BH Pöysti

Pöystin kanssa käytiin varaslähdöllä BHssa. Tarkoitus oli osallistua BHseen useampi viikko myöhemmin Lahdessa, mutta nykyisen seuran BH-kokeessa sattui olemaan runsaasti tilaa. Pohdin asiaa ja pari päivää ennen koetta ilmoittauduttiin kokeeseen. Oikeastaan ainut täysin keskeneräinen liike oli paikkamakuu ja luoksetulo ilman törmäystä. Pienempiä treenattavia asioita tai toisten mielestä hifistelyitä löytyy vielä, mutta itsellä on selkeä visio. Suurin pelko BHseen osallistumisessa on jokaisen kolmen koirani kanssa ollut tietämättömyys muiden osallistuvien koirien tasosta. Omat koirat olleet aina osallistuessaan sellaisessa vaiheessa, että tiedän niiden olevan hallinnassa. Pöystin paikkamakuu on kesken fokusoinnin ja keskittymisen osalta. Mitä se olisi voinu tehä, niin vieraan koiran luoksetulossa nousta kyynärille. Aavalla oli aikanaan turvallinen ja tuttu koira parina. Beijen pariksi arpoontui joku snausteri, jonka ohjaaja tuli ennen suoritusta sanomaan, ettei tiiä juokseeko paikkamakuusta meidän tykö. Silloin totesin, että toivottavasti ei, koska Beije kyllä pesee ja linkoaa huolella. Yritin etukäteen kartoittaa Pöystin kanssa samaan kokeeseen tulevien tasoa, koska en todellakaan aikonut ottaa mitään turhia riskejä. Pöystille on muut koirat ilmaa, paitsi jos ne tulee iholle tai nenän eteen tuijottelemaan. Siinä vaiheessa huumori katkeaa heti. Enkä sille halua mitään negatiivisia kokemuksia, kun huolella ollaan tottelevaisuutta rakennettu. Yhdestä koirasta sain tiedon, että ihan ok parina, muista ei tiedetty. Koepaikalla arvottiin parit ja meidän pariksi tuli roto. Arvoonnuin ensimmäiseen pariin ja paikkamakuuseen ensin. Otin Pöystin seuraamaan jo paljon ennen kenttää ja siinä vaiheessa parina oleva koira pälyili kokoajan Pöystiä. Ilmoittautuminen oli haastava parina olevalle koiralle ja mietin jo siinä vaiheessa, että otetaanko riskiä. Seurautin Pöystin paikkamakuu paikalle pidemmän kaavan kautta, jotta saisin tunnetilan tasaisemmaksi. Varmistelin paikkamakuukäskyn. Pöysti joutui sitten makaamaan hyvin pitkän paikkamakuun, kun suorittavalle parilla ei sinäpäivänä mennyt sukset samaa latua. Parina oleva koira veti ohjaajaa perässä pitkin kenttää. Koira myös tuijotteli mua ja Pöystiä. Itse olin todella hermostunut ja kun koira oli hetken vapaana, niin olin jo ilmoittamassa, että me keskeytetään. Tuomari kuitenkin hoiti tilanteen hienosti ja vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Pöysti makasi hienosti paikkamakuussa koko pitkän ajan. Tuomari pyysi parin siirtymään paikkamakuuseen pitäen koiran kytkettynä koko paikkamakuun. Pöysti teki hyvässä tunnetilassa koko kaavion. Yksi ajatuskatkos koiralle tuli henkilöryhmässä ja pujahti yhden henkilön luokse selkäni takaa ja annoin ylimääräisen käskyn ja koira tuli heti takaisin seuraamaan. Tuomarilta kysyin, et mitä hemmettiä siinä tapahtu. Pöysti kun seuraa oikealla korrektilla paikalla, ei paina eli on suorassa ja en siihen katso, ni on hyvin mahdollista että se "katoaa" multa. Mitä ei ole ikinä aikaisemmin tapahtunut. Tuomari sanoi, että kävi kattomassa herkkuja, mutta itse epäilen koiran nähneen henkilöryhmän käden heilahduksen/ liikkeen tms. mihin reagoi. Luuli luultavasti palkan tulevan, mutta huomasi erehdyksen. Syy epäilyyn on, että Pöysti terävä/vilkkaana reagoi todella helposti ja nopeasti liikkeeseen, mikä ollut paikkamakuussakin ongelma. Tiedetäänpä mitä jatkossa treenataan. Tuomarilta saatiin todella mukavat arvostelut ja kaikki se mitä tähän mennessä haettu, kantaa kokeessa ❤. Toki ohjaamisessa,tiedostetuissa ja tiedostamattomissa ylimääräisissä avuissa on harjoiteltava vielä, mutta saavutettiin se mitä haettiin. Saatiin myös palautetta kulmista, että teen ne liian pyöreinä. Mutta etenkin tuomarin ensimmäiset sanat "Tässä on hyvin korkeasti koulutettu koirakko" oli niin ihana kuulla, että olisi tehnyt melkein mieli itkeä. Tuomari myös korosti koiran halua ja iloa tehdä töitä hyvässä vietissä. Tästä on niin loistava jatkaa eteenpäin hyvillä mielin. Pöysti oli sinut joka jatkoi kaupunkiosuuteen. Kaupunkiosuudessa annoin koiran ensin mennä itekseen edellä ja sehän veti kun hinaaja 😂. Tuomari pyysi, että ottaisin koiraa enempi hallintaa, joten lopun matkaa se sitten seurasi vieressä. Eihän se reagoinut epäasiallisesti mitenkään mihinkään. Muita koiria ei ees huomannut, vaikka koira ohitteli edestä ja takaa ja kun oli kytkettynä. Kiinni jätettynä se jäi makaamaan, vaikka koiria ja ihmislauma kulki ees taas sen takaa, makasi edelleen kun palasin takasin. On mulla vaan hieno malinoissi, vaikka välillä ei oikeen osaa sanoa onko se lintu vai kala. Hyvä harrastuskoira se on se on ollu alusta asti selvää. Mut ei se ihan tyypillinen kaveri kyl oo 😂, sen on tuumannu aika moni treenikamu, jota sitä on nähny useammin. Se on kuitenkin just hyvä mulle ❤

Hei vaan vuoden 2017 tavoitteet

Kauden tavoitteeksi tuli kuitenkin haun SM-kisat ja ne haaveissa treenattiin kevät ja nyt kesä tiiviisti. Viivyttelin ilmoittautumista viime tippaan, mutta ilmosin. Ilmon jälkeen alettiin osa-alueiden hyvin ahkera reenaaminen ja alettiin ajelemaan pitkäänkin matkaa treeneihin. SMiä tärkeämpi tavoite oli järjestää holskujen ensimmäiset FH-rotumestikset ja ne saadaankin ekaa kertaa Kouvolaan tänä viikonloppuna. Sinne olimme myös ilmonneet ja mukavasti holskuja tulossa. Maanantaina huomasin verta Aavan pallossa, kun tehtiin tottista Pöystin purujen jälkeen. Katoin suuhun ja alakulmurihan siellä ihan säpäleinä. Ei Aavaa paljon haitannut, vaikka verta pulppus vaan hampasta. Mietin, et nähny treenitavaroissa verta jo muutama päivä aiemmin, mutta ajattelin jonkun purreen vaan kieleen tms... Aloin soittelee eläinlääkäreitä seuraavana päivänä ja jokaisessa kahen viikon jonot lomien takia. Perjantaille saatiin seuraavan päivän sovittelulla aika paikkaan, jossa tehään vaan poistoja. Juurihoidossa on muistaakseni Aavan kanssa joskus kevyellä nukutuksella ollut vain viikon karenssiaika. Poistossa menee yli. Meillä siis jää nyt haun SMät ja FH RMät väliin. Tiiä itkeäkkö vai nauraakko. Täydellinen ajotus hampaalla särkyä. Moni ei ymmärrä tätä vitutuksen määrää. Aavan kohdalla on niin pitänyt paikkansa sanonta:lahja hevosen suuhun ei ole katsominen. Alkais varmaan huimaamaan jos alkais laskea rahamäärää mitä hampaisiin ja hampaiden takia mennyt. Vain siksi et joku on sitä häkittänyt pentuna/ nuorena edellisessä kodissa. Miksi joku ottaa aktiivisen koiran jos sille ei ole aikaa. Miksi joku ylipäätänsä ottaa pk-koiran jos sen kanssa ei ole tarkoitus tehä mitään. Niin raivoissani. Ensiksi luovuimme puruista ja sen myötä IPO MMien revanssista ja nyt luovumme SMistä ja RMistä, vain koska kulmahampaat. Ei paljon huvita tehä enää duunia, kun aina sattuu jotain ja vuosien työ valuu hukkaan. Mun koirat tulee kohta kaikki pitämään koppia päässä 24/7. Autossa Pöystillä on aina ja luultavasti jatkossa myös näillä kahella muulla. Aava pitänyt aina välillä. Positiivista ku haetaan, ni Pöysti oli hyvä puruissa 2kk tauon jälkeen. Katotaan millon seuraavaksi.

Hakuilua

Tällä viikolla tuli käyty tiistaina Kouvolan hakutreeneissä. Pöysti teki rulla-ilmaisu ja homma sujui taas tosi hyvin 👍😊. Näköjään haussa sen ei pitäis pitää yhtään taukoa tai sooloilu alkaa. Jäljellä ei tällaista ole näkynyt. Aava nosti yhen valmiin ukon ja toinen ukkoa lähti keskilinjalta juoksemaan mettään ja sitä Aava ei sit päässy nostamaan, vaan joutui autoon. Keskiviikkona treenattiin Kotkan porukan kaa ja Pöysti teki rulla-ilmaisua. Vähän kasvatettiin välimatkaa ja heti sitä vähän alkaa ahistamaan ukon jättäminen mettään. Homma kuitenkin toimi, mutta edellisen päivän tekeminen oli parempaa 👍. Huomenna käyään Kouvolan porukan kaa treenaamassa ja Aavan vuoro 😊. Tänään tehtiin kapulaa sisällä Pöystille ja suunnataan varmaan tottiskentälle ja pellolle seuraavaksi.

Mahdollisuuksia ja hulluja harrastajia

Ilmoitin Aavan  hetken mielijohteesta kuitenkin kisaamaan PK-SMiin haussa. Viimevuonna meillä olisi ollut periaatteessa  kaikki mahdollisuudet menestyä jopa aina palkinnoille saakka, jos olisimme tehneet  oman tasoisemme suorituksen. No hommahan silloin kaatui tottikseen, kun Aava karkas liki kaikissa liikkeissä tekemään eteenmenoa. Kapulan heitoissa oli pahin, juos kolme kertaa kapulan yli.. Tänävuonna on liki sula mahdottomuus saada osa-alueita toimimaan. Miksi sitten osallistumme? Lähinnä siksi, että me voidaan 😄. Hyvin todennäköisesti hyvin pitkään aikaa mulla ei ole mahdollisuutta osallistua haussa PK-SMiin. Aavan kanssa voi olla, ettei me enää ensi vuonna jakseta tai pystytä osallistua. Aava täytti eilen 7 vuotta 😱. Aava ikääntyminen on ihan kauheaa, kun haluaisin sen pitää lopun ikääni ❤. Aava pitäisi myös holskujen FH-mestiksiin ilmota, mutta se ei todellakaan ole valmis pitkän tauon jälkeen.

Pöystin kanssa viime kuussa tehtiin vain parit hallintatreenit puruissa. Ne ei menny niin hyvin kuin mitä olisin halunnut. Motivaatio tippui nollaan. Tähän kun lisätään muutto, uusi työ ja kaikki se stressi, niin oli syytä siirtyä tauolle. Olemme olleet sen kanssa nyt tauolla n. 1,5 kk ja nyt hiljan tuntua, että voisi harkita treeneihin menoa. Marraskuussa voisi olla realistista osallistua IPO 1:seen, jos C-osassa ei tapahdu yllätyksiä.

En muista laitoinko jo, että päästiin oikein loistavaan ja tavoitteelliseen  hakuryhmään, jossa paneudutaan koiriin ja kaikille koirille pyritään saamaan parhaat mahdolliset treenit. Treeneissä keretty nyt käymään 2 kertaa. Olen myös saanut hakuporukan sisällä valtavasti apua jälkiharrastuksen jatkamiseksi paikkakunnalla. Paikkakunta kun on sen verran suuri ja minulle tuntematon, niin mm. jälkipeltojen ja kaverien saaminen on alkuunsa haastavaa. Nyt kun vähän jo tullut kierreltyä ympäristöä etenkin koiraharrastusten vuoksi, niin alkaa hahmottumaan mistä alkaisi ja parille yhteiskäytössä olevalle pellolle saatiin myös luvat.

Sitten siihen viikon "kohokohta" tapahtumaan. Pääsimme suureksi onneksi kokeilemaan Aavan piilopaikan korjausta Kouvolaan hakutreeneihin. Aavan treenit menikin huipusti. Piilolla sille sanottiin ennakoivasti peruuta ja se jäi haukkumaan sopivan matkan päähän. Tyhjä-valmis-valmis-peräänjuoksu- valmis. Ei ollut mitään ongelmaan millään piilolla, edes sillä ensimmäisellä, joka sille vaikein kiehumisen takia  ja jossa oli myöhemmin hakutreenien edetessä omasta mielestäni hulluksi tai vaihtoehtoisesti sairaaksi osoittautunut maalihenkilö. Luojan kiitos ennnen SMiä ei tapahtunut mitään ikävää, vaikkakin Aava ois ollut "parempi" vaihtoehto kuin Pöysti. Pöystin rullaharjoitukset tuli sitten lopulta. Mietin paljon, että otanko sitä kun ollut paljon taukoa ja kun se nostaa hurjasti kierroksia. Mutta ajattelin kuitenkin, et hyvähän se on kun pääsee vieraille ja kun kukaan maalihenkilöistä ei vaikuttanut säikyltä, vaan todella järkeviltä ja asiansa osaavilta. Tämän yhden henkilön tosin jo piti aluksi kysellä, et enkö mä todella häntä tunne, kun tuomari, pitkänlinjan harrastaja, musketeer's sakemannin omistaja (älkää lukeko väärin- ei ole kasvattaja! Pelkkä kennelin koiran omistaja ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä kasvatti kyllä, kun sekoamatta pystynyt tuollaisen ohjaajan kanssa työskentelemään!). Ystävällisesti hoidin asian ja totesin, et mulla ei tosiaan ole paras muisti jne jne...Itse treenit oli Pöystin osalta yhtä säätöä, oli ihan kuutamolla, vaikka hommaa on ketjutettu kohta vuosi palapalalta. Neljä kertaa otettiin ja ehkä hitusen parani loppua kohti, mutta tarvii sille nyt vaan edelleen ottaa paljon ketjutusta. Se, että treeni oli koiran kohdalla säätöä, ei ollut mitenkään maalimiesten syytä. Koira ei vaan vielä osaa. Kerran sitä komensin reippaasti kuseskelusta. Treenin kohokohta tapahtuikin keskilinjalla, kun tullaan metsästä yleensä koira vapaana ja maalihenkilöt kehuu koiraa. Tähän asti mun 7 vuoden harrastus uralla näin ollut. Toiset kehunu vähemmän ja toiset enemmän. Näin tapahtui myös Aavan treeneissä. No Pöysti tuli siihen ryhmään ja iloisesti treenin jälkeen hyppäs tervehtimään myös tätä miestä, joka ei ollut Pöystillä maalihenkilönä treenissä. Mies ottikin ja latas häntä vasten olevaa koiraa voimiensa takaa polvella vatsaan, niin että koira ulahti kivusta. Pöysti pyörähti ympäri ja katsoi minua, mutta tuntui luottavaisin mielin ajattelevan,, että ei toi voi olla noin paha tyyppi ja meni uudestaan ystävällisesti ja häntä heiluen korvat ilosta lintassa tervehtimään ja tää ukko vetäs sitä uudelleen voimiensa takaa vatsaan polvella ja tästä Pöysti jo pyörähti rähähtämään vihaisesti. Pöysti nosti kierrokset ylös ja tuli mun viereen pomppimaan ja mietin et lataseekohan muhun kiinni, kun toimi niin järkevästi, ettei latassu siihen ukkoon kiinni, mikä olisi ollut täysin oikeutettua. Pöysti otti hihnan suuhun ja alko siihen purkamaan kivun tuottamaan aggressiota. Luultavasti jos tää olisi käynyt kolmannen kerran, ni siinä ois ukko saanu mitä ois tilannu, mut onneksi Pöysti tuntui tajuavan, et hullu ukko, mitä turhaan.


