Aava pk-jäljellä JK2 288p. RM2

Viikko takaperin alettiin Aavaa treenaamaan pk-jäljen rotumestaruuksiin. Ajatus lähti siitä, kun kuitenkin olin menossa IPO-rotumestaruuksia kattomaan, Sastamalasta enää ollu "pitkä matka" Kauhajoelle. Mökin varasin edellisenä päivänä isojoelta. IPO -rotumestaruuksista sen verran, että Aavan lapsi oli RM2, IP3 tuloksella ja kovasti tykkään tuosta uroksesta😍. Siinä on sitä samaa "ravistettava ennen käyttöä" kuin äidissään. Ystävät sai myös RM1 ja RM3 tittelit 😍🤗.

Sitten jälkikokeeseen. Suurin syy miksi en ole mettäjälkikokeeseen kovasti pyrkinyt on, et mä vihaan suunnistusta 😅. Koe päivään herättiin Isojoella. Edellisenä päivänä oli ollut tarkotus tehä joku janatreeni Pohjanmaalla, mut en sit jaksanutkaan ja lauantai oli koirille täysin vapaa. Lähettiin 7.30 ajaa koepaikalle ja matkalla tein yhden pikapika janatreenin, kun tapani mukaan en hirveästi jätä aikataulussa pelivaraa. Koepaikalla oltiin 8.20 ja koe alkoi 8.30. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 holskua, mutta kaksi perunut viime hetkillä. Nyt joka luokassa oli yksi holsku. Osallistuvia koiria yhteensä seitsemän. Ensimmäisenä meidät siirrätetiin janojen lähistöön, jossa olimme hyvissä ajoin. Tuntia myöhemmin avo-koirat, joita oli neljä, siirrätettiin janoille. Meillä oli kolmas jälki. 

Lähetin koiran vinoon janalla ja se otti jälen metrin janan sivusta ja lähti sitä ajamaan heti varmasti oikeaan suuntaan. Janalta lähti vinosta lähetyksestä -2p. Aava jälesti jälkeä varmasti askelaskeleelta rauhallisesti. Maasto oli aluksi tyypillistä Pohjanmaan aakeeta laakeeta sammalmaastoa. Ensimmäinen keppi oli ekalla suoralla, mutta tarpeeksi pitkällä jotta koira oli päässyt jälkeen kiinni ( ehkä 100 metrissä). Jälki ohitteli muutamia syvempiä monttuja kiertäen ja tuli muutamia polkujen ylityksiä , jonka jälkeen kulma. Tokalta suoralta keppi, jonka jälkeen maasto vaihtui soramontuiksi. Aava vaan puksutti menemään. Soramontrujen jälkeen maasto vaihtui suoksi ja suolla oli kulma. Keppi löytyi suon loppupäästä. Maasto vaihtui taas sammaleeksi ja tuli kulma. Kepit neljä ja viis löytyivät seuraavalta pätkältä joka ilmeisesti oli kaareva suora. Tuli viistosti metsätien ylitys ja metsätien viertä kulki viimeinen suora. Viimeisellä suoralla Aava oli selkeesti jo väsynyt urakasta ja vikaan suoraan jaksoi jälestää askelaskeleelta. Viimeisellä suoralla nokka hieman nousi ja mietin jo et  meneekö se vaan jälentekijän poistumisjälkeä pois vai onko homma sille vaan niin helppoa et vähän lepuutti nokkaansa. En tiedä, mutta vikan kepin nosti ehkä liinanmitan päässä tiestä. Aikaa jäljen ajamiseen meni n. 25 min. Muutaman kerran mietin, et riittäköhän meidän aika, ku Aava puksutti niin rauhallisesti, varmasti askelaskeleelta jälkeä. Missään vaiheessa se ei joutunut hakemaan jälkeä koko kilsan aikana ❤. 

Esineruutuun ajettiin seuraavaksi. Esineruutu alkoi tyypillisesti. Aava juos kierrokset alemmas ekan minuutin, jonka jälkeen alkoi nostelee mulle esineitä 😄. Esineet nous nopeasti ja varmasti. Eka esine keskeltä takaa ja toka oikeasta laidasta keskeltä. Esineruutu 29p. -1p. alun juoksentelusta. Tottis olikin sit jännä. Oltiin vika pari ja päästiin kerranki tekee liikkeet eka. Ennen tottista syöttelin Aavalle  ruokaa, jotta se olisi matalammassa tilassa. Ei taaskaan auttanut, mut hieman tasaisempi tunnetila kuitenkin kuin viime kokeessa. Pystyi sentään istumaan kohtalaisen hiljaa valmistelevissa ja mun ei tarvinnu olla niin "kiree"😅. Eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon, tasamaannoudossa luovutti kapulan seisten ja liikkeestä seisomisesta kääntyi kohti kun palasin viereen (en mä ollu tätä muistanu harjoitella 🙈). Muita suuria liikevirheitä ei tullut, paitsi paikkamakuussa ohjaaja käveli piilon, mutta huomasi itse ja otti askeleen ulos piilosta 😄. Tottiksesta 91 pistettä. Tuomarin sanoin koira tekee iloisesti ja halukkaasti hommia. Yhteensä 288 pistettä (168-29-91), JK2, RM2, luokkavoitto. Aava teki kokeen parhaimman tuloksen ja parhaimmat tottispisteet.

Koe oli todella hyvä henkinen. Järjestäjille isot pointsit 👍. Sai myös tutustua uusiin mukaviin tyyppeiiin 😊. Aavan pentu Dia oli kolmosluokassa tehden upean ykköstuloksen 286p. (167-30-89), JK3, RM1. Dia nyt ykköstulosta vaille käyttövalio 😍. Et tuli vähän niinkuin tuplavoitto kotiin ❤. Aavan pentue on ollut kyllä hieno ja monipuolinen. Paljon tekee, että koirat päässeet loistaville ohjaajille, mutta kyllä niissä koirissakin on sitä jotain, kun lajista kuin lajista tuloksia vain napsahtelee. Jatkakaa samaan malliin 👌❤ -me ollaan niin teistä ylpeitä Aavan kanssa. 

Aava Käyttövalioksi

Niinkuin moni tietää, niin tää vuosi on ollut kivinen. Koiralle sattunut tapaturmia ennen kauden pääskapoja. Väliin jääny haku-, mettäjälki- ja erikoisjälkikokeita sekä SMät ja RMät. Sinällään meillä on useinkin huonoa tuuria ja tapaturmia sattunut joka vuosi ja toipumista ollu kuukaudesta puoleen vuoteen. Ollaan luovuttu Ipoiluista, koska hampaiden kunto ei siihen olisi alunperinkään ollut suotuisa. Hampaat menneet edellisessä kodissa. Nyt kuitenkin kun Aavalla alkaa olee ikää, toivoisi ettei sitä joutuisi "turhaan" nukuttelemaan" lääkärissä. Takapakit alkoivat todella viime viikolla ottaa päähän. Tapahtui taas tapaturma juuri ennen koetta. Tapaturma ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeeseen. Tänä vuonna olemme päässeet yhteen hakukokeeseen vain osallistumaan.

Lauantaina lähdimme ajamaan Imatralle kaupunkiotteluun, jossa Aava kisasi KPHn joukkueessa Hakukokeessa. Meillä suurin tavoite oli saada hyvä fiilis tottikseen, mutta toki mielessä oli se viimeinen ykkönen käyttövalioksi. Vettä satoi ja taivas oli harmaa. PAHA3 luokassa oli neljä koirakkoa. Toivoin, että pääsisimme ekana tekemään mettäsuorituksen, mutta neljäs suorituspaikka lankes meille. Ensimmäinen suorituspaikka on meille paras, sillä Aava on hyvin itsenäinen metsässä ja jos metsässä on vahvoja hajuja, niin ohjattavuus on huonompi. Aava kuitenkin yllätti ja teki tosi hienoa risteilytyöskentelyä ja ohjattavuus oli todella hyvä. Aava teki tosi hyviä laatikoita ja vain tyhjässä alussa jouduin korjaamaan syvemmiksi kaksi pistoa. Muuten vaan kävelin keskilinjaa ja heittelin koiraa vain puolelta toiselle❤. Eka avo maalihenkilö oli jossain 150 metrissä vasemmalla , toinen 200 metrissä umpipiilossa oikealla  ja viimeinen 300 metrissä umpipiilossa vasemmalla. Meidän heikkous oli umpipiilo ilmasut. Aava yritti kaivautua umpipiiloihin, kun lähestyin. Pisteitä mettästä 160.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. Aavan koulutuksessa on käynyt iso kämmi esineruudun opetusvaiheessa ja ne muutamat esinetreenit joita tehty, ni ongelmaa korjailtu.. Toiseksi viimeset esinetreenit olikin grandefiasko. Aavalla hajos juurihoidettuhammas ja esineruudussa se työskenteli vauhdikkaasti, mutta esineiden kanssa tapahtui omituisuuksia. No kokeessa mentiin ruutuun tiedostaen et jos halajataan ykköstulosta, ni kaikki pitää nousta. Esineruutu oli tottiskentän vieressä ylämäessä ja tottiskentän tapahtumat kuului esineruutun todella hyvin :käskyt (eteenmenon maahan ja laukaukset). Lähetin Aavan vasemmasta etukulmasta ruutuun ja se nosti ekan lähiesineen (lyhyt kiepeillä oleva nahkahihna metallilukolla) oikeasta etukulmasta. Siirryin keskemmäs ruutua ja keskeltä hieman oikealta löyty toinen esine (hiusharja). Siirryin takasin vasempaan etukulmaan ja suhteellisen takaa löyty kolmas esine (joku narulelu). Ruutu 29 pistettä. Yksi piste lähti, kun tuodessa oli ottanut hiusharjasta huonon otteen ja tiputti sen kerran. Olin oikein tyytyväinen esineruutuun.❤️

Tämän jälkeen tehtiin pikalasku ja tottiksessa piti saada 81 pistettä. Periaatteessa se piti olla ihan mahdollista, vaikka tottiksen kanssa ollaan viime aikana kovasti painittu. Yritin laskea Aavan tunnetilaa ruokkimalla sitä vaan ennen omaa suoritusta. Ei auttanut. Koira oli korkeassa tunnetilassa ja oli täysi työ pitää homma kasassa. Etukäteen mietin et pidetään vaan hauskaa, mutta menihän se vähän niin et Aava piti hauskaa ja mä yritin vähän rajoittaa. Toisaalta vaikka piste vähennyksiä tuli paljon iloisuudesta ja sen myötä liikevirheistä, niin oli aivan ihanaa kun Aava taas pursui intoa ja iloa tottiksessa❤️. Yritti se myös tehä perus Aavana ylimääräsiä eteenmenoja 😄. Pisteitä 84. Yhteensä 273 eli ykköstulos, luokkavoitto ja KVA. Samalla meidän joukkue voitti kaupunkiottelun.

KVA hausta oli meidän päätavoite ja ensimmäiset vuodet kisattiin vain rotumestiksissä. Kiirettä ei siis ole pidetty. Nyt kuitenkin ikää alkaa Aavalla olemaan ja olisi kiva vielä keritä harrastelemaan enemmän mettäjälkeä ja ehkä EKtakin, mutta ilman mitään tulospaineita! Matka käyttövalioksi on tapaturmista huolimatta ollut hieno ja vaiherikas. Ollaan tutustuttu ja päästy reenaamaan huipputyyppien kanssa ❤️. Ei se määränpää, vaan matka sinne ❤. Hienoa päättää ura kokeeseen, jossa oli taas yhdessä tekemisen iloa ja nautittiin siitä, että päästiin osallistumaan.

Aava on ensimmäinen koira, jonka kanssa alettu pk-lajeja harrastamaan. Paljon on tullut opittua eri lajeista ja paljon päästy kokemaan. Paljon tekisin erilailla nyt, mutta ilman virheitä ja niiden tiedostamista ei olisi tapahtunut oppimista. Aavalla on ollut aina hyvin korkea motivaatio tehdä töitä ja se on kestänyt epäreiluakin koulutusta mielettömän hyvin. Aava on koirana itsenäinen, mutta kuitenkin riittävän aktiivinen ohjaajan suuntaan.  En olisi voinut saada parempaa ja itselleni sopivampaa koiraa ❤. Nyt nautitaan Aavan kanssa tulevat vuodet yhdessä tekemisestä ja siitä, että saamme harrastaa hienoja lajeja loistavissa porukoissa ❤.

Tottistelua Pöystin kanssa ja huonoa ohjaamista

Meillä on nyt seuraava Pöystin tavoite rakentaa noudot lopullisesti kuntoon ja eteenmeno. Molempien tavoitteiden vuoksi kierrellään paljon eri kentillä. Keskittynyt tunnetila pitää saada rakennettua eri kentille noutoihin. Eteenmeno yhdistettyä myös eri kentille. Innostuin treenin aluksi ottamaan vähän seuraamista ja koska täyskäännöksissä pientä tökkäämisongelmaa jäätiin sitä hinkkaamaan, vaikka ei pitänyt. Edellisenä päivänä apparin kaa yritettiin jo ongelmaa ratkaista liinalla onnistumatta. Mun täytyy nyt uudelleen prosessoida puuttuminen virheeseen. Miten nyt puutun, ni en niin aio enää jatkossa puuttua. Puuttuminen ei ole tarpeaksi selkeää koiralle.

BH Pöysti

Pöystin kanssa käytiin varaslähdöllä BHssa. Tarkoitus oli osallistua BHseen useampi viikko myöhemmin Lahdessa, mutta nykyisen seuran BH-kokeessa sattui olemaan runsaasti tilaa. Pohdin asiaa ja pari päivää ennen koetta ilmoittauduttiin kokeeseen. Oikeastaan ainut täysin keskeneräinen liike oli paikkamakuu ja luoksetulo ilman törmäystä. Pienempiä treenattavia asioita tai toisten mielestä hifistelyitä löytyy vielä, mutta itsellä on selkeä visio. Suurin pelko BHseen osallistumisessa on jokaisen kolmen koirani kanssa ollut tietämättömyys muiden osallistuvien koirien tasosta. Omat koirat olleet aina osallistuessaan sellaisessa vaiheessa, että tiedän niiden olevan hallinnassa. Pöystin paikkamakuu on kesken fokusoinnin ja keskittymisen osalta. Mitä se olisi voinu tehä, niin vieraan koiran luoksetulossa nousta kyynärille. Aavalla oli aikanaan turvallinen ja tuttu koira parina. Beijen pariksi arpoontui joku snausteri, jonka ohjaaja tuli ennen suoritusta sanomaan, ettei tiiä juokseeko paikkamakuusta meidän tykö. Silloin totesin, että toivottavasti ei, koska Beije kyllä pesee ja linkoaa huolella. Yritin etukäteen kartoittaa Pöystin kanssa samaan kokeeseen tulevien tasoa, koska en todellakaan aikonut ottaa mitään turhia riskejä. Pöystille on muut koirat ilmaa, paitsi jos ne tulee iholle tai nenän eteen tuijottelemaan. Siinä vaiheessa huumori katkeaa heti. Enkä sille halua mitään negatiivisia kokemuksia, kun huolella ollaan tottelevaisuutta rakennettu. Yhdestä koirasta sain tiedon, että ihan ok parina, muista ei tiedetty. Koepaikalla arvottiin parit ja meidän pariksi tuli roto. Arvoonnuin ensimmäiseen pariin ja paikkamakuuseen ensin. Otin Pöystin seuraamaan jo paljon ennen kenttää ja siinä vaiheessa parina oleva koira pälyili kokoajan Pöystiä. Ilmoittautuminen oli haastava parina olevalle koiralle ja mietin jo siinä vaiheessa, että otetaanko riskiä. Seurautin Pöystin paikkamakuu paikalle pidemmän kaavan kautta, jotta saisin tunnetilan tasaisemmaksi. Varmistelin paikkamakuukäskyn. Pöysti joutui sitten makaamaan hyvin pitkän paikkamakuun, kun suorittavalle parilla ei sinäpäivänä mennyt sukset samaa latua. Parina oleva koira veti ohjaajaa perässä pitkin kenttää. Koira myös tuijotteli mua ja Pöystiä. Itse olin todella hermostunut ja kun koira oli hetken vapaana, niin olin jo ilmoittamassa, että me keskeytetään. Tuomari kuitenkin hoiti tilanteen hienosti ja vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Pöysti makasi hienosti paikkamakuussa koko pitkän ajan. Tuomari pyysi parin siirtymään paikkamakuuseen pitäen koiran kytkettynä koko paikkamakuun. Pöysti teki hyvässä tunnetilassa koko kaavion. Yksi ajatuskatkos koiralle tuli henkilöryhmässä ja pujahti yhden henkilön luokse selkäni takaa ja annoin ylimääräisen käskyn ja koira tuli heti takaisin seuraamaan. Tuomarilta kysyin, et mitä hemmettiä siinä tapahtu. Pöysti kun seuraa oikealla korrektilla paikalla, ei paina eli on suorassa ja en siihen katso, ni on hyvin mahdollista että se "katoaa" multa. Mitä ei ole ikinä aikaisemmin tapahtunut. Tuomari sanoi, että kävi kattomassa herkkuja, mutta itse epäilen koiran nähneen henkilöryhmän käden heilahduksen/ liikkeen tms. mihin reagoi. Luuli luultavasti palkan tulevan, mutta huomasi erehdyksen. Syy epäilyyn on, että Pöysti terävä/vilkkaana reagoi todella helposti ja nopeasti liikkeeseen, mikä ollut paikkamakuussakin ongelma. Tiedetäänpä mitä jatkossa treenataan. Tuomarilta saatiin todella mukavat arvostelut ja kaikki se mitä tähän mennessä haettu, kantaa kokeessa ❤. Toki ohjaamisessa,tiedostetuissa ja tiedostamattomissa ylimääräisissä avuissa on harjoiteltava vielä, mutta saavutettiin se mitä haettiin. Saatiin myös palautetta kulmista, että teen ne liian pyöreinä. Mutta etenkin tuomarin ensimmäiset sanat "Tässä on hyvin korkeasti koulutettu koirakko" oli niin ihana kuulla, että olisi tehnyt melkein mieli itkeä. Tuomari myös korosti koiran halua ja iloa tehdä töitä hyvässä vietissä. Tästä on niin loistava jatkaa eteenpäin hyvillä mielin. Pöysti oli sinut joka jatkoi kaupunkiosuuteen. Kaupunkiosuudessa annoin koiran ensin mennä itekseen edellä ja sehän veti kun hinaaja 😂. Tuomari pyysi, että ottaisin koiraa enempi hallintaa, joten lopun matkaa se sitten seurasi vieressä. Eihän se reagoinut epäasiallisesti mitenkään mihinkään. Muita koiria ei ees huomannut, vaikka koira ohitteli edestä ja takaa ja kun oli kytkettynä. Kiinni jätettynä se jäi makaamaan, vaikka koiria ja ihmislauma kulki ees taas sen takaa, makasi edelleen kun palasin takasin. On mulla vaan hieno malinoissi, vaikka välillä ei oikeen osaa sanoa onko se lintu vai kala. Hyvä harrastuskoira se on se on ollu alusta asti selvää. Mut ei se ihan tyypillinen kaveri kyl oo 😂, sen on tuumannu aika moni treenikamu, jota sitä on nähny useammin. Se on kuitenkin just hyvä mulle ❤

Hei vaan vuoden 2017 tavoitteet

Kauden tavoitteeksi tuli kuitenkin haun SM-kisat ja ne haaveissa treenattiin kevät ja nyt kesä tiiviisti. Viivyttelin ilmoittautumista viime tippaan, mutta ilmosin. Ilmon jälkeen alettiin osa-alueiden hyvin ahkera reenaaminen ja alettiin ajelemaan pitkäänkin matkaa treeneihin. SMiä tärkeämpi tavoite oli järjestää holskujen ensimmäiset FH-rotumestikset ja ne saadaankin ekaa kertaa Kouvolaan tänä viikonloppuna. Sinne olimme myös ilmonneet ja mukavasti holskuja tulossa. Maanantaina huomasin verta Aavan pallossa, kun tehtiin tottista Pöystin purujen jälkeen. Katoin suuhun ja alakulmurihan siellä ihan säpäleinä. Ei Aavaa paljon haitannut, vaikka verta pulppus vaan hampasta. Mietin, et nähny treenitavaroissa verta jo muutama päivä aiemmin, mutta ajattelin jonkun purreen vaan kieleen tms... Aloin soittelee eläinlääkäreitä seuraavana päivänä ja jokaisessa kahen viikon jonot lomien takia. Perjantaille saatiin seuraavan päivän sovittelulla aika paikkaan, jossa tehään vaan poistoja. Juurihoidossa on muistaakseni Aavan kanssa joskus kevyellä nukutuksella ollut vain viikon karenssiaika. Poistossa menee yli. Meillä siis jää nyt haun SMät ja FH RMät väliin. Tiiä itkeäkkö vai nauraakko. Täydellinen ajotus hampaalla särkyä. Moni ei ymmärrä tätä vitutuksen määrää. Aavan kohdalla on niin pitänyt paikkansa sanonta:lahja hevosen suuhun ei ole katsominen. Alkais varmaan huimaamaan jos alkais laskea rahamäärää mitä hampaisiin ja hampaiden takia mennyt. Vain siksi et joku on sitä häkittänyt pentuna/ nuorena edellisessä kodissa. Miksi joku ottaa aktiivisen koiran jos sille ei ole aikaa. Miksi joku ylipäätänsä ottaa pk-koiran jos sen kanssa ei ole tarkoitus tehä mitään. Niin raivoissani. Ensiksi luovuimme puruista ja sen myötä IPO MMien revanssista ja nyt luovumme SMistä ja RMistä, vain koska kulmahampaat. Ei paljon huvita tehä enää duunia, kun aina sattuu jotain ja vuosien työ valuu hukkaan. Mun koirat tulee kohta kaikki pitämään koppia päässä 24/7. Autossa Pöystillä on aina ja luultavasti jatkossa myös näillä kahella muulla. Aava pitänyt aina välillä. Positiivista ku haetaan, ni Pöysti oli hyvä puruissa 2kk tauon jälkeen. Katotaan millon seuraavaksi.

Hakuilua

Tällä viikolla tuli käyty tiistaina Kouvolan hakutreeneissä. Pöysti teki rulla-ilmaisu ja homma sujui taas tosi hyvin 👍😊. Näköjään haussa sen ei pitäis pitää yhtään taukoa tai sooloilu alkaa. Jäljellä ei tällaista ole näkynyt. Aava nosti yhen valmiin ukon ja toinen ukkoa lähti keskilinjalta juoksemaan mettään ja sitä Aava ei sit päässy nostamaan, vaan joutui autoon. Keskiviikkona treenattiin Kotkan porukan kaa ja Pöysti teki rulla-ilmaisua. Vähän kasvatettiin välimatkaa ja heti sitä vähän alkaa ahistamaan ukon jättäminen mettään. Homma kuitenkin toimi, mutta edellisen päivän tekeminen oli parempaa 👍. Huomenna käyään Kouvolan porukan kaa treenaamassa ja Aavan vuoro 😊. Tänään tehtiin kapulaa sisällä Pöystille ja suunnataan varmaan tottiskentälle ja pellolle seuraavaksi.

Mahdollisuuksia ja hulluja harrastajia

Ilmoitin Aavan  hetken mielijohteesta kuitenkin kisaamaan PK-SMiin haussa. Viimevuonna meillä olisi ollut periaatteessa  kaikki mahdollisuudet menestyä jopa aina palkinnoille saakka, jos olisimme tehneet  oman tasoisemme suorituksen. No hommahan silloin kaatui tottikseen, kun Aava karkas liki kaikissa liikkeissä tekemään eteenmenoa. Kapulan heitoissa oli pahin, juos kolme kertaa kapulan yli.. Tänävuonna on liki sula mahdottomuus saada osa-alueita toimimaan. Miksi sitten osallistumme? Lähinnä siksi, että me voidaan 😄. Hyvin todennäköisesti hyvin pitkään aikaa mulla ei ole mahdollisuutta osallistua haussa PK-SMiin. Aavan kanssa voi olla, ettei me enää ensi vuonna jakseta tai pystytä osallistua. Aava täytti eilen 7 vuotta 😱. Aava ikääntyminen on ihan kauheaa, kun haluaisin sen pitää lopun ikääni ❤. Aava pitäisi myös holskujen FH-mestiksiin ilmota, mutta se ei todellakaan ole valmis pitkän tauon jälkeen.

Pöystin kanssa viime kuussa tehtiin vain parit hallintatreenit puruissa. Ne ei menny niin hyvin kuin mitä olisin halunnut. Motivaatio tippui nollaan. Tähän kun lisätään muutto, uusi työ ja kaikki se stressi, niin oli syytä siirtyä tauolle. Olemme olleet sen kanssa nyt tauolla n. 1,5 kk ja nyt hiljan tuntua, että voisi harkita treeneihin menoa. Marraskuussa voisi olla realistista osallistua IPO 1:seen, jos C-osassa ei tapahdu yllätyksiä.

En muista laitoinko jo, että päästiin oikein loistavaan ja tavoitteelliseen  hakuryhmään, jossa paneudutaan koiriin ja kaikille koirille pyritään saamaan parhaat mahdolliset treenit. Treeneissä keretty nyt käymään 2 kertaa. Olen myös saanut hakuporukan sisällä valtavasti apua jälkiharrastuksen jatkamiseksi paikkakunnalla. Paikkakunta kun on sen verran suuri ja minulle tuntematon, niin mm. jälkipeltojen ja kaverien saaminen on alkuunsa haastavaa. Nyt kun vähän jo tullut kierreltyä ympäristöä etenkin koiraharrastusten vuoksi, niin alkaa hahmottumaan mistä alkaisi ja parille yhteiskäytössä olevalle pellolle saatiin myös luvat.

Sitten siihen viikon "kohokohta" tapahtumaan. Pääsimme suureksi onneksi kokeilemaan Aavan piilopaikan korjausta Kouvolaan hakutreeneihin. Aavan treenit menikin huipusti. Piilolla sille sanottiin ennakoivasti peruuta ja se jäi haukkumaan sopivan matkan päähän. Tyhjä-valmis-valmis-peräänjuoksu- valmis. Ei ollut mitään ongelmaan millään piilolla, edes sillä ensimmäisellä, joka sille vaikein kiehumisen takia  ja jossa oli myöhemmin hakutreenien edetessä omasta mielestäni hulluksi tai vaihtoehtoisesti sairaaksi osoittautunut maalihenkilö. Luojan kiitos ennnen SMiä ei tapahtunut mitään ikävää, vaikkakin Aava ois ollut "parempi" vaihtoehto kuin Pöysti. Pöystin rullaharjoitukset tuli sitten lopulta. Mietin paljon, että otanko sitä kun ollut paljon taukoa ja kun se nostaa hurjasti kierroksia. Mutta ajattelin kuitenkin, et hyvähän se on kun pääsee vieraille ja kun kukaan maalihenkilöistä ei vaikuttanut säikyltä, vaan todella järkeviltä ja asiansa osaavilta. Tämän yhden henkilön tosin jo piti aluksi kysellä, et enkö mä todella häntä tunne, kun tuomari, pitkänlinjan harrastaja, musketeer's sakemannin omistaja (älkää lukeko väärin- ei ole kasvattaja! Pelkkä kennelin koiran omistaja ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä kasvatti kyllä, kun sekoamatta pystynyt tuollaisen ohjaajan kanssa työskentelemään!). Ystävällisesti hoidin asian ja totesin, et mulla ei tosiaan ole paras muisti jne jne...Itse treenit oli Pöystin osalta yhtä säätöä, oli ihan kuutamolla, vaikka hommaa on ketjutettu kohta vuosi palapalalta. Neljä kertaa otettiin ja ehkä hitusen parani loppua kohti, mutta tarvii sille nyt vaan edelleen ottaa paljon ketjutusta. Se, että treeni oli koiran kohdalla säätöä, ei ollut mitenkään maalimiesten syytä. Koira ei vaan vielä osaa. Kerran sitä komensin reippaasti kuseskelusta. Treenin kohokohta tapahtuikin keskilinjalla, kun tullaan metsästä yleensä koira vapaana ja maalihenkilöt kehuu koiraa. Tähän asti mun 7 vuoden harrastus uralla näin ollut. Toiset kehunu vähemmän ja toiset enemmän. Näin tapahtui myös Aavan treeneissä. No Pöysti tuli siihen ryhmään ja iloisesti treenin jälkeen hyppäs tervehtimään myös tätä miestä, joka ei ollut Pöystillä maalihenkilönä treenissä. Mies ottikin ja latas häntä vasten olevaa koiraa voimiensa takaa polvella vatsaan, niin että koira ulahti kivusta. Pöysti pyörähti ympäri ja katsoi minua, mutta tuntui luottavaisin mielin ajattelevan,, että ei toi voi olla noin paha tyyppi ja meni uudestaan ystävällisesti ja häntä heiluen korvat ilosta lintassa tervehtimään ja tää ukko vetäs sitä uudelleen voimiensa takaa vatsaan polvella ja tästä Pöysti jo pyörähti rähähtämään vihaisesti. Pöysti nosti kierrokset ylös ja tuli mun viereen pomppimaan ja mietin et lataseekohan muhun kiinni, kun toimi niin järkevästi, ettei latassu siihen ukkoon kiinni, mikä olisi ollut täysin oikeutettua. Pöysti otti hihnan suuhun ja alko siihen purkamaan kivun tuottamaan aggressiota. Luultavasti jos tää olisi käynyt kolmannen kerran, ni siinä ois ukko saanu mitä ois tilannu, mut onneksi Pöysti tuntui tajuavan, et hullu ukko, mitä turhaan.


Mä järkytyin tilanteesta todella pahasti ja en aluksi tajunnut, et ihan oikeesti tää tuomarishenkilöksi itseään tituleerannut Kymeläinen haku-ja jälkituomari PAHOINPITELI mun nuorta ja haku-uransa alussa olevaa koiraa hakumettässä. Syy oli se, että häntä vasten koirat ei hypi -oisko sen voinut sanoa, treenin aluksi ja häipyä hevonveehen treenin ajaksi? Hänen oman koiransa kohtelu jääkööt mainitsematta. Tää jätekasa ei edes tajunnut lähteä helvettiin vaan jäi reeneihin. Treenien lopuksi kyseli jotain SMiin liittyen ja tein hyvin selväksi, että en halua hänen kanssa kommunikoida tai olla millään tavall
a tekemisissä  nyt tai tulevaisuudessa enää
koskaan. Treeneissä oleva toinen henkilö oli myös kertonut vahvan mielipiteensä tapahtuneesta tälle pahoinpitelijälle ja jos tapahtuma olisi käynyt hänen koiran kohdallaan. Tämä tyyppi ottikin sitten sanomisistani herneet nenään, iski ovet autosta kiinni ja kaasutteli pois. Täytyy sanoa, että tulen toivomaan kyseiselle henkilölle pelkkää pahaa tässä elämässä. Oikeasti sairas tai ei, mikään ei oikeuta potkimaan mun koiria. Tai oli syy pelko mun koiraa kohtaan tai ei. Olisi tosiaan voinut poistua paikalta jo hyvin paljon aiemmin..

Liian paljon alkanut tulemaan vastaan näitä saatanan pitkänlinjan sakemanniharrastajia, jotka kuvittelevat olevansa jotain jumalia ja saavansa käyttäytyä ihan miten lystää. Mä olen todella huolettomasti vieraillut todella paljon ihan umpituntemattomissakin hakuryhmissä ilman mitään ongelmia. Ryhmissä on eroja, mutta ikinä ei ole tullut tunne, että en porukkaan luottaisi. Mutta ihmismieli on jännä, nyt kun on tapahtunut yksi todella ikävä sattumus 1/100 vierailusta, niin luotto meni kuitenkin. Mäkin olen niin sinisilmäinen, että haluisin uskoa ihmisen hyvyyteen, vaikka tiedän jo työnkin puolesta, että jo pelkkä sairaus, henkinen tai fyysinen voi muuttaa ihmisen täysin. Aion olla entistä tarkempi kuka on mun koiralle maalimies ja keneen
tulen luottamaan niin paljon, että annan piilolla sitä kouluttaa tai niinkuin tässä tapauksessa, keskilinjalla.

Meillä on Pöystin kanssa oma historia takana ja odotan nyt jännityksellä mihin suuntaan meidän suhde  tästä kehittyy. Tää tapahtuma oli suorastaan myrkkyä meille. Toivon kuitenkin, että Pöysti on tässäkin asiassa sen verran luupää, että ei tule ikinä näkymään missään. Toivon, ettei sille ikinä tule hakumettässä sellaisia kipukokemuksia, jotka se vois alkaa yhdistelmään maalihenkilöihin. Se ei kuitenkaan ole koira, joka tulisi hyväksymään turpaan ottamista rajaansa enempää. Ja hyvä niin!

Tulen tekemään liittoon ilmoituksen ja ystävä ehdotti, että toisi asian myös esille liitonkokouksessa. Tilanne ollut treeneissä, joten itse olen hyvin skeptinen tuleeko asia mitenkään etenemään. Tuomareiden keskuudessa tieto on jo levinnyt eteenpäin ja toivottavasti leviää lisää. Samoin toivon, että harrastajat osaavat varoa tyyppiä. Tiedossani on nyt myös, että henkilö ei ole pidetty maalihenkilö ja kohdellut myös aiemmin muidenkin koiria epäreilusti ja väkivaltaisesti. Kaikki arvostus ja valta tällaisilta ihmisiltä pois.

Hakutreenien jälkeen kävimme vielä tottistelemassa ja ajelin illaksi vielä jälkiä treenaamaan Nastolaan.