Sitten Kotkaan muuton, treenailtiin täällä ekan kerran koirien kanssa. Kävimme treenaamassa hakua uudessa porukassa. Aavan kanssa otettiin neljä pistoa ja suunnittelin treenit niin, että aletaan sitä peruuttamista kauemmas umppareilta ja avopiiloilta vahvistamaan. Ryskäs umpparia ja yhellä ukolla törmäs. 50% piiloista osas käyttäytyä👍. En kysynyt ryhmään paikkaa vielä, koska en osannut omasta motivaatiosta tai purutreenien ajankohdista sanoa varmasti. Meitä kuitenkin kysyttiin nyt ryhmään ja eiköhän me taas jatketa uudella innolla mukavassa ja hyvässä ryhmässä 😊. Mitä oli edellinen ryhmä. Purutreenien jatko selkenee ehkä ensiviikolla. Motivaatio ollut siinäkin hukassa, kun on tuntunut etten ehkä pysty siihen mitä haluan. Tähän lisäksi uudet työkuviot, niin kapasiteetti itellä loppui tyystin.
Nyt siihen varmasti monia kiinnostavaan jälkikoulutukseen tai jos ei muita kiinnosta, ni mua kiinnostaa itseä pohtia mitä tuli opittua 😄.
Viikonloppuna oli suuri onni osallitua jälkileirille, jossa kouluttajana oli arvostettu jälkikouluttaja ulkomailta.. Perjantaina oli neljän tunnin luento ja asiaa olisi varmasti ollut neljälle päivälle! Ehkä suurimpana ajatuksena jäi mustavalkoisuus ja miten me koulutetaan koira jälestämään siten miten haluamme ja sitä hajua mitä haluamme. Kun teemme jälkeä, niin peltoon tulee 1. Maan rikkouma 2. Jälen tekijän haju ja 3. Rikkouma/ jälen tekijän haju ylemmäs kasvillisuuteen. Mistä tiedämme mitä koiramme ajaa? Ja miten kerromme sille mitä sen kuuluu ajaa? Ja onko sillä väliä mitä koira näistä ajaa? Pääasiassa kaikki haluavat koiran ajavan maanrikkoumaa eli että koira ajaisi tiiviisti ja intensiivisesti hyvin matalalla nenällä askelaskeleelta. Tällöin tulisi jo pennuilla ajaa riittävän vanhaa jälkeä, jotta päästään siihen "oikeaan" jälkeen kiinni.
Mustavalkoisuus ja loogisuus puuttumisessa oli se kohta, jossa tunsin piston sydämessä. Aavan kohdalla tiedän olleeni useinkin epälooginen. Kouluttaja ei ikinä puutu koiran vauhtiin tai kuonon nousemiseen maasta jos koira pysyy jäljellä. Hän rakentaa jäljet niin taidokkaasti, että sieltä löytyy ansa/ ansoja. Hän ajaa koiran virheeseen johon puuttuu. Ajatuksena on saada koiralle tunne, että jos ei ole tarkka ja keskity ja etene sellaisella vauhdilla, jossa pystyy reagoimaan aktiivisesti muutoksiin, niin koira ei pärjää. Koiralle annetaan myös paljon mahdollisuutta olla itsenäinen ja selviytyä itsenäisesti. Koiraa ei ohjailla millään tavalla. Ainostaan voidaan rytmittää jälestystä ja pitää koira pienillä liina nypyillä "hereillä". Oli äärimmäisen hienoa miten kouluttaja näytti jokaisen koiran kohdalla miten hän ajaisi koiran kanssa. Pääasissa en tykkää jos kouluttaja missä vaan lajissa tekee työn ohjaajan puolesta ja itse en anna koiriani muille ohjattavaksi. Tässä tapauksessa annoin kuitenkin todella suurella ilolla liinan kouluttajalle. Erityisesti Pöysti oli huikea 😍. Tähän asti en ole pienillä tai isoilla liina nypyillå juurikaan sen tekemiseen puuttunut. Siitä hetkestä kun liina vaihtoi minulta kouluttajalle, niin omistinkin RAUHALLISESTI 😱, varmasti ja keskittyneesti etenevän malinoissi. Mikä huvittavinta, ni siihen ei tarvittu kuin oikeastaan kouluttajan liinan ottaminen omaan käteen. Seuraavan päivän jälellä pääsin itse ajamaan enemmän ja opin tuon pienen nypyn salaisuuden jolla päästään vaikuttamaan koiran tunnetilaan ja loppu jälen voikin ajella liina maassa. Liina nyppykin saattaa olla liian vahva ilmaisu sille mitä tarkoitan.
Pöystiä olen ihan itekseni rakentanut ja en ole keneltäkään vieraalta kouluttajalta pyytänyt mielipidettä sen jälestyksestä. Olen uskonut omaan visioon ja Aavan kohdalla oppinut, että tulee luottaa myös siihen omaan intuitioon. Aavan ollessa eka jälkikoira, tuli paljon käytyä koulutuksista ja kyseltyä. Se on tuonut paljon hyvää, mutta myös huonoa, kun koira joutunut mukautumaan eri koulutustapoihin. Onneksi Aava on ollut Aava ja sen maailmaa ei ihan pienet heilauta. Sen ansiosta olemme tuloksia ylipäätänsä tehneet.
Sitten päästään jälkien suunnitteluun ja sehän oli aivan loistavan upeaa kouluttajalla. Hän tekee paljon kaikenlaisia yllätyksiä koiralle jäljelle. Toki ajaa myös ihan perus standardeja jälkeäkin. Koiraa kuitenkin haastetaan ja pyritään opettamaan, että koria aktiivisesti ratkaisisi ongelmaa.
Sain paljon uusia ideoita molemmille korille. Yksi hyvin tärkeä muistutus tuli taas jäljen tekemisen suhteen. On tiedettävä hyvin tarkasti missä se jälki kulkee, muuten harjoitus on helposti vain koiran syöttämistä pellosta ja kouluttaminen on mahdotonta. Viikonlopun aikana ohjaajat kehittelivät kaikenlaisia konsteja millä haastavasta kuivasta ja lyhyestä heinästä erottaisivat jäljen ja siellä tapahtumat muutokset. Ne jälet joissa koira eksyi ja ohjaaja en tiennyt missä jälki kulkee, kouluttaja keskeytti ihan kylmästi. Ohjaajan tulee tietää missä se jälki kulkee.
Aavalle tehtiin toisena päivänä jälki, jossa oli sen pahin haaste: piikki. Piikissä oli poikittain lisäksi harha ja yhdellä suoralla oli namitettu harha (ei tarkoituksella). Molempien koirien jäljillä oli kaaria. Aava lähti oletetusti piikistä harhalle. Sitä autettiin löytämään jälki uudelleen ja jäljesti löysällä liinalla keskittyneesti, kunnes sille tehtiin seuraava stressitilanne harhoilla ja heinäkasalla, joka katkaisi jäljen. Tästä taas selvittyään ajoi loistavasti loppuun. Kouluttaja tykkäsi, että hyvin rakennettu koira, kun stressitilanteet se purkaa 2-5 askeleella tilanteen jälkeen ja jälestää taas kuin ei mitään. Ehkä koulutuskin vaikuttanut, mutta on se myös sen luonteenpiirre 😍. Mitä vanhoja muistelemaan 😄.
Sain niin paljon ideoita ja pohdittavaa, että en kaikkea jaksa edes nyt puhelimella tähän näpytellä. Jatkan ehkä aiheesta toisena päivänä. Tänään pitäisi vielä päättää, että ilmoitanko Aavan PK-SMiin haussa vai en. Toisaalta olisi kiva mennä, kun mahdollisuus. Toisaalta en tiedä jaksanko juuri nyt alkaa sitäkin stressaamaan ja kun olen sen perjantain unohtanut pyytää vapaaksi töistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti