Päivitys taukoa

Treenit kulkeneet hyvin ja nyt pidän jonkin mittaisen tauon treenien päivittämisestä. Jälkeä, tottista ja hallintaa huseerataan, mutta puruista haluan myös pitää kolmen viikon tauon. Hallinnan aktiivisuuteen saadaan ensi viikolla extra-apua 😍. Pöystin BHn peruin ja se siirtyyy ajankohtaan, kun olen saanut paikkamakuuseen oikean tunnetilan. Meinasin alkaa tekemään vauhdilla, mutta järki alkoi kolkuttamaan tämän päivän treeneissä. Kiireellä saan vaan monta asiaa piloille. BHseen kun ei tarvii enää  muuta työstää kuin tuo paikkamakuu 😊. Pysytään siis alkuperäisessä suunnitelmassa 👍. Aavan hakukokeen peruin myös.

Tämän viikon jälkisuunnitelmat

Tällä viikolla Aavan treenin teema on kulmiin tehtävät harhat, jotka ovat jäljen kanssa saman ikäisiä.

Viime vuonna kulmaharhat tuottivat vaikeutta, kun ne olivat yhtä vanhoja kuin ajettava jälki. Jos harhat olivat tuoreempia tai vanhempia, niin niissä ei ollut ongelmaa.

Aavan kanssa tarvitsee alkaa miettimään, että pitääkö taas kaikki ruoka ottaa pois jäleltä ja lisätä esineiden määrää. Aavan kanssa on ollut ja tulee aina olemaan ongelmana esine-ilmaisut. Itse jälki menee esineiden edelle. Se ei jätä ilmaisematta esineitä siksi, että se olisi sen mielestä epämiellyttävää tai ikävää tai ainakaan se ei omasta mielestäni sellaista ilmennä. Treeneissä ongelma ei edes kovin hyvin näy. Kokeissa sitten senkin edestä. FH2 koe oli ensimmäinen koe, jossa se ilmaisi kaikki esineet tavalla tai toisella. Olisiko 3 esinettä ilmaistu hyväksytysti. Työvoitto kuitenkin! Pöysti ei ilmennä samaa, kuin mitä Aava jo jälkiuran alussa. Pöysti jopa ennakoi esineitä jäljellä, mitä Aava ei varmaan koskaan ole tehtyt samassa treenimoodissa.

Pöysti jatkaa tällä viikolla vinosarkojen vahvistamista ja tekee kaaria ja terävimpiä/loivempia kulmia. 

Mikä tuossa tuli vielä mieleen jäljen tekemisestä, niin mähän en polje jälkeä kummallekkaan koiralleni. Pöystille en ole koskaan polkenut. Aavalle poljin sillon kun luulin että "niin vaan kuuluu tehä" ja "niin kaikki tekee".  Riippuen alustasta niin kävelen normaalisti tai jos juuri ajettu/ ihan lyhyt/palanut, niin vetäsen jalkaa maata pitkin. 

Aavan FH-treenien kiemuroita

Aavan kanssa alotettiin viime vuonna ihan uus elämä jäljellä. Aavalle keksiin mitä ihmeellisempiä treenejä ja harhojen tallauksia. Tehtiin tuoreita harhoja, tehtiin vanhoja harhoja, sotkettiin jälkeä jäljestävän koiran edessä ja tehtiin erilaisia häiriöitä/harhoja jäljellä jäljestävän koiran edellä. Keksittiin mitä ihmeellisempiä alustanvaihtoja ja tehtiin jumalttoman pitkiä tyhjiä suoria, joissa källi harha keskellä. Harhoja tehtiin myös 3h vanhoille, 2000 askeleen jälen loppuun, kun koira jo hyvin väsynyt. Kikkailtiin myös esineiden, filmipurkkien ja ruuan piilotuksen kanssa. Esineinä alkoi olemaan paljon erilaisia esineitä perinteisten IPO-jälkiesineiden sijaan.

Tällä viikolla alotettin jälestys ja tällaisia ollaan tähän mennessä keretty harjoittelemaan + yksi simppeli "laatikkojälki"

Treenikerta treenikerralta homma alkaa muistumaan Aavan mieleen ja hyvästikkin ollaan taas matkalla koekuntoon. Harhat ovat tulleet hyvin noissa ylityksissä, kun koiran ja apparin kanssa ylitelty jälkeä. En yritä piirtää viimeistä vierasta jälkeä, koska siinä oli niin paljon muuttujia :D. 

Tällä kaudella en tule puuttumaan Aavan jälestykseen, vaan se saa selvitä kiemuroista itse. Jo tämän viikon "vapaatreeni", onkin näkynyt sen pystyssä hännässä :D. Itseluottamusta riittää. On myös alkanut tasaamaan ihan itsenäisesti vauhtia ja tällä hetkellä ajaa jo ihan kohtuullista vauhtia. Tarkuutta kun saadaan lisää, niin aletaan olemaan ihan hyvässä tilanteessa. 

Viime vuoden leirillä sattui hauska sattuma. Aavalle alettiin opettaa todenteolla FH2seen vaadittavaa harhaa leirillä. Sattuipa niin, että jälentekijä kävi kouluttajan kanssa ajamassa hänen oman koiransa jäljen ennen ja palatessaan innoissaan omasta jäljestään tekivät vahingossa Aavan jälelle kolme lisäharhaa (ohjaajan/jälentekijän koira, ohjaaja/jälentekijä ja kouluttaja). Jälentekijä oli kovin kauhistunut, pahoillaan ja suuttunut itselleen, kun näin pääsi käymään. Itse olin kovin ihmeissäni, että miksi :D? Kaiken lisäksi lisäharhojen sijainnitkin tiedettiin koulutuksellisesta näkökulmasta katsoen. Tilannehan oli mitä parhain kouluttaa koiraa pitämään oikeasta jälestä kiinni, eikä vaihtaa tuoreempaan, vaikka sen olisi tehnyt sama jälentekijä. Sain palautetta, että olen omituinen, koska suurin osa olisi kuulema ollut raivonpartaalla tilanteesta :O. Koiran hajuaisi on ilmiömäinen ja pellolla jälestäessä tulee aina muuttujia. Miksi ei siis "ylikouluttaisi" koiraa jos sellaisia tilanteita tulee sattumalta tai niitä voi tehdä tarkoituksella? Itselle ainakin jälestys avautui ihan uudella tavalla, kun hylkäsin "normaalin" ? IPOjälki ajattelun. Ja kyllä myös Pöystiä "ylikoulutetaan"/tullaan "ylikouluttamaan"  ja myös pidetään ovi auki FH-kokeisiin osallistumisen kanssa.

Uusi kausi -mahdollisuus käyttövalioksi

Uuden kauden myötä mahdollistui viimeisen ykköstuloksen metsästäminen haussa Aavan kanssa. Seuraava hakukoe on nyt katsottu ja paikka varmistunut. Ajatuksena saada alkukauteen hakukoe ja sieltä toivottavasti se viimeinen ykköstulos, niin voimme koko loppuvuoden keskittyä jälkilajeihin + ehkä SMiin haussa. Muuttujana on nyt Aavan juoksut, joiden olisi pitänyt alkaa jo viime kuussa. Saa siis nähä venyykö suunnitelma väistämättä. Aavan hakukoe ja Pöystin BH tulevat olemaan hyvin lähekkäisinä päivinä 😬.

Pääsiäisen treenit osa 2

Eilen hakutreenit uudessa hakumettässä, johon luvat vain meidän hakuporukalla. Ihanan aktiivinen kasvatin omistaja ja ystävä ne kyseli 😊. Pöystin treenasin ja lopputulema oli, että siirretään ilmasu seuraavissa hakutreeneissä mettään, jotta vältytään tulevaisuuden sekaannuksilta suorapalkan ja ilmaisun välilä. Uusi haku-alue (52ha) oli oikein miellyttävän oloista. Missä eilen treenattiin, niin vaikutti hyvin hyvin vanhalta lammaslaitumelta. Siis hyvin monien vuosikymmenien takainen. Tällä hetkellä lammastiloja ei ole paikkakunnalla.

Multapellolla käytiin hakutreenien jälkeen neljän koirakon kera. Aava ajoi vieraan jälen ja Pöysti oman. Aavan jälellä pituutta 600m, jossa kulmia, piikkejä, oman jälen ylityksiä jne... Aavan jälestys ei ollut tasalaatuista, mutta uskon tämän uuden treenaussuunnitelman kantavan hedelmää, kun jälkiä kertyy alle. Jälen ylityksiin ei reagoinut mitenkään, mutta piikit etenkin olivat erittäin haastavat. Pöystin jälestys oli uudella pohjalla edellispäivää parempaa, mutta edelleen tein sille aika haastavan (hyvin vähäruokaisen) jälen, vaikka ajatus oli laittaa enempi ruokaa 🙈. Mitäs sitä ruokaa kylvämään, kun motivaatiota riittää muutenkin 😄.

Tälle päivää mua pyydettiin kattomaan ystävän puruja ryhmään, jossa en ole aiemmin käynyt. Mielenkiintoista nähdä taas uuden porukan tyyliä rakentaa IPO-koirakkoja 😊💪.

Pääsiäisen koiratreenit osa 1

Eilen oli purutreenit. Jatkettiin hallintateemalla ja hallinnassa aktiivisuus oli taas parempaa, kuin edellisissä treeneissä. Nousujohteista ollut siis treenaaminen 😊👍. Päivällä käytiin katsomassa uusia luvallisia hakumetsiä. Tai no hakukaverit katsoi ja mä keskityin riippuliitäjiin, jotka hyppivät koneesta taivaalle 😳. Mieletön ääni lähtee siitä, kun lähtevät pudottautumaan ja avaavat liitimen. Huomenna ensimmäiset treenit uudessa hakumettässä. 

Käytiin vielä multapellolla tekemässä jälet. Pöysti taisi ekaa kertaa jälestää multapellolla. Molemmat koirat jälesti hännät pystyssä. Aavaa en muista milloin viimeksi olisin nähnyt sen jälestävän häntä pystyssä. Näköjään muutama treeni jossa itse vastuussa kaikkinensa jälestä, saa sen itse tunnon jo nousemaan liiankin korkealle 🙈😅. No saavat nyt vetää hännät tötteröllä. Huomenna otetaan uusinta samalla alustalla ja sunnuntaina sitten taas rehulla.

Pureskelua ja jäljestystä

Tiistaina kävin ekaa kertaa jäljellä koirien kanssa tänä kautena. Pöysti oli erittäin hyvä 😍 Aava erittäin huono. Olen onnistunut rauhallisesta koirasta tekemään hektisen jäljellä ja erittäin vilkkaasta, sekä terävästä koirasta rauhallisen jäljellä. Taito se on tämänkin 😊. Aava kohalla ongelma on ollut, etten ole uutena harrastajana ja aloittelevana nähnyt niitä kriteereitä joihin haluan päästä, vaan olen vaihdellut koulutustyyliä ongelman kohdatessa. Toisin sanoen kuunnellut liian erilaisia kouluttajia. Tämä ongelma tulee varmasti jokaiselle jollain tavalla esiin ensimmäisen koiran kohdalla ja on oppimisen takia liki välttämätöntä. Olen erittäin kiitollinen kaikille meitä Aavan kanssa  jäljen kanssa neuvoneille!❤ En tietäisi Pöystin kanssa kriteereitä jos ei olisi niin hyvä apuvälinepakki takataskussa. Pöysti tulee ensikuussa kaksi ja vielä tähän mennessä en ole käynyt sen kanssa kenenkään opissa. Rottishovissa yksi kouluttaja on kerran halunnut tulla mukaan seuraamaan, mutta hänelläkään ei ollut silloin sanottavaa siihen koulutusvaiheeseen.

Pöysti ja Aava ovat hyvin erilaiset, mutta on niissä samankaltaisuuttakin jossain asioissa. Aava on jäljellä hyvin koulutettava ja on kestänyt epäreiluakin koulutusta hyvin. Se yrittää aina parhaansa. Pöysti on tyyppiä "tee sit ite paremmin jos ei kelpaa" tai "kyllä me voidaan asiasta tapella". Sen tekemiseen ei voi puuttua niin paljon tai voi mutta se olisi sit toinen tie. Molempien kanssa aion tämän kauden ajaa juurikaan puuttumatta tai ohjailematta. Vauhtia tarvittaessa hiljennän. Saavat ite selviytyä ja ratkoa ongelmia ja nämä ovatkin elinehto FHseen treenatessa. Olen tehnyt molemmille todella haastavia jälkiä ja sillä tiellä jatkan. Omissa treeneissäni ei ole mitenkään epätavallista, että siksakkaan mm.  oman jälkeni päällä. Monella on jäljellä ongelma, että pidetään sitä koiraa esikoulussa monta vuotta ja ei anneta koiran yrittää. Vähemmästäkin itse myös kyllästyisi. Molemmat koirani ovat todella ahneita. Aavalta ei jää mitään peltoon, mutta Pöystiltä jää paljonkin. Pöystille itse jälki on tärkeämpi kuin ruuat siellä. Pöysti ilmaisee esineet todella halukkaasti ja Aavan kanssa ollaan koko jälestysaika tapeltu niitten ilmaisusta. Pöystin kanssa osannut tehdä eritavalla esineiden alkuopetuksen ja kiinnittää siihen eritavalla huomiota.

Tiistaina oli taas purut Pöystin kanssa ja jatkettiin hallinnan vahvistamista, sekä vietinvaihtoja. Pöysti on päässyt myös piilolle nyt paristi haukkumaan ja osaa siellä olla hyvin korrekti. Olen sen sille jo pikkupennusta kertonut, ettei piilolla tökitä tai sikailla ja näköjään kantaa myös maalimiehen kanssa löysillä ja piilolla haukkumiseen 👍. Tiistaina tehtiin myös tottista ennen puruja Aavan ja Pöystin kanssa porukalla. Pöystille myös ammuttiin sitten viime kevään. Aavan seuraaminen ei ole enää niin kamalaa kuin kautta aloitellessa👌. Täydellisyyteen en enää sen kanssa pyri, mutta jos pisteet siinä 90 seutuvilla pysyis, ni olen tyytyväinen.

Keskiviikkona ja torstaina käytiin jäljellä ystävien kanssa. Aavakin alkoi saamaan taas ajatuksen päästä kiinni ja jälestys tahti oli rauhallisempaa. Tänään on purut ja lähdetään myös jäljelle ystävän kanssa. Pääsiäinen menee varmaan aikalailla jälestämässä 😍. Huomenna ehkä mennään myös hakuilemaan hakuporukan kanssa.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille 🐥🐣

10.4 tottistelua ja mettäjälkeä

Tänään tottisteltiin Löytyn kentällä Aavan ja Pöystin kanssa ja illalla vielä uudelleen "omalla" kentällä Pöystin kanssa. Yritän rakentaa kestävyyttä Pöystille ens kuun BHta ajatellen. Aava korkkas jälkikauden mettäjälellä. Janan nosti 15 metristä nopeasti ja varmasti, mutta lähti takajäljelle. Siitä huikkaus ja koira vaihto suunnan. Jälestys oli vauhdikasta ja jarruttelin jonkin verran. Kepit, jotka olin riipinyt maasta juuri ennen jälentekoa, nousivat niinikään vauhdikkaasti ja motivoituneesti. Ei niitä enää myöskään yrittänyt ottaa suuhun, mitä tyhmänä annoin sen tehä niillä muutamilla mettään tehdyillä jäljillä. Sekoitti ilmeisesti esineruutua mukaan mettäjälkeen. Varmistelin myös viime vuoden peltoluvat ja huomenna aloitellaan aamusta myös peltojälkikausi 😊. Illalla olisi tottis- ja  purutreenit.

Loppuviikon treenit

Torstaina oli hakuporukan kanssa treenit aamulla. Pöysti harjoitteli aktiivisuutta hallintaneliössä, jossa häiriötä. Aava teki vähän seuraamista ja oli häiriökoirana henkilöryhmässä, jota harjoitteli toinen koirakko peha-kokeisiin. Aava teki myös esineruudun ja kaksi ekaa esinettä tuli ajassa, kolmas ei olisi löytynyt 3-luokan esineruudun etsintäajassa. Ekan vartin juoksenteli. Vika esine löytyi kun alkuhöyryt oli päästelty ja alkoi keskittymään etsimiseen. Motivaatiota ja vauhtia kyllä riittää 😅.

Päivällä oli kasvatin omistajan kanssa toiset tottistreenit ja Beije pääs tekemään tottista. Illalla oli vielä kolmannet treenit tutussa porukassa ja Pöysti harjoitteli paikkamakuuta, kun toinen koira teki seuraamista ja hyppynoutoa. Oli sille hyvin haastavat treenit. Pysyy kyllä paikallaan, mutta kyynärät vielä nousevat helposti.

Perjantaina oli hallitreenit tutulla porukalla Riksussa. Pöysti teki seuraamista ja paikkamakuuta häiriökoiran treenatessa. Paikkamakuu sujui jo paljon paremmin ja seuraamistreenit ennen paikkamakuuta, vähän tasoitti tunnetilaa. Sain omasta kävelystäni hyvää palautetta- tarvitsisi opetella kävelemään rennommalla ja pidemmällä askeleella 😊. Aava teki seuraamista ja pääsi jo vähän rauhallisempaan tunnetilaan. Iltapäivällä oli hakutreenit pitkästä aikaa. Aava teki neljä valmista ukkoa ilmaisuin. Intoa ja virettä riitti. Umppari oli lähes puhdas ja käytös maalimiehillä korrektia, paitsi yhdellä piilolla haukkui kiinni maalihenkilön korvassa. Maalihenkilö ei ollut uskaltanut liikuttaa kättä korvan kuulosuojaksi, mutta ilmeisesti kuulovaurioilta vältyttiin 😄🙈. Miksi mun koirilla on niin kuulolle haitalliset äänet, paitsi Beijellä joka ei osaa edes haukkua 😂. 

Pöysti teki kolme rullantuontiharjoitusta. Tehtiin vaan treenit yleisellä koirien pissatuspaikalla, että nuorella junnu-uroksella meinas hieman jumittaa. Hyvin se kuitenkin osaa jo ketjun 😊. 

Lauantaina oli aamulla purut. Meinasin jättää treenit jo välistä, kun oli todella huono aamu voinnin osalta. Lähdin kuitenkin ajamaan ja olo helpotti matkan aikana. Pöystille saatiin hyvät treenit tehtyä. Treeneissä puree hyvin ja hyvillä otteilla. Huomaa kuitenkin vielä itsevarmuudessa kokemattomuudenå ja vähäiset treenit, mutta tekemällä sitä tulee lisää. Oma ohjaaminen otti taas päähän, mutta ensi kerralla uusi pää mukana 😉

Tänään vaan loikoillaan ja lepäillään. Melkein lähdin pellolle ekaa kertaa tällä kaudella, mutta kerkeehän tuon aloitella myöhemmin 😊💪

Koira-aiheen vierestä - Se viimeinen Aamen

"Pahanlaatuisuuteen viittaavia pesäkemuutoksia ei todeta. Kainaloissa ei poikkeavia imusolmukkeita. Palpoitu resistenssi, mikä koostuu säännöllisestä normaalirakenteisesta kudoksesta. Toistaiseksi ei toimenpiteitä. Mikäli pesäke kasvaa, muodostuu painetta tai oireet lisääntyvät, kontrolli."

Se viimeinen Aamen haettiin tänään radiologilta ultraäänestä. Ultraäänessä ei havaittu kasvaimeen viittaava. Se miksi kyhmy on muodostunut, niin ei tiedetä. Radiologi totesi jo heti aluksi, ettei kyhmy vaikuta huolestuttavalta. Kerroin hänellekin tätä tarinaa ja julkisen puolen toiminta sai kyllä negatiivista palautetta. Radiologi totesi, että onneksi vaikutan selväjärkiseltä, joku muu olisi noin esitettyyn diagnoosin hajonnut. Olisinkin varmaan jos tukiporukka ympärillä ei olisi pitänyt mulla järjen päässä ja jos itsellä ei olisi jonkin verran koulutusta terveysalalta. Ihan kaikkea en purematta niele, vaikka sen lääkäri sanoisi, kun oireet on jotain ihan päinvastaista. Miten käy niiden kohdalla, joilla ei ole sitä tukiporukkaa ja joilla ei mahdollisesti ole niin hyvä tuuri kuin minulla? En halua edes ajatella.

Kasvainta minulla ei siis tällä hetkellä ainakaan ole. Edelleen on lämpöä, mutta sen voi olettaa levolla menevän ohi, jos ei niin sitten takaisin lääkärin pakeille. Vointi on kyllä hurjasti parantunut ja eiköhän se tästä kokonaan parane 😊. Stressi pitäisi saada minimiin, mutta en tiiä onnistuuko se kovinkaan hyvin ennenkuin työasiat on taas selkeät. Aina voi yrittää.

Nyt kun luen tuota postausta tästä aiheesta ja kuinka päivät meni, tunnen väkisinkin itseni vähän tyhmäksi. Miten olen voinut ajatella ja tuntea noin? Mitään kasvainta ei kuitenkaan ollut. Miten olen ollut niin tyhmä, että olen ottanut stressiä "tyhjästä"? Onko tämä kaikki kuitenkin vain psyykkistä? Olenko ajanut itseni vain niin kovaan ylikuntoon ja psyykkiseen stressiin, että kehon oli pakko vastata, että nyt riittää? Vai onko tämä vain iän tuomaa?

Mietin hetken, että miten paljon tätä viittin julkisesti kertoa. Kuitenkin yksityinen asia ja kun olemassa on superpessimistisiä ihmisiä, jotka saavat ilon- ja varmuuden tunteen terveydestä käännettyä kuitenkin epäilykseksi ja epävarmuudeksi. Etenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole ikinä eläneet siinä epävarmuudessa omasta terveydestään. Mikäänhän ei ole niin varmaa tässä maailmassa, kuin epävarmuus ja itse en aio elää epävarmuudessa. Oireita jos tulee niin tutkittavaksi. Piste. Siihen saakka olen terve.

Nyt jo kuitenkin tiedän, että oli oikein kertoa tämä julkisesti. Olen saanut useampia yhteenottoja, jotka saaneet vertaistukea tilanteestani tai ovat kokeneet aivan samoja tunteita. Heitä kaikkia on yhdistänyt se, ettei kukaan ole tiennyt tai vain joku on tiennyt heidän tilanteesta. Osalla ollut parempi onni ja osalla huonompi, kaikki kuitenkin selviytyneet ja selviytymässä ❤. Ymmärrän täysin miksi asiasta ei haluta kertoa. Ensimmäinen on se, ettei halua huolestuttaa läheisiä ja ystäviä. Heille isku voi olla kovempi kuin jopa itselle. Toinen on läheisten, ystävien ja kaverien ennalta arvaamaton reagointi tilanteeseen. Toiset tosiaan saattavat käyttäytyä, kuin olisit jo valmiiksi kuollut. En osaa varmaksi muiden osalta sanoa, mutta itse koin ensimmäisen pysäyttävän diagnoosin jälkeen tärkeäksi, että vain kuunneltiin ja että tiesin avun olevan lähellä jos sitä jostain syystä tarvitsisin. Muuten en olisi halunnut asiaa sen enempää läpi käydä tai että kukaan olisi asiaa sen enempää esille tuonut. Normaalia elämää ja normaalia käytöstä ihmisiltä.

Olen tämän ansiosta  myös oppinut tuntemaan paremmin ystäviäni ja ajattelemaan elämää vähän eri tavoin. Yllättävän huonosti sitä tuntee treenikamuja sen yhteisen kuplan ulkopuolella, vaikka aikaa vietetään paljon yhteisissä treeneissä. Ja miten usein sitä tulee esimerkiksi treenikavereilta kysyttyä, että "kuinka sä voit tai mitä kuuluu?". Kuulostaa ehkä hieman radikaalilta, mutta kerkesin miettimään noina epävarmuuden päivinä jopa, mitä muuttaisin elämässäni ja mitä haluaisin tehdä jos syöpä todetaan ja se on mahdollisesti jo pitkälle edennyt. Joitain asioita muuttaisin ja tulen ne muuttamaan.

Minulla oli tällä erää hyvä tuuri, joten tilastot huomioiden jollain toisella ei ole. Toivon paljon jaksamista niille, ketkä elävät epätietoisuudessa tulevasta terveytensä osalta ❤ ja muille: muistakaa vaalia hyvää terveyttänne, koska se on arvokkainta mitä voitte saada.

Tottistelua ja pureskelua

Tänään iltapäivällä kävimme yhden ystävän ja samalla kasvatin omistajan kanssa treenaamassa tottista. Aavan kanssa seuraamista ja siinä taas rauhallisen mielentilan, sekä korrektin paikan hakemista. En sitä tuskin koskaan enää saa täysin oikealle paikalle seuraamisessa, eikä se oikeastaan enää ole meillä tavoitteena. Aavan tulee kesällä 7-vuotta ja saa mun puolesta olla sellainen millaiseksi se on tässä vuosien saatossa kehittynyt, kuhan ei enää pahemmaksi mene 😄 Eli yritetään jonkinlainen taso kuitenkin pitää yllä. 90 pisteen rajamaastossa on ihan ok👍.

Pöysti teki paikkamakuuta suoraan kentälle tulon jälkeen ja oli pienelle pojalle aika haastavaa. Paikkamakuu vielä ok, mutta treenikamun "tule"-käskyt oli kyllä haasteelliset ja nosti kyynärpäitä, josta sai riittävän huomautuksen. Vielä tarvii paljon treenailla paikkamakuuta ja etenkin suoraan kentälle tullessa ekaksi paikkamakuu. Tottisteluiden jälkeen ajeltiin purutreenihin. Hallinnan kontaktissa on nyt suuria haasteita, kun maalimiehen häiriötä lisätty huomattavasti. En haluaisi katsoa koiraa, mutta ehkä joudun muutamat treenit siitä joustamaan. Apparin apu ei auta, kun vilkuilee niin nopeasti, että puuttuminen tulisi auttamattomasti myöhässä. Suunnitelma tehty seuraavalle treenikerralle ja en malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan 😊💪.

Koira-aiheen vierestä -kun elämä pysähtyi

28.3.2017 Viimeinen kuukausi on ollut jännityksessä elämistä. Koulun loppusuoralla eli toiseksi viimeisellä harjoitteluviikolla huomasin rintakehässä/vasemman rinnan yläosassa kovan kyhmyn. Ajattelin, että kova treenaaminen ja ruokailun muutos saattaneet vaikuttaa nesteiden kertymiseen, tai kehittynyt rasvapatti tms., joten päätin seurata tilannetta vielä viimeiset harjoitteluviikot. Ensimmäisellä lomaviikolla soitin terveyskeskukseen ja sainkin ajan sairaanhoitajalle. Patti on kova ja alustaan kiinnittynyt eli rasvapatti voidaan sulkea pois. Lääkärin ajan sain parin päivän päähän eli huomiselle. Täytyy sanoa, että vaikka ei haluaisi, niin tässä ajassa on kyllä kerennyt käymään läpi kaikki kauhuskenaariot. On myös tullut mietittyä kaikki mahdolliset oireet mitä muuten pitänyt vähäpätöisinä. Suurimpana jatkuva väsymys. Ei ole päivää jolloin heräisin virkeänä tai olisin päivällä virkeä. Suurin tunne on sumussa elämisen tunne, aivot tunnu koskaan käyvän ihan täysillä. Tietysti tämän vetänyt erilaisen unitarpeen piikkin, mutta vaikka nukkuisi useita päiviä putkeen pitkään, niin väsyttää. Toisaalta elämä on ollut kouluvuosien ajan todella stressaavaa... Sairaanhoitajan vastaanoton jälkeen on vasen rinta/rintakehä/kylki ovat olleet todella arat ja kipeät. Toivon, että huomenna lääkärin vastaanotolla tapahtuisi jotain konkreettista, eikä tutkimisen odottaminen enään pitkittyisi. Niinkuin moni sanonut: Tämä odottaminen on kaikista kauheinta. Toki tilastot ovat puolellani ja todennäköisyys että olisin sairastunut syöpään on pieni, mutta se on kuitenkin mahdollinen. Kaiken tämän lisäksi autossa alkoi palamaan moottorin vikavalo juurikin kun huomenna pitää ajella vauhdilla kouluun ja sieltä lääkäriin. Onneksi liike on kuulema vielä vastuussa isommista vioista, joten sinne aamulla soittoa.

30.3.2017 Eilen kävin kolmen tunnin ratsastusreissulla ja täytyy sanoa, ettei se ollut kovin mukavaa. Väsytti, koski ja epäilen ratsastaneeni pienessä lämmössä. Ajatukset sai kuitenkin vähän muualle. Tänään sitten lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli venäläissyntyinen ja mun tuurin tuntien aika pihalla koko hommasta. Kerroin hänelle tilanteesta ja omista epäilyksistäni fyysisen ja psyykkisen rasituksen osalta ja kun fyysisen rasituksen lisääminen voisi täsmätä ajankohtaan. Ei uskonut asioilla olevan mitään yhteyttä toisiinsa. Painotti, että huomasin kyhmyn vasta nyt, mikä onkin totta. En osaa varmasti sanoa milloin kyhmy syntynyt. Se on voinut olla kuukauden tai vaikka vuosia pienempänä. Soitteli pitkin poikin, että mitä hän tekee tässä ja tässä tapauksessa. Sai hän nyt sitten laitettua minut Kaupungin jonoon, josta kuulema jossain vaiheessa tulee ilmoitus mammografiaan ja ultraääneen, sekä solunäytteiden ottoon. Vastaanotolla vakuuttelin voivani ihan hyvin jatkuvasta väsymyksestä huolimatta, kotona mittasin kuitenkin lämpöä 37,5. Särkee myös kokoajan ja tämä väsymys tulehduksen ja stressin takia on jotain ihan uskomatonta. Luultavasti huomenna soittelen vielä, että pitääkö tämä lämpö ottaa jotenkin huomioon. Kaikista ärsyttävinsä on kuitenkin pistely ja särky, jotka muistuttavat kokoajan, että kaikki ei ole ihan kunnossa, sekä se että joudun taas odottamaan -nyt vielä määrittelemättömän ajan. Lääkäri osannut minulle muuta sanoa, kuin että minun ikäisilläni on hyvin harvinaista pahanlaatuiset kasvaimet, joten tämä on luultavasti hyvänlaatuinen. Ne tilastot... Diagnoosina siis kasvain. Arvatkaa kuinka paljon rauhoitti mieltä.. Hyvänlaatuinen kasvain :D. Niin tai näin, ni leikkaukseen tässä luultavasti lähikuukausina joudutaan, ellei joku ihme tapahdu. Jos myös toi jonottaminen julkiselle puolelle tutkittavaksi hirveästi venyy, aion käyä yksityisellä puolella. Joko tämän lämpöilyn tai/ja stressin tms... takia ei juuri ruokakaan ole maistunut. Sinällään hyvä, kun aktiivikuntoilukin on lämpöilyn ja säryn takia tauolla :P .

Neljä rakasta ystävääni ja äitini tietävät tästä mahdollisesta kasvannaisesta. On ollut niiiin ihana huomata kuinka itsellä on niin monta ihanaa kuuntelevaa ystävää <3. Kaikkia rakkaita ystäviä en ole halunnut huolestuttaa asialla, koska asia saattaa kuitenkin lopulta osoittautua hyvin pieneksi. En olisi mielelläni kertonut näinkään monelle, mutta olen todella huono esittämään jos mieltäni painaa joku suurempi murhe. Näiden neljän ystävän ja äidin kanssa kuitenkin on päivittäin tai melkein päivittäin yhteyksissä. Toivottavasti voin kohta sanoa kuuluvani siihen 90 prosenttiin, jolla oli hyvänlaatuinen muutos ja julkaista tämän postauksen ehkä jollekin samassa epätietoisessa tilanteessa olevalle tsempiksi ja vertaistueksi! Jos näin hyvin käy kohdallani, niin jatkossa tulen säännöllisesti tukemaan syöpäyhdistyksiä. Sen verran herättelevä kokemus tämä ollut ja tuntuu kuin saisi uuden mahdollisuuden, jos tämä ei osoittaudu syöväksi. Valmistun huhtikuun lopussa virallisesti fysioterapeutiksi ja en pitäisi ollenkaan huonona jos pystyisin työllistymään, vaikka syöpäpotilaiden kuntoutukseen. Tämän kokemuksen jälkeen tiedän miltä tuntuu elää pahimmassa mahdollisessa epätietoisuudessa ja toivoa parasta, mutta pelätä pahinta. Mikä tässä terveystilanteessa on ikävintä, niin en saa mitään järkevää aikaiseksi. Olen periaatteessa lomalla, mikä toisaalta on huono asia, koska kerkeän ajattelemaan liikaa. Toisaalta kuumeilun ja säryn takia en ole kovin työkykyinen. Huomenna ja lauantaina myös valmistumisbileet ja tällä hetkellä ei ole kovin hyvät fiilikset juhlimiselle. Ehkä kuitenkin hyvä yrittää jaksaa tehä jotain millä saa ajatukset pois tilanteesta. Huvittavaa tilanteessa on myös se, etten ole ikinä kipeä. Koko elämäni tähän asti olen ollut hyvin terve.

Auton kohdalla kävi onnellisesti ja säästyn n. 80€ laskulla ja yhden suodattimen vaihdolla.

31.3 Särkyjen takia ei saanut unen päästä millään kiinni. Yöllä kun heräsi janoon, oli ihan hyvä olo, mutta liikkuminen juomaan ärsytti taas säryt esiin. Aamulla heräsin ja mittasin kuumeen. Tasaista lämpöä edelleen. Urheilu eli tällä hetkellä koirien kanssa lyhyellä lenkillä käynti, nostaa myös kuumetta. Todella ärsyttävää, kun sain juurikin juoksun todella hyvin kulkemaan (10-17km lenkkejä, ihan ok aikaan). Nyt sitten tulee Kaupungin jonot tietäen hyvin pitkä tauko urheiluun. Toivottavasti jaksan kuitenkin jossain määrin treenata. Pöystin mahdollinen BH-koekin olisi toukokuun alussa tutussa porukassa. Paikkamakuu sille pitäisi vielä treenata.

Tänään juhlitaan suvun kanssa valmistumistani, täytyy sitä ennen doupata ittensä tulehduskipulääkkeillä. Kävin päivällä myös hakemassa auton korjaamolta, jonka korjauskuluista oli myyjä jo ilmoittaunut maksavansa puolet. Olin jo valmistautunut maksamaan kaiken itse, kun kyseessä kuitenkin kuluva osa. Hintaa suodattimen vaihdolle jäi siis 39€. Loistavaa asiakaspalvelua ja lähetinkin siitä kiitokset myyjälle. Valviran vaatiman paperi toimitin myös täytettynä opintotoimistoon ja näin ollen jään vain odottamaan ammattinimikkeeni vahvistamista, jossa saattaa kuulema mennä useista kuukausista puoleen vuoteen. Koulun päätöspaperit saan 28.4.2017.

2.4. Soittelin perjantaina terveyskeskukseen, että pitäisikö lämmöstä olla huolissaan kun sahaa 37.5-38 välillä. Ei kuulema jos ei nouse yli 38. Lauantaina huomasin uuden kyhmyn ja tänään taas uuden. Ärsyttää ajatuskin soitella nyrpeältä hoitajalle terveyskeskukseen, joka on takaisin soittopalvelun takia kerennyt tutustua tietoihini ja asenne on jo valmiiksi, että taas se huolestunut potilas soittelee turhaan. Itseä hajottaa olla kokoajan kuumeessa ja kärsiä jatkuvasta särystä. Varasin ajan siis yksityiselle erikoislääkärille huomiseksi. Katsotaan tuleeko aiheeseen perehtyneeltä jotain kommenttia asiasta ja käynkö tutkimukset yksityisellä puolella. Hyvästi koirien häkkirahat, mutta ehkä tämä kuitenkin prioriteeteissä ykkönen 😄. Kokoajan enemmän itselle tullut tunne, että kyseessä vain joku omituinen tulehdustila.

Eilen sai ajatukset ihan muualle. Meidän piti mennä ystävien kanssa syömään. Nämä ystävät olleet vahvasti tukena elämän poluilla ❤. Toivottavasti olen heidän ystävyytensä arvoinen myös jatkossa ja pystyn myös olemaan heidän tukena ja turvana 💖. Meidän tosiaan piti mennä syömään, mutta ystävät olivatkin liittoutuneet (tunsivat ja eivät tunteneet toisiaan) keskenään. Hauska oli kuulla, kuinka olivat selvitelleet toistensa yhteystietoja ja yrittäneet estää mua saamasta vihiä suunnitelmista 😂. Olikin aika yllätys, kun mentiinkin ekaksi escape-roomiin ja jakauduttiin kahdeksi neljän henkilön joukkueeksi. Molemmat joukkueet pääsi huoneista ulos ajassa 💪😄. Sen jälkeen mentiin syömään, mutta ei sinne minne piti, vaan hienompaan paikkaan. Oli kyllä hyvää ruokaa 😋. Iltaa jatkettiin sitten Lahden yö-elämässä. Oli kyllä niin mahtava ilta mahtavien ystävien kanssa. Olen niin etuoikeutettu, kun mulla on tuollaisia ystäviä 😍. Odotan innolla, että pääsen heitä jymäyttämään jatkossa 😆

3.4. Aloin olemaan eilen ja tänään satavarma, ettei näistä oireista enää mikään täsmää tehdyn kasvain diagnoosin kanssa. Uusia kyhmyjä tuli lisää, mutta niitä myös hävisi. Se yksi ja sama kyhmy mistä kaikki alkoi, on ja pysyy. Tulehdustila jyllää ja tasainen kuume/särkytila. Tänään kävin sitten Terveystalolla erikoistuneella lääkärillä. Selitin uudelleen koko jutun alusta asti ja tällä erää mua kuunneltiin. Hän ei löytänyt mitään selvää kyhmyä! Hänen diagnoosinsa oli, että on mahdollista keltarauhasen aiheuttavan oireet. Myös omat epäilyni fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta ovat mitä ilmeisimmin olleet vahvasti mukana oireiden syntyyn. Voi olla, ettei ikinä saada lopullista syytä ja diagnoosia. Lämpöily jatkuu edelleen, mutta voidaan mahdollisesti olettaa niiden loppuvan itsestään. Keskiviikkona on vielä ultra, niin saadaan lopullinen vahvistus asialle 😊. Olo on kuin uudestaan henkiin heränneellä. Täytyy kyllä sano, että terveyskeskuksen toimintaan katosi kyllä tyystin luotto. Virheitä sattuu kyllä kaikille, mutta näinkin vakavan asian suhteen ei ole todellakaan mukavaa, että joku heittelee noppaa diagnoosiin kanssa. Kuitenkin haluaisin pystyä luottamaan lääkäreihin ja jos he ei tiedä, ni ottavat selvää kollegoilta, eivätkä lauo tuollaisia diagnooseja asiakkaille. Yksityisellä puolella tulee jonki verta köyhtymään lompakko, mutta mielelläni maksan tiedosta. Toki olisi julkisen puolen kokeissa tullut samat tulokset, mutta mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle aika siellä olisi venynyt.

Tämä aihe on jonkun verran yksityinen, mutta kun tuli luvattua tämän julkaisu mahdollisesti kohtalotovereiden tueksi. Kaikki löydökset eivät todellakaan ole syöpää ja myös ja etenkin yleislääkäreiden diagnooseihin tulee suhtautua todella suurella varauksella. Itse menin asiasta todelliseen paniikkiin. Vielä ei olla ihan kuivilla vesillä, mutta keskiviikkona päivittelen sitten toivottavasti viimeisen Aamenen asialle. Hankinko sairaus-ja tapaturmavakuutuksen, jotta voin jatkossa valita minua hoitavan tahon? Kyllä!

Pöysti menossa BHseen

Pöysti on nyt ilmoitettu BH-kokeeseen. Koe päivänä se on pari viikkoa vajaa 2 vuotta. Pääsemme tutun ryhmän kokeeseen, joten siitä syystä teemme kokeen aiottua aiemmin. Pöystille pitäisi vaan vielä keritä opettamaan paikkamakuu ja hihnassa täyskäännökset 😬.