Pöystin kanssa peltojälkikoulutuksessa

Pöystin kanssa käytiin toisessa peltojälkikoulutuksessa ikinä. Pöystin kanssa on kaikissa harrastamissani lajeissa ja niiden osa-alueissa ollut visio. Visio miltä haluan meidän suorituksen näyttävän. En ole halunnut sekoittaa koiraa erillaisilla treeneillä, vaan punainenlanka on ollut sama. Kuitenkin pääsimme osallistumaan yhden arvokisatasolla hyvin menestyneen ohjaajan yksityiselle "oppitunnille". Minulla oli epäilys etukäteen, että ajatuksemme eroavat jonkin verran jäljen koulutuksen osalta. Kyllähän ne osin eros, mutta sen johdosta sain taas paljon uusia ideoita ja vinkkejä työkalupakkiin 👌. Alusta ei ollut mikään helppo, vaan juuri ajettua  rehua.  Sää oli kylmä ja sateinen.

Treenejä ja hulluja ajatuksia

Aava on lähinnä lepäilly viime kuukauden, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti tehny hakua, tottista ja jälkiä. Ajatuksena ollut vain taitojen ylläpitämien ja hauskan pitäminen yhdessä. Aavalla on todellakin hauskaa ja hieman ylimääräisiä kierroksia, kun treeni epäsäännöllistä 😅. Yhessä hakutreenissä hieman koulutettiin umppareilla, kun kokeissa tuppaa ryskäämään umppareita samalla kun haukkuu. Pidän itse tätä positiivisena ongelmana, koska sillä tosiaan on suuri halu löytää ukot. Meillä on takana 9 hakukoetta, joista tulos 8:sta. Vain yhdessä pummi, joka oli haun SMät 2016. Tottiksesta ei päästy maastoon, koska pisteitä taisi kertyä, kiitos ylivireisyyden ja monen ylimääräisen eteenmenon,  67. Pääsääntöisesti henkilöetsinnän pisteet olleet 167-169p/170p. Toivon, että osaan Pöystille rakentaa saman motivaation ja tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että ukot on paljon tärkeämpiä, kuin se ohjaaja keskilinjalla 😂👌.

Puruissa meidän luova tauko ei kauaa kestänyt Pöystin kanssa, kun palattiin jo Back in business 💪. Nyt taas uudella motivaatiolla ois tarkotus tähdätä ensi vuoden Belgien RMiin. Haussa ruotsalaisella ilmasut toimii ja mettätyöskentely on oikein hyvää. Ensi vuonna sekin sit starttaa haussa.

Aavan kanssa ollaan mietitty josko hypättäisiin kohti tuntematonta ja lähettäisiinkin kisaamaan holskujen MMiin IPORiin 😬. Olen hieman miettinyt josko järjestettäisiin tukitapahtumana koulutusta siitä mihin itse keskittynyt viime vuosina. Tällä hetkellä koulutan useampaa koirakkoa tyttiksen, tottiksen ja jälestyksen osalta sekä yhtä koirakkoa autan korjaamaan rullailmaisun ketjua. Olen aika paha hifistelemään, joka on myös osaltaan auttanut siihen, että olen asioista ottanut selvää eri kanteilta ja valinnut meille ne sopivimmat. Rakennan koiriani jäljellä jäljen sunnittelu keskeisesti, tyttiksessä rakennan asioita pikku pennusta hyvin järjestelmällisesti ja oman ihanteeni mukaan, tottiksessa keskittynyt tunnetilaan alusta saakka ja liikkeiden nopeaan suoritukseen, rullailmaisu on takaperin ketjutettu hyvin tarkasti ja mutkia oikomatta.

Olen nyt koetestannut koulutusta jossa käydään koesuoritus videolla läpi. Koesuoritus palastellaan osasuoritukseen ja siitä erillisiin liikkeisiin, joita voi hyvin treeniä itsenäisesti tai apparin kanssa. Jos kysyntää on, niin koulutus tullaan järjestämään Kotkassa valaistulla ulkokentällä ja jossa lämmitetty koppi/tila videon katsomiselle/tauoille/ruokailulle.

Liian hyvää ollakseen totta -treenipäivitystä

Muutamat hakutreenit kerkesin jo tuskailemaan, et miten ihmeessä saan Pöystin toimimaan hakutreeneissä. Ongelmana oli hyvin korkea viretila, joka vaikeutti uuden oppimista. Pöystillä myös todella suuri motivaatio maalihenkilöä kohtaan ja maalihenkilön jättäminen ilmaisun ajaksi oli koiralle todella haastavaa. Sain paljon korjausehdotuksia ystäviltä ja vierailin Porvoon lauantaina treeneissä. Lauantain treeneissä muutettiin vielä näytöllä koiran olemista ja maalimies vaatii koiran pysymään maassa, kunnes pääsee siirtymään piilosta pois ja vapauttaa palkalle. Pöysti oli palautettu muutaman treenin ajaksi takaisin irtorullille. Ekalla ja vikalla pistolla Pöytin oli pakko heittää "voltti" ennen rullantuontia, mutta muuten nappasi vain rullan ja toi mulle vauhdilla. Oli myös ihan loistavaa ja motivoivaa kuulla jonkun muun uskovan, et hyvä siitä tulee 😊. Sunnuntaina otin sit svedun käyttöön. Pöysti ei ole ikinä tehny svedulla ilmasuja. Nyt se kuitenkin ymmärsi heti löydön tehdessään ottaa itsenäisesti rullan suuhun ja palauttaa se nopeasti minulle. Olin äärimmäisen onnellinen treeneistä, kun ajattelin jo hyvin pitkälle tässä olevan tekemätön paikka. Pöysti oli ihan huippu ❤ ja niin oli toki meidän maalihenkilötkin - aina valmiina laittamaan itsensä likoon❤. Aavalle otettiin myös sunnuntaina kolme pistoa -umppari-tyhjä-umppari. Umppari ilmasut oli todella hyvät, samoin tyhjä pisto oli hieno laatikko ❤.

Pöystin kanssa lopetettiin ajanpuutteen vuoksi purut. Olemme kuitenkin pitäneet ja tulemme pitämään taitoja yllä jos ensi vuonna olisi taas aikaa jatkaa. Jäljellä olen alkanut ottamaan vauhtia vielä entisestään pois ja pari viime jälkeä alkaneet näyttämään liki siltä miltä pitäisi 👌. Tottiksessa olen keskittynyt niihin inhokki osa-alueisiin -lähinnä noutoihin. Tällä hetkellä nouto on lähes kunnossa. Heittovaiheessa Pöysti vielä välillä katkaisee kontaktin minuun, mut muuten noudot on nopeita ja ote kapulasta tiukka ja rauhallinen. Esteiden ylityksen on ilmavia ja varmoja myös kapulan kanssa. Eniten olen treeneissä pyrkinyt katkaisemaan saalista. Pöystillä on todella paljon saalisviettiä ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa treenaamisessa. Vissiin harjoittelu kannattaa noudoissaki 😄. Eteenmenon maahanmeno ja paikkamakuu pitäs viel treenata.

Tulevana viikonloppuna meille tarjoutui päästä huippuoppiin jälkeä treenaamaan. Meinasin et mennään Pöystin kanssa. Pöystin kanssa pitänyt vieras koulutukset minimissä, mutta pohja alkaa olemaan sillein kunnossa, et kestää varmasti vähän erilaistakin koulutusta.

Aava pk-jäljellä JK2 288p. RM2

Viikko takaperin alettiin Aavaa treenaamaan pk-jäljen rotumestaruuksiin. Ajatus lähti siitä, kun kuitenkin olin menossa IPO-rotumestaruuksia kattomaan, Sastamalasta enää ollu "pitkä matka" Kauhajoelle. Mökin varasin edellisenä päivänä isojoelta. IPO -rotumestaruuksista sen verran, että Aavan lapsi oli RM2, IP3 tuloksella ja kovasti tykkään tuosta uroksesta😍. Siinä on sitä samaa "ravistettava ennen käyttöä" kuin äidissään. Ystävät sai myös RM1 ja RM3 tittelit 😍🤗.

Sitten jälkikokeeseen. Suurin syy miksi en ole mettäjälkikokeeseen kovasti pyrkinyt on, et mä vihaan suunnistusta 😅. Koe päivään herättiin Isojoella. Edellisenä päivänä oli ollut tarkotus tehä joku janatreeni Pohjanmaalla, mut en sit jaksanutkaan ja lauantai oli koirille täysin vapaa. Lähettiin 7.30 ajaa koepaikalle ja matkalla tein yhden pikapika janatreenin, kun tapani mukaan en hirveästi jätä aikataulussa pelivaraa. Koepaikalla oltiin 8.20 ja koe alkoi 8.30. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 holskua, mutta kaksi perunut viime hetkillä. Nyt joka luokassa oli yksi holsku. Osallistuvia koiria yhteensä seitsemän. Ensimmäisenä meidät siirrätetiin janojen lähistöön, jossa olimme hyvissä ajoin. Tuntia myöhemmin avo-koirat, joita oli neljä, siirrätettiin janoille. Meillä oli kolmas jälki. 

Lähetin koiran vinoon janalla ja se otti jälen metrin janan sivusta ja lähti sitä ajamaan heti varmasti oikeaan suuntaan. Janalta lähti vinosta lähetyksestä -2p. Aava jälesti jälkeä varmasti askelaskeleelta rauhallisesti. Maasto oli aluksi tyypillistä Pohjanmaan aakeeta laakeeta sammalmaastoa. Ensimmäinen keppi oli ekalla suoralla, mutta tarpeeksi pitkällä jotta koira oli päässyt jälkeen kiinni ( ehkä 100 metrissä). Jälki ohitteli muutamia syvempiä monttuja kiertäen ja tuli muutamia polkujen ylityksiä , jonka jälkeen kulma. Tokalta suoralta keppi, jonka jälkeen maasto vaihtui soramontuiksi. Aava vaan puksutti menemään. Soramontrujen jälkeen maasto vaihtui suoksi ja suolla oli kulma. Keppi löytyi suon loppupäästä. Maasto vaihtui taas sammaleeksi ja tuli kulma. Kepit neljä ja viis löytyivät seuraavalta pätkältä joka ilmeisesti oli kaareva suora. Tuli viistosti metsätien ylitys ja metsätien viertä kulki viimeinen suora. Viimeisellä suoralla Aava oli selkeesti jo väsynyt urakasta ja vikaan suoraan jaksoi jälestää askelaskeleelta. Viimeisellä suoralla nokka hieman nousi ja mietin jo et  meneekö se vaan jälentekijän poistumisjälkeä pois vai onko homma sille vaan niin helppoa et vähän lepuutti nokkaansa. En tiedä, mutta vikan kepin nosti ehkä liinanmitan päässä tiestä. Aikaa jäljen ajamiseen meni n. 25 min. Muutaman kerran mietin, et riittäköhän meidän aika, ku Aava puksutti niin rauhallisesti, varmasti askelaskeleelta jälkeä. Missään vaiheessa se ei joutunut hakemaan jälkeä koko kilsan aikana ❤. 

Esineruutuun ajettiin seuraavaksi. Esineruutu alkoi tyypillisesti. Aava juos kierrokset alemmas ekan minuutin, jonka jälkeen alkoi nostelee mulle esineitä 😄. Esineet nous nopeasti ja varmasti. Eka esine keskeltä takaa ja toka oikeasta laidasta keskeltä. Esineruutu 29p. -1p. alun juoksentelusta. Tottis olikin sit jännä. Oltiin vika pari ja päästiin kerranki tekee liikkeet eka. Ennen tottista syöttelin Aavalle  ruokaa, jotta se olisi matalammassa tilassa. Ei taaskaan auttanut, mut hieman tasaisempi tunnetila kuitenkin kuin viime kokeessa. Pystyi sentään istumaan kohtalaisen hiljaa valmistelevissa ja mun ei tarvinnu olla niin "kiree"😅. Eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon, tasamaannoudossa luovutti kapulan seisten ja liikkeestä seisomisesta kääntyi kohti kun palasin viereen (en mä ollu tätä muistanu harjoitella 🙈). Muita suuria liikevirheitä ei tullut, paitsi paikkamakuussa ohjaaja käveli piilon, mutta huomasi itse ja otti askeleen ulos piilosta 😄. Tottiksesta 91 pistettä. Tuomarin sanoin koira tekee iloisesti ja halukkaasti hommia. Yhteensä 288 pistettä (168-29-91), JK2, RM2, luokkavoitto. Aava teki kokeen parhaimman tuloksen ja parhaimmat tottispisteet.

Koe oli todella hyvä henkinen. Järjestäjille isot pointsit 👍. Sai myös tutustua uusiin mukaviin tyyppeiiin 😊. Aavan pentu Dia oli kolmosluokassa tehden upean ykköstuloksen 286p. (167-30-89), JK3, RM1. Dia nyt ykköstulosta vaille käyttövalio 😍. Et tuli vähän niinkuin tuplavoitto kotiin ❤. Aavan pentue on ollut kyllä hieno ja monipuolinen. Paljon tekee, että koirat päässeet loistaville ohjaajille, mutta kyllä niissä koirissakin on sitä jotain, kun lajista kuin lajista tuloksia vain napsahtelee. Jatkakaa samaan malliin 👌❤ -me ollaan niin teistä ylpeitä Aavan kanssa. 

Aava Käyttövalioksi

Niinkuin moni tietää, niin tää vuosi on ollut kivinen. Koiralle sattunut tapaturmia ennen kauden pääskapoja. Väliin jääny haku-, mettäjälki- ja erikoisjälkikokeita sekä SMät ja RMät. Sinällään meillä on useinkin huonoa tuuria ja tapaturmia sattunut joka vuosi ja toipumista ollu kuukaudesta puoleen vuoteen. Ollaan luovuttu Ipoiluista, koska hampaiden kunto ei siihen olisi alunperinkään ollut suotuisa. Hampaat menneet edellisessä kodissa. Nyt kuitenkin kun Aavalla alkaa olee ikää, toivoisi ettei sitä joutuisi "turhaan" nukuttelemaan" lääkärissä. Takapakit alkoivat todella viime viikolla ottaa päähän. Tapahtui taas tapaturma juuri ennen koetta. Tapaturma ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeeseen. Tänä vuonna olemme päässeet yhteen hakukokeeseen vain osallistumaan.

Lauantaina lähdimme ajamaan Imatralle kaupunkiotteluun, jossa Aava kisasi KPHn joukkueessa Hakukokeessa. Meillä suurin tavoite oli saada hyvä fiilis tottikseen, mutta toki mielessä oli se viimeinen ykkönen käyttövalioksi. Vettä satoi ja taivas oli harmaa. PAHA3 luokassa oli neljä koirakkoa. Toivoin, että pääsisimme ekana tekemään mettäsuorituksen, mutta neljäs suorituspaikka lankes meille. Ensimmäinen suorituspaikka on meille paras, sillä Aava on hyvin itsenäinen metsässä ja jos metsässä on vahvoja hajuja, niin ohjattavuus on huonompi. Aava kuitenkin yllätti ja teki tosi hienoa risteilytyöskentelyä ja ohjattavuus oli todella hyvä. Aava teki tosi hyviä laatikoita ja vain tyhjässä alussa jouduin korjaamaan syvemmiksi kaksi pistoa. Muuten vaan kävelin keskilinjaa ja heittelin koiraa vain puolelta toiselle❤. Eka avo maalihenkilö oli jossain 150 metrissä vasemmalla , toinen 200 metrissä umpipiilossa oikealla  ja viimeinen 300 metrissä umpipiilossa vasemmalla. Meidän heikkous oli umpipiilo ilmasut. Aava yritti kaivautua umpipiiloihin, kun lähestyin. Pisteitä mettästä 160.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. Aavan koulutuksessa on käynyt iso kämmi esineruudun opetusvaiheessa ja ne muutamat esinetreenit joita tehty, ni ongelmaa korjailtu.. Toiseksi viimeset esinetreenit olikin grandefiasko. Aavalla hajos juurihoidettuhammas ja esineruudussa se työskenteli vauhdikkaasti, mutta esineiden kanssa tapahtui omituisuuksia. No kokeessa mentiin ruutuun tiedostaen et jos halajataan ykköstulosta, ni kaikki pitää nousta. Esineruutu oli tottiskentän vieressä ylämäessä ja tottiskentän tapahtumat kuului esineruutun todella hyvin :käskyt (eteenmenon maahan ja laukaukset). Lähetin Aavan vasemmasta etukulmasta ruutuun ja se nosti ekan lähiesineen (lyhyt kiepeillä oleva nahkahihna metallilukolla) oikeasta etukulmasta. Siirryin keskemmäs ruutua ja keskeltä hieman oikealta löyty toinen esine (hiusharja). Siirryin takasin vasempaan etukulmaan ja suhteellisen takaa löyty kolmas esine (joku narulelu). Ruutu 29 pistettä. Yksi piste lähti, kun tuodessa oli ottanut hiusharjasta huonon otteen ja tiputti sen kerran. Olin oikein tyytyväinen esineruutuun.❤️

Tämän jälkeen tehtiin pikalasku ja tottiksessa piti saada 81 pistettä. Periaatteessa se piti olla ihan mahdollista, vaikka tottiksen kanssa ollaan viime aikana kovasti painittu. Yritin laskea Aavan tunnetilaa ruokkimalla sitä vaan ennen omaa suoritusta. Ei auttanut. Koira oli korkeassa tunnetilassa ja oli täysi työ pitää homma kasassa. Etukäteen mietin et pidetään vaan hauskaa, mutta menihän se vähän niin et Aava piti hauskaa ja mä yritin vähän rajoittaa. Toisaalta vaikka piste vähennyksiä tuli paljon iloisuudesta ja sen myötä liikevirheistä, niin oli aivan ihanaa kun Aava taas pursui intoa ja iloa tottiksessa❤️. Yritti se myös tehä perus Aavana ylimääräsiä eteenmenoja 😄. Pisteitä 84. Yhteensä 273 eli ykköstulos, luokkavoitto ja KVA. Samalla meidän joukkue voitti kaupunkiottelun.

KVA hausta oli meidän päätavoite ja ensimmäiset vuodet kisattiin vain rotumestiksissä. Kiirettä ei siis ole pidetty. Nyt kuitenkin ikää alkaa Aavalla olemaan ja olisi kiva vielä keritä harrastelemaan enemmän mettäjälkeä ja ehkä EKtakin, mutta ilman mitään tulospaineita! Matka käyttövalioksi on tapaturmista huolimatta ollut hieno ja vaiherikas. Ollaan tutustuttu ja päästy reenaamaan huipputyyppien kanssa ❤️. Ei se määränpää, vaan matka sinne ❤. Hienoa päättää ura kokeeseen, jossa oli taas yhdessä tekemisen iloa ja nautittiin siitä, että päästiin osallistumaan.

Aava on ensimmäinen koira, jonka kanssa alettu pk-lajeja harrastamaan. Paljon on tullut opittua eri lajeista ja paljon päästy kokemaan. Paljon tekisin erilailla nyt, mutta ilman virheitä ja niiden tiedostamista ei olisi tapahtunut oppimista. Aavalla on ollut aina hyvin korkea motivaatio tehdä töitä ja se on kestänyt epäreiluakin koulutusta mielettömän hyvin. Aava on koirana itsenäinen, mutta kuitenkin riittävän aktiivinen ohjaajan suuntaan.  En olisi voinut saada parempaa ja itselleni sopivampaa koiraa ❤. Nyt nautitaan Aavan kanssa tulevat vuodet yhdessä tekemisestä ja siitä, että saamme harrastaa hienoja lajeja loistavissa porukoissa ❤.

Tottistelua Pöystin kanssa ja huonoa ohjaamista

Meillä on nyt seuraava Pöystin tavoite rakentaa noudot lopullisesti kuntoon ja eteenmeno. Molempien tavoitteiden vuoksi kierrellään paljon eri kentillä. Keskittynyt tunnetila pitää saada rakennettua eri kentille noutoihin. Eteenmeno yhdistettyä myös eri kentille. Innostuin treenin aluksi ottamaan vähän seuraamista ja koska täyskäännöksissä pientä tökkäämisongelmaa jäätiin sitä hinkkaamaan, vaikka ei pitänyt. Edellisenä päivänä apparin kaa yritettiin jo ongelmaa ratkaista liinalla onnistumatta. Mun täytyy nyt uudelleen prosessoida puuttuminen virheeseen. Miten nyt puutun, ni en niin aio enää jatkossa puuttua. Puuttuminen ei ole tarpeaksi selkeää koiralle.

BH Pöysti

Pöystin kanssa käytiin varaslähdöllä BHssa. Tarkoitus oli osallistua BHseen useampi viikko myöhemmin Lahdessa, mutta nykyisen seuran BH-kokeessa sattui olemaan runsaasti tilaa. Pohdin asiaa ja pari päivää ennen koetta ilmoittauduttiin kokeeseen. Oikeastaan ainut täysin keskeneräinen liike oli paikkamakuu ja luoksetulo ilman törmäystä. Pienempiä treenattavia asioita tai toisten mielestä hifistelyitä löytyy vielä, mutta itsellä on selkeä visio. Suurin pelko BHseen osallistumisessa on jokaisen kolmen koirani kanssa ollut tietämättömyys muiden osallistuvien koirien tasosta. Omat koirat olleet aina osallistuessaan sellaisessa vaiheessa, että tiedän niiden olevan hallinnassa. Pöystin paikkamakuu on kesken fokusoinnin ja keskittymisen osalta. Mitä se olisi voinu tehä, niin vieraan koiran luoksetulossa nousta kyynärille. Aavalla oli aikanaan turvallinen ja tuttu koira parina. Beijen pariksi arpoontui joku snausteri, jonka ohjaaja tuli ennen suoritusta sanomaan, ettei tiiä juokseeko paikkamakuusta meidän tykö. Silloin totesin, että toivottavasti ei, koska Beije kyllä pesee ja linkoaa huolella. Yritin etukäteen kartoittaa Pöystin kanssa samaan kokeeseen tulevien tasoa, koska en todellakaan aikonut ottaa mitään turhia riskejä. Pöystille on muut koirat ilmaa, paitsi jos ne tulee iholle tai nenän eteen tuijottelemaan. Siinä vaiheessa huumori katkeaa heti. Enkä sille halua mitään negatiivisia kokemuksia, kun huolella ollaan tottelevaisuutta rakennettu. Yhdestä koirasta sain tiedon, että ihan ok parina, muista ei tiedetty. Koepaikalla arvottiin parit ja meidän pariksi tuli roto. Arvoonnuin ensimmäiseen pariin ja paikkamakuuseen ensin. Otin Pöystin seuraamaan jo paljon ennen kenttää ja siinä vaiheessa parina oleva koira pälyili kokoajan Pöystiä. Ilmoittautuminen oli haastava parina olevalle koiralle ja mietin jo siinä vaiheessa, että otetaanko riskiä. Seurautin Pöystin paikkamakuu paikalle pidemmän kaavan kautta, jotta saisin tunnetilan tasaisemmaksi. Varmistelin paikkamakuukäskyn. Pöysti joutui sitten makaamaan hyvin pitkän paikkamakuun, kun suorittavalle parilla ei sinäpäivänä mennyt sukset samaa latua. Parina oleva koira veti ohjaajaa perässä pitkin kenttää. Koira myös tuijotteli mua ja Pöystiä. Itse olin todella hermostunut ja kun koira oli hetken vapaana, niin olin jo ilmoittamassa, että me keskeytetään. Tuomari kuitenkin hoiti tilanteen hienosti ja vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Pöysti makasi hienosti paikkamakuussa koko pitkän ajan. Tuomari pyysi parin siirtymään paikkamakuuseen pitäen koiran kytkettynä koko paikkamakuun. Pöysti teki hyvässä tunnetilassa koko kaavion. Yksi ajatuskatkos koiralle tuli henkilöryhmässä ja pujahti yhden henkilön luokse selkäni takaa ja annoin ylimääräisen käskyn ja koira tuli heti takaisin seuraamaan. Tuomarilta kysyin, et mitä hemmettiä siinä tapahtu. Pöysti kun seuraa oikealla korrektilla paikalla, ei paina eli on suorassa ja en siihen katso, ni on hyvin mahdollista että se "katoaa" multa. Mitä ei ole ikinä aikaisemmin tapahtunut. Tuomari sanoi, että kävi kattomassa herkkuja, mutta itse epäilen koiran nähneen henkilöryhmän käden heilahduksen/ liikkeen tms. mihin reagoi. Luuli luultavasti palkan tulevan, mutta huomasi erehdyksen. Syy epäilyyn on, että Pöysti terävä/vilkkaana reagoi todella helposti ja nopeasti liikkeeseen, mikä ollut paikkamakuussakin ongelma. Tiedetäänpä mitä jatkossa treenataan. Tuomarilta saatiin todella mukavat arvostelut ja kaikki se mitä tähän mennessä haettu, kantaa kokeessa ❤. Toki ohjaamisessa,tiedostetuissa ja tiedostamattomissa ylimääräisissä avuissa on harjoiteltava vielä, mutta saavutettiin se mitä haettiin. Saatiin myös palautetta kulmista, että teen ne liian pyöreinä. Mutta etenkin tuomarin ensimmäiset sanat "Tässä on hyvin korkeasti koulutettu koirakko" oli niin ihana kuulla, että olisi tehnyt melkein mieli itkeä. Tuomari myös korosti koiran halua ja iloa tehdä töitä hyvässä vietissä. Tästä on niin loistava jatkaa eteenpäin hyvillä mielin. Pöysti oli sinut joka jatkoi kaupunkiosuuteen. Kaupunkiosuudessa annoin koiran ensin mennä itekseen edellä ja sehän veti kun hinaaja 😂. Tuomari pyysi, että ottaisin koiraa enempi hallintaa, joten lopun matkaa se sitten seurasi vieressä. Eihän se reagoinut epäasiallisesti mitenkään mihinkään. Muita koiria ei ees huomannut, vaikka koira ohitteli edestä ja takaa ja kun oli kytkettynä. Kiinni jätettynä se jäi makaamaan, vaikka koiria ja ihmislauma kulki ees taas sen takaa, makasi edelleen kun palasin takasin. On mulla vaan hieno malinoissi, vaikka välillä ei oikeen osaa sanoa onko se lintu vai kala. Hyvä harrastuskoira se on se on ollu alusta asti selvää. Mut ei se ihan tyypillinen kaveri kyl oo 😂, sen on tuumannu aika moni treenikamu, jota sitä on nähny useammin. Se on kuitenkin just hyvä mulle ❤