Tänään iltapäivällä kävimme yhden ystävän ja samalla kasvatin omistajan kanssa treenaamassa tottista. Aavan kanssa seuraamista ja siinä taas rauhallisen mielentilan, sekä korrektin paikan hakemista. En sitä tuskin koskaan enää saa täysin oikealle paikalle seuraamisessa, eikä se oikeastaan enää ole meillä tavoitteena. Aavan tulee kesällä 7-vuotta ja saa mun puolesta olla sellainen millaiseksi se on tässä vuosien saatossa kehittynyt, kuhan ei enää pahemmaksi mene 😄 Eli yritetään jonkinlainen taso kuitenkin pitää yllä. 90 pisteen rajamaastossa on ihan ok👍.
Pöysti teki paikkamakuuta suoraan kentälle tulon jälkeen ja oli pienelle pojalle aika haastavaa. Paikkamakuu vielä ok, mutta treenikamun "tule"-käskyt oli kyllä haasteelliset ja nosti kyynärpäitä, josta sai riittävän huomautuksen. Vielä tarvii paljon treenailla paikkamakuuta ja etenkin suoraan kentälle tullessa ekaksi paikkamakuu. Tottisteluiden jälkeen ajeltiin purutreenihin. Hallinnan kontaktissa on nyt suuria haasteita, kun maalimiehen häiriötä lisätty huomattavasti. En haluaisi katsoa koiraa, mutta ehkä joudun muutamat treenit siitä joustamaan. Apparin apu ei auta, kun vilkuilee niin nopeasti, että puuttuminen tulisi auttamattomasti myöhässä. Suunnitelma tehty seuraavalle treenikerralle ja en malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan 😊💪.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti