Sitten jälkikokeeseen. Suurin syy miksi en ole mettäjälkikokeeseen kovasti pyrkinyt on, et mä vihaan suunnistusta 😅. Koe päivään herättiin Isojoella. Edellisenä päivänä oli ollut tarkotus tehä joku janatreeni Pohjanmaalla, mut en sit jaksanutkaan ja lauantai oli koirille täysin vapaa. Lähettiin 7.30 ajaa koepaikalle ja matkalla tein yhden pikapika janatreenin, kun tapani mukaan en hirveästi jätä aikataulussa pelivaraa. Koepaikalla oltiin 8.20 ja koe alkoi 8.30. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 holskua, mutta kaksi perunut viime hetkillä. Nyt joka luokassa oli yksi holsku. Osallistuvia koiria yhteensä seitsemän. Ensimmäisenä meidät siirrätetiin janojen lähistöön, jossa olimme hyvissä ajoin. Tuntia myöhemmin avo-koirat, joita oli neljä, siirrätettiin janoille. Meillä oli kolmas jälki.
Lähetin koiran vinoon janalla ja se otti jälen metrin janan sivusta ja lähti sitä ajamaan heti varmasti oikeaan suuntaan. Janalta lähti vinosta lähetyksestä -2p. Aava jälesti jälkeä varmasti askelaskeleelta rauhallisesti. Maasto oli aluksi tyypillistä Pohjanmaan aakeeta laakeeta sammalmaastoa. Ensimmäinen keppi oli ekalla suoralla, mutta tarpeeksi pitkällä jotta koira oli päässyt jälkeen kiinni ( ehkä 100 metrissä). Jälki ohitteli muutamia syvempiä monttuja kiertäen ja tuli muutamia polkujen ylityksiä , jonka jälkeen kulma. Tokalta suoralta keppi, jonka jälkeen maasto vaihtui soramontuiksi. Aava vaan puksutti menemään. Soramontrujen jälkeen maasto vaihtui suoksi ja suolla oli kulma. Keppi löytyi suon loppupäästä. Maasto vaihtui taas sammaleeksi ja tuli kulma. Kepit neljä ja viis löytyivät seuraavalta pätkältä joka ilmeisesti oli kaareva suora. Tuli viistosti metsätien ylitys ja metsätien viertä kulki viimeinen suora. Viimeisellä suoralla Aava oli selkeesti jo väsynyt urakasta ja vikaan suoraan jaksoi jälestää askelaskeleelta. Viimeisellä suoralla nokka hieman nousi ja mietin jo et meneekö se vaan jälentekijän poistumisjälkeä pois vai onko homma sille vaan niin helppoa et vähän lepuutti nokkaansa. En tiedä, mutta vikan kepin nosti ehkä liinanmitan päässä tiestä. Aikaa jäljen ajamiseen meni n. 25 min. Muutaman kerran mietin, et riittäköhän meidän aika, ku Aava puksutti niin rauhallisesti, varmasti askelaskeleelta jälkeä. Missään vaiheessa se ei joutunut hakemaan jälkeä koko kilsan aikana ❤.
Esineruutuun ajettiin seuraavaksi. Esineruutu alkoi tyypillisesti. Aava juos kierrokset alemmas ekan minuutin, jonka jälkeen alkoi nostelee mulle esineitä 😄. Esineet nous nopeasti ja varmasti. Eka esine keskeltä takaa ja toka oikeasta laidasta keskeltä. Esineruutu 29p. -1p. alun juoksentelusta. Tottis olikin sit jännä. Oltiin vika pari ja päästiin kerranki tekee liikkeet eka. Ennen tottista syöttelin Aavalle ruokaa, jotta se olisi matalammassa tilassa. Ei taaskaan auttanut, mut hieman tasaisempi tunnetila kuitenkin kuin viime kokeessa. Pystyi sentään istumaan kohtalaisen hiljaa valmistelevissa ja mun ei tarvinnu olla niin "kiree"😅. Eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon, tasamaannoudossa luovutti kapulan seisten ja liikkeestä seisomisesta kääntyi kohti kun palasin viereen (en mä ollu tätä muistanu harjoitella 🙈). Muita suuria liikevirheitä ei tullut, paitsi paikkamakuussa ohjaaja käveli piilon, mutta huomasi itse ja otti askeleen ulos piilosta 😄. Tottiksesta 91 pistettä. Tuomarin sanoin koira tekee iloisesti ja halukkaasti hommia. Yhteensä 288 pistettä (168-29-91), JK2, RM2, luokkavoitto. Aava teki kokeen parhaimman tuloksen ja parhaimmat tottispisteet.
Koe oli todella hyvä henkinen. Järjestäjille isot pointsit 👍. Sai myös tutustua uusiin mukaviin tyyppeiiin 😊. Aavan pentu Dia oli kolmosluokassa tehden upean ykköstuloksen 286p. (167-30-89), JK3, RM1. Dia nyt ykköstulosta vaille käyttövalio 😍. Et tuli vähän niinkuin tuplavoitto kotiin ❤. Aavan pentue on ollut kyllä hieno ja monipuolinen. Paljon tekee, että koirat päässeet loistaville ohjaajille, mutta kyllä niissä koirissakin on sitä jotain, kun lajista kuin lajista tuloksia vain napsahtelee. Jatkakaa samaan malliin 👌❤ -me ollaan niin teistä ylpeitä Aavan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti