen metsästystä Käyttövalioksi haussa. Tämä jälkeen aletaan metsästämään metsäjälkikoepaikkoja. FH2 koe olisi myös näillä näkyminen heinäkuussa. Olen tuossa miettinyt, että olisi kiva jos olisi oma porukka kenen kanssa järjestäisi noita FH-kokeita "oman porukan" ja mahdollisesti muiden tarpeeseen. Jos tiedät tällaista porukkaa tai olisi kiinnostunut sellaista alkaa kokoomaan, niin allekirjoittautunut olisi todella mielellään mukana :)!

Ja ai että mua harmittaa, kun en lähtenyt sinne Hollanninpaimenkoirien MM kisoihin Aavan kanssa agilitaamaan :/. No ensi vuonna Aavan iän puolesta vielä mahdollisuus osallistua, ehkä siitä vielä seuraavana, mutta sitten olisi aika jo olla uusi hollantilainen. Tällä hetkellä kylläkään ei ole mahdollisuus laumaa kasvattaa ja ei myöskään intoa hoitaa enempää, kuin näitä kolmea koiraa. Lähiaikana täytyy varmasti kuitenkin tehä ratkaisuja tulevaisuutta varten eli hoitaa kuntoon pentusuunnitelmat. Olen taas kallistumassa siihen, että Aavalla tekisin toisen pentueen, mutta suunnitelmissa myös tuoda ulkomailta lähiaikana pentu.

Mutta eiköhän se ois taas aika suunnata tuplatyöpäivän välissä pellon kautta mettään ulkoilemaan :) . Hyvää Vappua kaikille!

P.s. Pidämme kennelleirin 2.-4.6 Kärkölässä. Treenaamme hakua Marja Uusitalon opissa. Leirillä on tilaa vielä yhdelle tai kahdelle koirakolle :). Hinta lasketaan osallistujien mukaan ja leirin hinta sisältää koulutuksen, majoituksen, aamupalan ja yhden lämpimän ruuan la & su. Hinta tulee olemaan 50-70e välillä. Kiinnostuneet saa ottaa yhteyttä :) .

Päivitys taukoa

Treenit kulkeneet hyvin ja nyt pidän jonkin mittaisen tauon treenien päivittämisestä. Jälkeä, tottista ja hallintaa huseerataan, mutta puruista haluan myös pitää kolmen viikon tauon. Hallinnan aktiivisuuteen saadaan ensi viikolla extra-apua 😍. Pöystin BHn peruin ja se siirtyyy ajankohtaan, kun olen saanut paikkamakuuseen oikean tunnetilan. Meinasin alkaa tekemään vauhdilla, mutta järki alkoi kolkuttamaan tämän päivän treeneissä. Kiireellä saan vaan monta asiaa piloille. BHseen kun ei tarvii enää  muuta työstää kuin tuo paikkamakuu 😊. Pysytään siis alkuperäisessä suunnitelmassa 👍. Aavan hakukokeen peruin myös.

Tämän viikon jälkisuunnitelmat

Tällä viikolla Aavan treenin teema on kulmiin tehtävät harhat, jotka ovat jäljen kanssa saman ikäisiä.

Viime vuonna kulmaharhat tuottivat vaikeutta, kun ne olivat yhtä vanhoja kuin ajettava jälki. Jos harhat olivat tuoreempia tai vanhempia, niin niissä ei ollut ongelmaa.

Aavan kanssa tarvitsee alkaa miettimään, että pitääkö taas kaikki ruoka ottaa pois jäleltä ja lisätä esineiden määrää. Aavan kanssa on ollut ja tulee aina olemaan ongelmana esine-ilmaisut. Itse jälki menee esineiden edelle. Se ei jätä ilmaisematta esineitä siksi, että se olisi sen mielestä epämiellyttävää tai ikävää tai ainakaan se ei omasta mielestäni sellaista ilmennä. Treeneissä ongelma ei edes kovin hyvin näy. Kokeissa sitten senkin edestä. FH2 koe oli ensimmäinen koe, jossa se ilmaisi kaikki esineet tavalla tai toisella. Olisiko 3 esinettä ilmaistu hyväksytysti. Työvoitto kuitenkin! Pöysti ei ilmennä samaa, kuin mitä Aava jo jälkiuran alussa. Pöysti jopa ennakoi esineitä jäljellä, mitä Aava ei varmaan koskaan ole tehtyt samassa treenimoodissa.

Pöysti jatkaa tällä viikolla vinosarkojen vahvistamista ja tekee kaaria ja terävimpiä/loivempia kulmia. 

Mikä tuossa tuli vielä mieleen jäljen tekemisestä, niin mähän en polje jälkeä kummallekkaan koiralleni. Pöystille en ole koskaan polkenut. Aavalle poljin sillon kun luulin että "niin vaan kuuluu tehä" ja "niin kaikki tekee".  Riippuen alustasta niin kävelen normaalisti tai jos juuri ajettu/ ihan lyhyt/palanut, niin vetäsen jalkaa maata pitkin. 

Aavan FH-treenien kiemuroita

Aavan kanssa alotettiin viime vuonna ihan uus elämä jäljellä. Aavalle keksiin mitä ihmeellisempiä treenejä ja harhojen tallauksia. Tehtiin tuoreita harhoja, tehtiin vanhoja harhoja, sotkettiin jälkeä jäljestävän koiran edessä ja tehtiin erilaisia häiriöitä/harhoja jäljellä jäljestävän koiran edellä. Keksittiin mitä ihmeellisempiä alustanvaihtoja ja tehtiin jumalttoman pitkiä tyhjiä suoria, joissa källi harha keskellä. Harhoja tehtiin myös 3h vanhoille, 2000 askeleen jälen loppuun, kun koira jo hyvin väsynyt. Kikkailtiin myös esineiden, filmipurkkien ja ruuan piilotuksen kanssa. Esineinä alkoi olemaan paljon erilaisia esineitä perinteisten IPO-jälkiesineiden sijaan.

Tällä viikolla alotettin jälestys ja tällaisia ollaan tähän mennessä keretty harjoittelemaan + yksi simppeli "laatikkojälki"

Treenikerta treenikerralta homma alkaa muistumaan Aavan mieleen ja hyvästikkin ollaan taas matkalla koekuntoon. Harhat ovat tulleet hyvin noissa ylityksissä, kun koiran ja apparin kanssa ylitelty jälkeä. En yritä piirtää viimeistä vierasta jälkeä, koska siinä oli niin paljon muuttujia :D. 

Tällä kaudella en tule puuttumaan Aavan jälestykseen, vaan se saa selvitä kiemuroista itse. Jo tämän viikon "vapaatreeni", onkin näkynyt sen pystyssä hännässä :D. Itseluottamusta riittää. On myös alkanut tasaamaan ihan itsenäisesti vauhtia ja tällä hetkellä ajaa jo ihan kohtuullista vauhtia. Tarkuutta kun saadaan lisää, niin aletaan olemaan ihan hyvässä tilanteessa. 

Viime vuoden leirillä sattui hauska sattuma. Aavalle alettiin opettaa todenteolla FH2seen vaadittavaa harhaa leirillä. Sattuipa niin, että jälentekijä kävi kouluttajan kanssa ajamassa hänen oman koiransa jäljen ennen ja palatessaan innoissaan omasta jäljestään tekivät vahingossa Aavan jälelle kolme lisäharhaa (ohjaajan/jälentekijän koira, ohjaaja/jälentekijä ja kouluttaja). Jälentekijä oli kovin kauhistunut, pahoillaan ja suuttunut itselleen, kun näin pääsi käymään. Itse olin kovin ihmeissäni, että miksi :D? Kaiken lisäksi lisäharhojen sijainnitkin tiedettiin koulutuksellisesta näkökulmasta katsoen. Tilannehan oli mitä parhain kouluttaa koiraa pitämään oikeasta jälestä kiinni, eikä vaihtaa tuoreempaan, vaikka sen olisi tehnyt sama jälentekijä. Sain palautetta, että olen omituinen, koska suurin osa olisi kuulema ollut raivonpartaalla tilanteesta :O. Koiran hajuaisi on ilmiömäinen ja pellolla jälestäessä tulee aina muuttujia. Miksi ei siis "ylikouluttaisi" koiraa jos sellaisia tilanteita tulee sattumalta tai niitä voi tehdä tarkoituksella? Itselle ainakin jälestys avautui ihan uudella tavalla, kun hylkäsin "normaalin" ? IPOjälki ajattelun. Ja kyllä myös Pöystiä "ylikoulutetaan"/tullaan "ylikouluttamaan"  ja myös pidetään ovi auki FH-kokeisiin osallistumisen kanssa.

Uusi kausi -mahdollisuus käyttövalioksi

Uuden kauden myötä mahdollistui viimeisen ykköstuloksen metsästäminen haussa Aavan kanssa. Seuraava hakukoe on nyt katsottu ja paikka varmistunut. Ajatuksena saada alkukauteen hakukoe ja sieltä toivottavasti se viimeinen ykköstulos, niin voimme koko loppuvuoden keskittyä jälkilajeihin + ehkä SMiin haussa. Muuttujana on nyt Aavan juoksut, joiden olisi pitänyt alkaa jo viime kuussa. Saa siis nähä venyykö suunnitelma väistämättä. Aavan hakukoe ja Pöystin BH tulevat olemaan hyvin lähekkäisinä päivinä 😬.

Pääsiäisen treenit osa 2

Eilen hakutreenit uudessa hakumettässä, johon luvat vain meidän hakuporukalla. Ihanan aktiivinen kasvatin omistaja ja ystävä ne kyseli 😊. Pöystin treenasin ja lopputulema oli, että siirretään ilmasu seuraavissa hakutreeneissä mettään, jotta vältytään tulevaisuuden sekaannuksilta suorapalkan ja ilmaisun välilä. Uusi haku-alue (52ha) oli oikein miellyttävän oloista. Missä eilen treenattiin, niin vaikutti hyvin hyvin vanhalta lammaslaitumelta. Siis hyvin monien vuosikymmenien takainen. Tällä hetkellä lammastiloja ei ole paikkakunnalla.

Multapellolla käytiin hakutreenien jälkeen neljän koirakon kera. Aava ajoi vieraan jälen ja Pöysti oman. Aavan jälellä pituutta 600m, jossa kulmia, piikkejä, oman jälen ylityksiä jne... Aavan jälestys ei ollut tasalaatuista, mutta uskon tämän uuden treenaussuunnitelman kantavan hedelmää, kun jälkiä kertyy alle. Jälen ylityksiin ei reagoinut mitenkään, mutta piikit etenkin olivat erittäin haastavat. Pöystin jälestys oli uudella pohjalla edellispäivää parempaa, mutta edelleen tein sille aika haastavan (hyvin vähäruokaisen) jälen, vaikka ajatus oli laittaa enempi ruokaa 🙈. Mitäs sitä ruokaa kylvämään, kun motivaatiota riittää muutenkin 😄.

Tälle päivää mua pyydettiin kattomaan ystävän puruja ryhmään, jossa en ole aiemmin käynyt. Mielenkiintoista nähdä taas uuden porukan tyyliä rakentaa IPO-koirakkoja 😊💪.

Pääsiäisen koiratreenit osa 1

Eilen oli purutreenit. Jatkettiin hallintateemalla ja hallinnassa aktiivisuus oli taas parempaa, kuin edellisissä treeneissä. Nousujohteista ollut siis treenaaminen 😊👍. Päivällä käytiin katsomassa uusia luvallisia hakumetsiä. Tai no hakukaverit katsoi ja mä keskityin riippuliitäjiin, jotka hyppivät koneesta taivaalle 😳. Mieletön ääni lähtee siitä, kun lähtevät pudottautumaan ja avaavat liitimen. Huomenna ensimmäiset treenit uudessa hakumettässä. 

Käytiin vielä multapellolla tekemässä jälet. Pöysti taisi ekaa kertaa jälestää multapellolla. Molemmat koirat jälesti hännät pystyssä. Aavaa en muista milloin viimeksi olisin nähnyt sen jälestävän häntä pystyssä. Näköjään muutama treeni jossa itse vastuussa kaikkinensa jälestä, saa sen itse tunnon jo nousemaan liiankin korkealle 🙈😅. No saavat nyt vetää hännät tötteröllä. Huomenna otetaan uusinta samalla alustalla ja sunnuntaina sitten taas rehulla.

Pureskelua ja jäljestystä

Tiistaina kävin ekaa kertaa jäljellä koirien kanssa tänä kautena. Pöysti oli erittäin hyvä 😍 Aava erittäin huono. Olen onnistunut rauhallisesta koirasta tekemään hektisen jäljellä ja erittäin vilkkaasta, sekä terävästä koirasta rauhallisen jäljellä. Taito se on tämänkin 😊. Aava kohalla ongelma on ollut, etten ole uutena harrastajana ja aloittelevana nähnyt niitä kriteereitä joihin haluan päästä, vaan olen vaihdellut koulutustyyliä ongelman kohdatessa. Toisin sanoen kuunnellut liian erilaisia kouluttajia. Tämä ongelma tulee varmasti jokaiselle jollain tavalla esiin ensimmäisen koiran kohdalla ja on oppimisen takia liki välttämätöntä. Olen erittäin kiitollinen kaikille meitä Aavan kanssa  jäljen kanssa neuvoneille!❤ En tietäisi Pöystin kanssa kriteereitä jos ei olisi niin hyvä apuvälinepakki takataskussa. Pöysti tulee ensikuussa kaksi ja vielä tähän mennessä en ole käynyt sen kanssa kenenkään opissa. Rottishovissa yksi kouluttaja on kerran halunnut tulla mukaan seuraamaan, mutta hänelläkään ei ollut silloin sanottavaa siihen koulutusvaiheeseen.

Pöysti ja Aava ovat hyvin erilaiset, mutta on niissä samankaltaisuuttakin jossain asioissa. Aava on jäljellä hyvin koulutettava ja on kestänyt epäreiluakin koulutusta hyvin. Se yrittää aina parhaansa. Pöysti on tyyppiä "tee sit ite paremmin jos ei kelpaa" tai "kyllä me voidaan asiasta tapella". Sen tekemiseen ei voi puuttua niin paljon tai voi mutta se olisi sit toinen tie. Molempien kanssa aion tämän kauden ajaa juurikaan puuttumatta tai ohjailematta. Vauhtia tarvittaessa hiljennän. Saavat ite selviytyä ja ratkoa ongelmia ja nämä ovatkin elinehto FHseen treenatessa. Olen tehnyt molemmille todella haastavia jälkiä ja sillä tiellä jatkan. Omissa treeneissäni ei ole mitenkään epätavallista, että siksakkaan mm.  oman jälkeni päällä. Monella on jäljellä ongelma, että pidetään sitä koiraa esikoulussa monta vuotta ja ei anneta koiran yrittää. Vähemmästäkin itse myös kyllästyisi. Molemmat koirani ovat todella ahneita. Aavalta ei jää mitään peltoon, mutta Pöystiltä jää paljonkin. Pöystille itse jälki on tärkeämpi kuin ruuat siellä. Pöysti ilmaisee esineet todella halukkaasti ja Aavan kanssa ollaan koko jälestysaika tapeltu niitten ilmaisusta. Pöystin kanssa osannut tehdä eritavalla esineiden alkuopetuksen ja kiinnittää siihen eritavalla huomiota.

Tiistaina oli taas purut Pöystin kanssa ja jatkettiin hallinnan vahvistamista, sekä vietinvaihtoja. Pöysti on päässyt myös piilolle nyt paristi haukkumaan ja osaa siellä olla hyvin korrekti. Olen sen sille jo pikkupennusta kertonut, ettei piilolla tökitä tai sikailla ja näköjään kantaa myös maalimiehen kanssa löysillä ja piilolla haukkumiseen 👍. Tiistaina tehtiin myös tottista ennen puruja Aavan ja Pöystin kanssa porukalla. Pöystille myös ammuttiin sitten viime kevään. Aavan seuraaminen ei ole enää niin kamalaa kuin kautta aloitellessa👌. Täydellisyyteen en enää sen kanssa pyri, mutta jos pisteet siinä 90 seutuvilla pysyis, ni olen tyytyväinen.

Keskiviikkona ja torstaina käytiin jäljellä ystävien kanssa. Aavakin alkoi saamaan taas ajatuksen päästä kiinni ja jälestys tahti oli rauhallisempaa. Tänään on purut ja lähdetään myös jäljelle ystävän kanssa. Pääsiäinen menee varmaan aikalailla jälestämässä 😍. Huomenna ehkä mennään myös hakuilemaan hakuporukan kanssa.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille 🐥🐣

10.4 tottistelua ja mettäjälkeä

Tänään tottisteltiin Löytyn kentällä Aavan ja Pöystin kanssa ja illalla vielä uudelleen "omalla" kentällä Pöystin kanssa. Yritän rakentaa kestävyyttä Pöystille ens kuun BHta ajatellen. Aava korkkas jälkikauden mettäjälellä. Janan nosti 15 metristä nopeasti ja varmasti, mutta lähti takajäljelle. Siitä huikkaus ja koira vaihto suunnan. Jälestys oli vauhdikasta ja jarruttelin jonkin verran. Kepit, jotka olin riipinyt maasta juuri ennen jälentekoa, nousivat niinikään vauhdikkaasti ja motivoituneesti. Ei niitä enää myöskään yrittänyt ottaa suuhun, mitä tyhmänä annoin sen tehä niillä muutamilla mettään tehdyillä jäljillä. Sekoitti ilmeisesti esineruutua mukaan mettäjälkeen. Varmistelin myös viime vuoden peltoluvat ja huomenna aloitellaan aamusta myös peltojälkikausi 😊. Illalla olisi tottis- ja  purutreenit.

Loppuviikon treenit

Torstaina oli hakuporukan kanssa treenit aamulla. Pöysti harjoitteli aktiivisuutta hallintaneliössä, jossa häiriötä. Aava teki vähän seuraamista ja oli häiriökoirana henkilöryhmässä, jota harjoitteli toinen koirakko peha-kokeisiin. Aava teki myös esineruudun ja kaksi ekaa esinettä tuli ajassa, kolmas ei olisi löytynyt 3-luokan esineruudun etsintäajassa. Ekan vartin juoksenteli. Vika esine löytyi kun alkuhöyryt oli päästelty ja alkoi keskittymään etsimiseen. Motivaatiota ja vauhtia kyllä riittää 😅.

Päivällä oli kasvatin omistajan kanssa toiset tottistreenit ja Beije pääs tekemään tottista. Illalla oli vielä kolmannet treenit tutussa porukassa ja Pöysti harjoitteli paikkamakuuta, kun toinen koira teki seuraamista ja hyppynoutoa. Oli sille hyvin haastavat treenit. Pysyy kyllä paikallaan, mutta kyynärät vielä nousevat helposti.

Perjantaina oli hallitreenit tutulla porukalla Riksussa. Pöysti teki seuraamista ja paikkamakuuta häiriökoiran treenatessa. Paikkamakuu sujui jo paljon paremmin ja seuraamistreenit ennen paikkamakuuta, vähän tasoitti tunnetilaa. Sain omasta kävelystäni hyvää palautetta- tarvitsisi opetella kävelemään rennommalla ja pidemmällä askeleella 😊. Aava teki seuraamista ja pääsi jo vähän rauhallisempaan tunnetilaan. Iltapäivällä oli hakutreenit pitkästä aikaa. Aava teki neljä valmista ukkoa ilmaisuin. Intoa ja virettä riitti. Umppari oli lähes puhdas ja käytös maalimiehillä korrektia, paitsi yhdellä piilolla haukkui kiinni maalihenkilön korvassa. Maalihenkilö ei ollut uskaltanut liikuttaa kättä korvan kuulosuojaksi, mutta ilmeisesti kuulovaurioilta vältyttiin 😄🙈. Miksi mun koirilla on niin kuulolle haitalliset äänet, paitsi Beijellä joka ei osaa edes haukkua 😂. 

Pöysti teki kolme rullantuontiharjoitusta. Tehtiin vaan treenit yleisellä koirien pissatuspaikalla, että nuorella junnu-uroksella meinas hieman jumittaa. Hyvin se kuitenkin osaa jo ketjun 😊. 

Lauantaina oli aamulla purut. Meinasin jättää treenit jo välistä, kun oli todella huono aamu voinnin osalta. Lähdin kuitenkin ajamaan ja olo helpotti matkan aikana. Pöystille saatiin hyvät treenit tehtyä. Treeneissä puree hyvin ja hyvillä otteilla. Huomaa kuitenkin vielä itsevarmuudessa kokemattomuudenå ja vähäiset treenit, mutta tekemällä sitä tulee lisää. Oma ohjaaminen otti taas päähän, mutta ensi kerralla uusi pää mukana 😉

Tänään vaan loikoillaan ja lepäillään. Melkein lähdin pellolle ekaa kertaa tällä kaudella, mutta kerkeehän tuon aloitella myöhemmin 😊💪

Koira-aiheen vierestä - Se viimeinen Aamen

"Pahanlaatuisuuteen viittaavia pesäkemuutoksia ei todeta. Kainaloissa ei poikkeavia imusolmukkeita. Palpoitu resistenssi, mikä koostuu säännöllisestä normaalirakenteisesta kudoksesta. Toistaiseksi ei toimenpiteitä. Mikäli pesäke kasvaa, muodostuu painetta tai oireet lisääntyvät, kontrolli."

Se viimeinen Aamen haettiin tänään radiologilta ultraäänestä. Ultraäänessä ei havaittu kasvaimeen viittaava. Se miksi kyhmy on muodostunut, niin ei tiedetä. Radiologi totesi jo heti aluksi, ettei kyhmy vaikuta huolestuttavalta. Kerroin hänellekin tätä tarinaa ja julkisen puolen toiminta sai kyllä negatiivista palautetta. Radiologi totesi, että onneksi vaikutan selväjärkiseltä, joku muu olisi noin esitettyyn diagnoosin hajonnut. Olisinkin varmaan jos tukiporukka ympärillä ei olisi pitänyt mulla järjen päässä ja jos itsellä ei olisi jonkin verran koulutusta terveysalalta. Ihan kaikkea en purematta niele, vaikka sen lääkäri sanoisi, kun oireet on jotain ihan päinvastaista. Miten käy niiden kohdalla, joilla ei ole sitä tukiporukkaa ja joilla ei mahdollisesti ole niin hyvä tuuri kuin minulla? En halua edes ajatella.

Kasvainta minulla ei siis tällä hetkellä ainakaan ole. Edelleen on lämpöä, mutta sen voi olettaa levolla menevän ohi, jos ei niin sitten takaisin lääkärin pakeille. Vointi on kyllä hurjasti parantunut ja eiköhän se tästä kokonaan parane 😊. Stressi pitäisi saada minimiin, mutta en tiiä onnistuuko se kovinkaan hyvin ennenkuin työasiat on taas selkeät. Aina voi yrittää.

Nyt kun luen tuota postausta tästä aiheesta ja kuinka päivät meni, tunnen väkisinkin itseni vähän tyhmäksi. Miten olen voinut ajatella ja tuntea noin? Mitään kasvainta ei kuitenkaan ollut. Miten olen ollut niin tyhmä, että olen ottanut stressiä "tyhjästä"? Onko tämä kaikki kuitenkin vain psyykkistä? Olenko ajanut itseni vain niin kovaan ylikuntoon ja psyykkiseen stressiin, että kehon oli pakko vastata, että nyt riittää? Vai onko tämä vain iän tuomaa?

Mietin hetken, että miten paljon tätä viittin julkisesti kertoa. Kuitenkin yksityinen asia ja kun olemassa on superpessimistisiä ihmisiä, jotka saavat ilon- ja varmuuden tunteen terveydestä käännettyä kuitenkin epäilykseksi ja epävarmuudeksi. Etenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole ikinä eläneet siinä epävarmuudessa omasta terveydestään. Mikäänhän ei ole niin varmaa tässä maailmassa, kuin epävarmuus ja itse en aio elää epävarmuudessa. Oireita jos tulee niin tutkittavaksi. Piste. Siihen saakka olen terve.

Nyt jo kuitenkin tiedän, että oli oikein kertoa tämä julkisesti. Olen saanut useampia yhteenottoja, jotka saaneet vertaistukea tilanteestani tai ovat kokeneet aivan samoja tunteita. Heitä kaikkia on yhdistänyt se, ettei kukaan ole tiennyt tai vain joku on tiennyt heidän tilanteesta. Osalla ollut parempi onni ja osalla huonompi, kaikki kuitenkin selviytyneet ja selviytymässä ❤. Ymmärrän täysin miksi asiasta ei haluta kertoa. Ensimmäinen on se, ettei halua huolestuttaa läheisiä ja ystäviä. Heille isku voi olla kovempi kuin jopa itselle. Toinen on läheisten, ystävien ja kaverien ennalta arvaamaton reagointi tilanteeseen. Toiset tosiaan saattavat käyttäytyä, kuin olisit jo valmiiksi kuollut. En osaa varmaksi muiden osalta sanoa, mutta itse koin ensimmäisen pysäyttävän diagnoosin jälkeen tärkeäksi, että vain kuunneltiin ja että tiesin avun olevan lähellä jos sitä jostain syystä tarvitsisin. Muuten en olisi halunnut asiaa sen enempää läpi käydä tai että kukaan olisi asiaa sen enempää esille tuonut. Normaalia elämää ja normaalia käytöstä ihmisiltä.

Olen tämän ansiosta  myös oppinut tuntemaan paremmin ystäviäni ja ajattelemaan elämää vähän eri tavoin. Yllättävän huonosti sitä tuntee treenikamuja sen yhteisen kuplan ulkopuolella, vaikka aikaa vietetään paljon yhteisissä treeneissä. Ja miten usein sitä tulee esimerkiksi treenikavereilta kysyttyä, että "kuinka sä voit tai mitä kuuluu?". Kuulostaa ehkä hieman radikaalilta, mutta kerkesin miettimään noina epävarmuuden päivinä jopa, mitä muuttaisin elämässäni ja mitä haluaisin tehdä jos syöpä todetaan ja se on mahdollisesti jo pitkälle edennyt. Joitain asioita muuttaisin ja tulen ne muuttamaan.

Minulla oli tällä erää hyvä tuuri, joten tilastot huomioiden jollain toisella ei ole. Toivon paljon jaksamista niille, ketkä elävät epätietoisuudessa tulevasta terveytensä osalta ❤ ja muille: muistakaa vaalia hyvää terveyttänne, koska se on arvokkainta mitä voitte saada.

Tottistelua ja pureskelua

Tänään iltapäivällä kävimme yhden ystävän ja samalla kasvatin omistajan kanssa treenaamassa tottista. Aavan kanssa seuraamista ja siinä taas rauhallisen mielentilan, sekä korrektin paikan hakemista. En sitä tuskin koskaan enää saa täysin oikealle paikalle seuraamisessa, eikä se oikeastaan enää ole meillä tavoitteena. Aavan tulee kesällä 7-vuotta ja saa mun puolesta olla sellainen millaiseksi se on tässä vuosien saatossa kehittynyt, kuhan ei enää pahemmaksi mene 😄 Eli yritetään jonkinlainen taso kuitenkin pitää yllä. 90 pisteen rajamaastossa on ihan ok👍.

Pöysti teki paikkamakuuta suoraan kentälle tulon jälkeen ja oli pienelle pojalle aika haastavaa. Paikkamakuu vielä ok, mutta treenikamun "tule"-käskyt oli kyllä haasteelliset ja nosti kyynärpäitä, josta sai riittävän huomautuksen. Vielä tarvii paljon treenailla paikkamakuuta ja etenkin suoraan kentälle tullessa ekaksi paikkamakuu. Tottisteluiden jälkeen ajeltiin purutreenihin. Hallinnan kontaktissa on nyt suuria haasteita, kun maalimiehen häiriötä lisätty huomattavasti. En haluaisi katsoa koiraa, mutta ehkä joudun muutamat treenit siitä joustamaan. Apparin apu ei auta, kun vilkuilee niin nopeasti, että puuttuminen tulisi auttamattomasti myöhässä. Suunnitelma tehty seuraavalle treenikerralle ja en malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan 😊💪.

Koira-aiheen vierestä -kun elämä pysähtyi

28.3.2017 Viimeinen kuukausi on ollut jännityksessä elämistä. Koulun loppusuoralla eli toiseksi viimeisellä harjoitteluviikolla huomasin rintakehässä/vasemman rinnan yläosassa kovan kyhmyn. Ajattelin, että kova treenaaminen ja ruokailun muutos saattaneet vaikuttaa nesteiden kertymiseen, tai kehittynyt rasvapatti tms., joten päätin seurata tilannetta vielä viimeiset harjoitteluviikot. Ensimmäisellä lomaviikolla soitin terveyskeskukseen ja sainkin ajan sairaanhoitajalle. Patti on kova ja alustaan kiinnittynyt eli rasvapatti voidaan sulkea pois. Lääkärin ajan sain parin päivän päähän eli huomiselle. Täytyy sanoa, että vaikka ei haluaisi, niin tässä ajassa on kyllä kerennyt käymään läpi kaikki kauhuskenaariot. On myös tullut mietittyä kaikki mahdolliset oireet mitä muuten pitänyt vähäpätöisinä. Suurimpana jatkuva väsymys. Ei ole päivää jolloin heräisin virkeänä tai olisin päivällä virkeä. Suurin tunne on sumussa elämisen tunne, aivot tunnu koskaan käyvän ihan täysillä. Tietysti tämän vetänyt erilaisen unitarpeen piikkin, mutta vaikka nukkuisi useita päiviä putkeen pitkään, niin väsyttää. Toisaalta elämä on ollut kouluvuosien ajan todella stressaavaa... Sairaanhoitajan vastaanoton jälkeen on vasen rinta/rintakehä/kylki ovat olleet todella arat ja kipeät. Toivon, että huomenna lääkärin vastaanotolla tapahtuisi jotain konkreettista, eikä tutkimisen odottaminen enään pitkittyisi. Niinkuin moni sanonut: Tämä odottaminen on kaikista kauheinta. Toki tilastot ovat puolellani ja todennäköisyys että olisin sairastunut syöpään on pieni, mutta se on kuitenkin mahdollinen. Kaiken tämän lisäksi autossa alkoi palamaan moottorin vikavalo juurikin kun huomenna pitää ajella vauhdilla kouluun ja sieltä lääkäriin. Onneksi liike on kuulema vielä vastuussa isommista vioista, joten sinne aamulla soittoa.

30.3.2017 Eilen kävin kolmen tunnin ratsastusreissulla ja täytyy sanoa, ettei se ollut kovin mukavaa. Väsytti, koski ja epäilen ratsastaneeni pienessä lämmössä. Ajatukset sai kuitenkin vähän muualle. Tänään sitten lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli venäläissyntyinen ja mun tuurin tuntien aika pihalla koko hommasta. Kerroin hänelle tilanteesta ja omista epäilyksistäni fyysisen ja psyykkisen rasituksen osalta ja kun fyysisen rasituksen lisääminen voisi täsmätä ajankohtaan. Ei uskonut asioilla olevan mitään yhteyttä toisiinsa. Painotti, että huomasin kyhmyn vasta nyt, mikä onkin totta. En osaa varmasti sanoa milloin kyhmy syntynyt. Se on voinut olla kuukauden tai vaikka vuosia pienempänä. Soitteli pitkin poikin, että mitä hän tekee tässä ja tässä tapauksessa. Sai hän nyt sitten laitettua minut Kaupungin jonoon, josta kuulema jossain vaiheessa tulee ilmoitus mammografiaan ja ultraääneen, sekä solunäytteiden ottoon. Vastaanotolla vakuuttelin voivani ihan hyvin jatkuvasta väsymyksestä huolimatta, kotona mittasin kuitenkin lämpöä 37,5. Särkee myös kokoajan ja tämä väsymys tulehduksen ja stressin takia on jotain ihan uskomatonta. Luultavasti huomenna soittelen vielä, että pitääkö tämä lämpö ottaa jotenkin huomioon. Kaikista ärsyttävinsä on kuitenkin pistely ja särky, jotka muistuttavat kokoajan, että kaikki ei ole ihan kunnossa, sekä se että joudun taas odottamaan -nyt vielä määrittelemättömän ajan. Lääkäri osannut minulle muuta sanoa, kuin että minun ikäisilläni on hyvin harvinaista pahanlaatuiset kasvaimet, joten tämä on luultavasti hyvänlaatuinen. Ne tilastot... Diagnoosina siis kasvain. Arvatkaa kuinka paljon rauhoitti mieltä.. Hyvänlaatuinen kasvain :D. Niin tai näin, ni leikkaukseen tässä luultavasti lähikuukausina joudutaan, ellei joku ihme tapahdu. Jos myös toi jonottaminen julkiselle puolelle tutkittavaksi hirveästi venyy, aion käyä yksityisellä puolella. Joko tämän lämpöilyn tai/ja stressin tms... takia ei juuri ruokakaan ole maistunut. Sinällään hyvä, kun aktiivikuntoilukin on lämpöilyn ja säryn takia tauolla :P .

Neljä rakasta ystävääni ja äitini tietävät tästä mahdollisesta kasvannaisesta. On ollut niiiin ihana huomata kuinka itsellä on niin monta ihanaa kuuntelevaa ystävää <3. Kaikkia rakkaita ystäviä en ole halunnut huolestuttaa asialla, koska asia saattaa kuitenkin lopulta osoittautua hyvin pieneksi. En olisi mielelläni kertonut näinkään monelle, mutta olen todella huono esittämään jos mieltäni painaa joku suurempi murhe. Näiden neljän ystävän ja äidin kanssa kuitenkin on päivittäin tai melkein päivittäin yhteyksissä. Toivottavasti voin kohta sanoa kuuluvani siihen 90 prosenttiin, jolla oli hyvänlaatuinen muutos ja julkaista tämän postauksen ehkä jollekin samassa epätietoisessa tilanteessa olevalle tsempiksi ja vertaistueksi! Jos näin hyvin käy kohdallani, niin jatkossa tulen säännöllisesti tukemaan syöpäyhdistyksiä. Sen verran herättelevä kokemus tämä ollut ja tuntuu kuin saisi uuden mahdollisuuden, jos tämä ei osoittaudu syöväksi. Valmistun huhtikuun lopussa virallisesti fysioterapeutiksi ja en pitäisi ollenkaan huonona jos pystyisin työllistymään, vaikka syöpäpotilaiden kuntoutukseen. Tämän kokemuksen jälkeen tiedän miltä tuntuu elää pahimmassa mahdollisessa epätietoisuudessa ja toivoa parasta, mutta pelätä pahinta. Mikä tässä terveystilanteessa on ikävintä, niin en saa mitään järkevää aikaiseksi. Olen periaatteessa lomalla, mikä toisaalta on huono asia, koska kerkeän ajattelemaan liikaa. Toisaalta kuumeilun ja säryn takia en ole kovin työkykyinen. Huomenna ja lauantaina myös valmistumisbileet ja tällä hetkellä ei ole kovin hyvät fiilikset juhlimiselle. Ehkä kuitenkin hyvä yrittää jaksaa tehä jotain millä saa ajatukset pois tilanteesta. Huvittavaa tilanteessa on myös se, etten ole ikinä kipeä. Koko elämäni tähän asti olen ollut hyvin terve.

Auton kohdalla kävi onnellisesti ja säästyn n. 80€ laskulla ja yhden suodattimen vaihdolla.

31.3 Särkyjen takia ei saanut unen päästä millään kiinni. Yöllä kun heräsi janoon, oli ihan hyvä olo, mutta liikkuminen juomaan ärsytti taas säryt esiin. Aamulla heräsin ja mittasin kuumeen. Tasaista lämpöä edelleen. Urheilu eli tällä hetkellä koirien kanssa lyhyellä lenkillä käynti, nostaa myös kuumetta. Todella ärsyttävää, kun sain juurikin juoksun todella hyvin kulkemaan (10-17km lenkkejä, ihan ok aikaan). Nyt sitten tulee Kaupungin jonot tietäen hyvin pitkä tauko urheiluun. Toivottavasti jaksan kuitenkin jossain määrin treenata. Pöystin mahdollinen BH-koekin olisi toukokuun alussa tutussa porukassa. Paikkamakuu sille pitäisi vielä treenata.

Tänään juhlitaan suvun kanssa valmistumistani, täytyy sitä ennen doupata ittensä tulehduskipulääkkeillä. Kävin päivällä myös hakemassa auton korjaamolta, jonka korjauskuluista oli myyjä jo ilmoittaunut maksavansa puolet. Olin jo valmistautunut maksamaan kaiken itse, kun kyseessä kuitenkin kuluva osa. Hintaa suodattimen vaihdolle jäi siis 39€. Loistavaa asiakaspalvelua ja lähetinkin siitä kiitokset myyjälle. Valviran vaatiman paperi toimitin myös täytettynä opintotoimistoon ja näin ollen jään vain odottamaan ammattinimikkeeni vahvistamista, jossa saattaa kuulema mennä useista kuukausista puoleen vuoteen. Koulun päätöspaperit saan 28.4.2017.

2.4. Soittelin perjantaina terveyskeskukseen, että pitäisikö lämmöstä olla huolissaan kun sahaa 37.5-38 välillä. Ei kuulema jos ei nouse yli 38. Lauantaina huomasin uuden kyhmyn ja tänään taas uuden. Ärsyttää ajatuskin soitella nyrpeältä hoitajalle terveyskeskukseen, joka on takaisin soittopalvelun takia kerennyt tutustua tietoihini ja asenne on jo valmiiksi, että taas se huolestunut potilas soittelee turhaan. Itseä hajottaa olla kokoajan kuumeessa ja kärsiä jatkuvasta särystä. Varasin ajan siis yksityiselle erikoislääkärille huomiseksi. Katsotaan tuleeko aiheeseen perehtyneeltä jotain kommenttia asiasta ja käynkö tutkimukset yksityisellä puolella. Hyvästi koirien häkkirahat, mutta ehkä tämä kuitenkin prioriteeteissä ykkönen 😄. Kokoajan enemmän itselle tullut tunne, että kyseessä vain joku omituinen tulehdustila.

Eilen sai ajatukset ihan muualle. Meidän piti mennä ystävien kanssa syömään. Nämä ystävät olleet vahvasti tukena elämän poluilla ❤. Toivottavasti olen heidän ystävyytensä arvoinen myös jatkossa ja pystyn myös olemaan heidän tukena ja turvana 💖. Meidän tosiaan piti mennä syömään, mutta ystävät olivatkin liittoutuneet (tunsivat ja eivät tunteneet toisiaan) keskenään. Hauska oli kuulla, kuinka olivat selvitelleet toistensa yhteystietoja ja yrittäneet estää mua saamasta vihiä suunnitelmista 😂. Olikin aika yllätys, kun mentiinkin ekaksi escape-roomiin ja jakauduttiin kahdeksi neljän henkilön joukkueeksi. Molemmat joukkueet pääsi huoneista ulos ajassa 💪😄. Sen jälkeen mentiin syömään, mutta ei sinne minne piti, vaan hienompaan paikkaan. Oli kyllä hyvää ruokaa 😋. Iltaa jatkettiin sitten Lahden yö-elämässä. Oli kyllä niin mahtava ilta mahtavien ystävien kanssa. Olen niin etuoikeutettu, kun mulla on tuollaisia ystäviä 😍. Odotan innolla, että pääsen heitä jymäyttämään jatkossa 😆

3.4. Aloin olemaan eilen ja tänään satavarma, ettei näistä oireista enää mikään täsmää tehdyn kasvain diagnoosin kanssa. Uusia kyhmyjä tuli lisää, mutta niitä myös hävisi. Se yksi ja sama kyhmy mistä kaikki alkoi, on ja pysyy. Tulehdustila jyllää ja tasainen kuume/särkytila. Tänään kävin sitten Terveystalolla erikoistuneella lääkärillä. Selitin uudelleen koko jutun alusta asti ja tällä erää mua kuunneltiin. Hän ei löytänyt mitään selvää kyhmyä! Hänen diagnoosinsa oli, että on mahdollista keltarauhasen aiheuttavan oireet. Myös omat epäilyni fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta ovat mitä ilmeisimmin olleet vahvasti mukana oireiden syntyyn. Voi olla, ettei ikinä saada lopullista syytä ja diagnoosia. Lämpöily jatkuu edelleen, mutta voidaan mahdollisesti olettaa niiden loppuvan itsestään. Keskiviikkona on vielä ultra, niin saadaan lopullinen vahvistus asialle 😊. Olo on kuin uudestaan henkiin heränneellä. Täytyy kyllä sano, että terveyskeskuksen toimintaan katosi kyllä tyystin luotto. Virheitä sattuu kyllä kaikille, mutta näinkin vakavan asian suhteen ei ole todellakaan mukavaa, että joku heittelee noppaa diagnoosiin kanssa. Kuitenkin haluaisin pystyä luottamaan lääkäreihin ja jos he ei tiedä, ni ottavat selvää kollegoilta, eivätkä lauo tuollaisia diagnooseja asiakkaille. Yksityisellä puolella tulee jonki verta köyhtymään lompakko, mutta mielelläni maksan tiedosta. Toki olisi julkisen puolen kokeissa tullut samat tulokset, mutta mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle aika siellä olisi venynyt.

Tämä aihe on jonkun verran yksityinen, mutta kun tuli luvattua tämän julkaisu mahdollisesti kohtalotovereiden tueksi. Kaikki löydökset eivät todellakaan ole syöpää ja myös ja etenkin yleislääkäreiden diagnooseihin tulee suhtautua todella suurella varauksella. Itse menin asiasta todelliseen paniikkiin. Vielä ei olla ihan kuivilla vesillä, mutta keskiviikkona päivittelen sitten toivottavasti viimeisen Aamenen asialle. Hankinko sairaus-ja tapaturmavakuutuksen, jotta voin jatkossa valita minua hoitavan tahon? Kyllä!

Pöysti menossa BHseen

Pöysti on nyt ilmoitettu BH-kokeeseen. Koe päivänä se on pari viikkoa vajaa 2 vuotta. Pääsemme tutun ryhmän kokeeseen, joten siitä syystä teemme kokeen aiottua aiemmin. Pöystille pitäisi vaan vielä keritä opettamaan paikkamakuu ja hihnassa täyskäännökset 😬.

Ilmasutreenejä ja Aavasta käyttöholsku 2016

On tässä tullut treenailtua enempi vähempi tottista ja ilmaisua. Ilmaisussa päästy nyt epätasaisen tasaisen kehityksen jälkeen tilanteeseen, että koira hakee rullan ja kiertää takaa vierelle istumaan. Istumisessa pieni viive ja koira hakee kontaktia minuun. Kun rauhallinen ja maalimies saanut palkan jalan alle, sanon näytä- koira tiputtaa rullan ja juoksee makaamaan maalimiehen jalan viereen josta saa palkan. Hion vielä sen verran ketjua, että tulee viereen seisomaan ja saan liinan kytkettyä valjaisiin. Rullan saa irrottaa näytä-käskyllä eli en tule ottamaan rullasta irrotuskäskyä erikseen 🤗. Käskyt siis simppelisti "ukko" ja "näytä" 👍. Tänään olisi ollut purutreenit, jotka jää meiltä välistä, joten mennään vakioporukan kaa tottistelee ja tyttistelee ❤. Keskiviikona ja torstaina onkin sitten ilmasutreenejä tiedossa. Pe-su juhlitaan valmistumistani fysioterapeutiksi, joten kerrankin vapaata töistä ja treeneistä 😄💖

Ystäväni oli lähettänyt Aavan tulokset holskuyhdistyksen vuoden holskukisaan. Aava onkin nyt sitten vuoden 2016 käyttöholsku. Maailman paras Aava, jonka kanssa on ilo ja kunnia saada kokeilla eri lajeja 💖

Eilisen pureskelut

Pöystin kanssa toiset purutreenit tälle vuoden. Sen kanssa on treenejä otettu yhteensä 10-15 ja mä oon kuitenkin ranteet auki, kun se ei vielä osaa kaikkea 😂🙈. Hallinta ei ollut hyvää eilen -oli mukamas aktiivinen, mutta ei oikeasti tuntunut siltä. Tosin hallinnassa oli paljon häiriötä lisätty, kun tähän asti maalimies ollut passiivinen. Vietinvaihdot oli paremmat kuin edellisissä treeneissä. Seuraavaksi vahvistan peruttaamista, haukkuu hieman lähellä, sekä vastustamista, kun tykkäisi enemmän työntää. Minun tarvitsee myös vahvistaa oikeaa tunnetilaa vartioinnissa, vaikka olisi saalistuella liinassa. Paljon treenattavia asioita -aloitellaan tiistaina porukka treeneissä 👍. Tottikseen hankin uuden kovamuovisen keskiön noutoihin. Oli myös mukava kuulla paristakin suunnasta mukavaa palautetta yhdestä kasvatista IPO-uralla 😊

Huomenna alkaa viiminen työharjoitteluviikko ja samalla viimeinen kouluviikko. Valmistuminen häämöttää. Seuraavan viikon aion ottaa rennosti ja vähän koiria treenaillen 💖

Myydään koiratavaroita

Koiratavaroita tuppaa kertymään. Koiraveräjän ja verkon lisäksi myyn mm. toisen meidän suojeluhihoista (gappayn joustohiha), nahkavaljaat, nailonvaljaita, tynnyrivaljaat, naylon jälkivaljas (d&c), pieni häkkiin kiinnitettävä metallikuppi, rescon näyttelyhihnat, agility-pipo ( käyttämätön), koiran retkireppuja, sitruunapannan (käyttämätön), pienen koiran takki 30cm, kirjallisuutta, nännikumeja, palloja, puhallettava suojakaulus (käyttämätön), metallinen&muovinen&nahkainen kuonokopat ( käyttämättömiä), ohjatun noudon kapuloita (itse tehty), vajaa 10 m harmaa liina, polkupyörätelineen (kiinnitys takaluukkuun) jne... Myös ratsastuskisavaatetusta olisi turhana kaapissa pyörimässä.

Purutreenit

Meillä alkoi viikko sitten purutreenit pyörimään talvitauolta omassa puruporukassa. Eilen päästiin treeneihin sitten joulukuun parin treenikerran "varamaalimiehen" kanssa. Pöysti oli hyvin innoissaan treenaamassa. Tehtiin vietinvaihtoa, hallintaa ja ajettiin löysille. Pöysti tuli aktiivisesti hallintaan ja oli aktiivinen hallinnassa. Mukava nähdä, että hyvä pohjien tekeminen edesauttaa nopeaan etenemiseen purujen treenaamisessa. Treenejä kun ei ole maalimiehen kanssa ollut kovinkaan montaa ja oisko tämä ollut neljäs kerta, kun hallintaa tehdään maalimiehen kanssa. Treenit oli todella hyvät ja lauantaina on seuraavat  treenit. Lauantaina täytyy hihasta irrotuksiin liittää eri irrotuskäskyt, jotta irrotuksen jälkeinen toiminta olisi selkeää koiralle. Muuten ollaan treenailtu lähinnä canicrossia ja välillä noutoa viety eteenpäin. Pääasiassa ollaan taukoiltu tottiksista. Aavankin kanssa treenaamista pitäisi alkaa pikkuhiljaa kasvattamaan😬.

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat.— Filosofi Seneca (4-65 jKr.)

Canicross, noutotreenejä ja koirille auton ostoa

Ei ole ollut autoa käytössä hetkeen, joten treenaaminen ollut vähällä. Canicrossia Pöystin kanssa, sekä noutoa sisällä kierrosten ollessa matalampana. Hitaasti, mutta varmasti se edistyy noudossa. Pöysti tykkäis kapulallakin syventää otetta ja tiputtaisi sen kulmureiden takaa kurkkuun 😡. Eilen käytiin kattomassa koirille autoa. Ajatuksena oli käyä vaan kattomassa vaihtoehtoja ja tarkoituksena oli ostaa pakettiauto tai maasturi (Nissan, Kia, Ford tai Toyota). Mukaan lähti kohtalon osoittamana Kia farkku 😂. Itseen iski myös mukavuudenhalu 😜. Mahdollisesti pakettiautoksi muutosrekkaan uuden auton. Mukavaa, kun ei ole autoa ollut tai pyörää, niin vikaan harkkaan urheillut päivittäin-harkan jälkeen oon huippukunnossa 💪😄

Ilmasun opetusta, noudon opetusta ja koirien keräilyä

Pöystin kanssa viimeiset ryhmätottikset hallilla samassa porukassa oli viime lauantaina. Pöysti teki seuraamista, jääviä ja noutoa. Noutoa rakennetaan nyt päivittäin pariin otteeseen kotona pari viikkoa ja sitten pidetään siitä pidempi tauko. Ystävän kyydissä päästiin hakutreeneihin sunnuntaina ja ohan tuo rullakoiran rakentaminen tässä opetusvaiheessa aika tuskaa. Takaperin ollaan hommaa ketjutettu, mutta silti tai siitä syystä halu näytölle on kova ja rullan tuonti ei ole todellakaan ideaali tai toisin sanoen tuo rullan, mutta kiirehtisi sen luovutuksessa. Mietittiin asiaa uudestaan ja sain etäapua Reijalta ja nyt meillä on seuraava askel selvä :). Tähän asti koira on automaattisesti tarjonnut rullan tuontia noutona ja haluan siitä pois, koska koen sen mahdollisesti vaikuttavan noutoon. Jatkossa aion Pöystin ohjata suoraan sivulle ja saa lähteä rulla suussa näytölle.

Näin tuossa yhtä puolituttua muiden asioiden merkeissä. Hänellä oli mielipide, että olen koirien keräilijä (hänkin pk-harrastaja). Hän sai minut ajattelemaan asiaa ja miten itse koen koirien keräilyn tarkoittavan. Minulle koirien keräily on sitä, että useita koiria haalitaan kotiin, ilman sen kummempaa käyttötarkoitusta. Koiriin saatetaan kyllästyä ja niitä sijoitellaan eteenpäin ja otetaan uusia koiria tilalle. Itse olen siinä mielessä "vanhanaikainen", että kun se koira otetaan, ni sen kanssa opetellaan elämään. Toki elämässä voi tulla ja tuleekin tilanteita, että koirasta joudutaan luopumaan. Moni myös tietää, että olen joutunut itsekkin uudelleen sijoittamaan koiran, koirasta riippumattomista syistä ja vain sen hyvinvoinnin vuoksi. Olisin voinut tehdä myös toisen ratkaisun, jonka johdosta elämäni olisi helpottunut kummasti (laittanut ikiuneen ensimmäisen ongelmaholskuni). Minusta ei kuitenkaan ollut tekemään päätöstä laittaa fyysisesti terve koira monttuun. Arvostan sitä, että opetellaan tuntemaan ja ohjaamaan koiraa, vaikka se ei täyttäisikään kaikkia niitä oman listan vaatimuksia. Näitä ominaisuuksien listaajia tuntuu olevan aika paljon, niin tavoitteellisesti kokeissa käyvissä, kuin ei-kokeissa käyvissä. Onnea sen täydellisen koiran etsintään.

Olen itse ajatellut itseni "aktiiviseksi koiraharrastajaksi" joka haluaa pysyä koekentillä ilman suurempia taukoja. Tähän kiertokulkuun tarvitaan mielestäni se 3 koiraa: yksi on eläkkeellä, yksi on varsinainen kisakoira ja kolmas on kasvamassa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää näin montaa koiraa erinäisistä syistä. Itselläni kuitenkin on ja sen ei minun mielestäni pitäisi olla kenenkään muun ongelma ;).