Mä järkytyin tilanteesta todella pahasti ja en aluksi tajunnut, et ihan oikeesti tää tuomarishenkilöksi itseään tituleerannut Kymeläinen haku-ja jälkituomari PAHOINPITELI mun nuorta ja haku-uransa alussa olevaa koiraa hakumettässä. Syy oli se, että häntä vasten koirat ei hypi -oisko sen voinut sanoa, treenin aluksi ja häipyä hevonveehen treenin ajaksi? Hänen oman koiransa kohtelu jääkööt mainitsematta. Tää jätekasa ei edes tajunnut lähteä helvettiin vaan jäi reeneihin. Treenien lopuksi kyseli jotain SMiin liittyen ja tein hyvin selväksi, että en halua hänen kanssa kommunikoida tai olla millään tavall
a tekemisissä  nyt tai tulevaisuudessa enää
koskaan. Treeneissä oleva toinen henkilö oli myös kertonut vahvan mielipiteensä tapahtuneesta tälle pahoinpitelijälle ja jos tapahtuma olisi käynyt hänen koiran kohdallaan. Tämä tyyppi ottikin sitten sanomisistani herneet nenään, iski ovet autosta kiinni ja kaasutteli pois. Täytyy sanoa, että tulen toivomaan kyseiselle henkilölle pelkkää pahaa tässä elämässä. Oikeasti sairas tai ei, mikään ei oikeuta potkimaan mun koiria. Tai oli syy pelko mun koiraa kohtaan tai ei. Olisi tosiaan voinut poistua paikalta jo hyvin paljon aiemmin..

Liian paljon alkanut tulemaan vastaan näitä saatanan pitkänlinjan sakemanniharrastajia, jotka kuvittelevat olevansa jotain jumalia ja saavansa käyttäytyä ihan miten lystää. Mä olen todella huolettomasti vieraillut todella paljon ihan umpituntemattomissakin hakuryhmissä ilman mitään ongelmia. Ryhmissä on eroja, mutta ikinä ei ole tullut tunne, että en porukkaan luottaisi. Mutta ihmismieli on jännä, nyt kun on tapahtunut yksi todella ikävä sattumus 1/100 vierailusta, niin luotto meni kuitenkin. Mäkin olen niin sinisilmäinen, että haluisin uskoa ihmisen hyvyyteen, vaikka tiedän jo työnkin puolesta, että jo pelkkä sairaus, henkinen tai fyysinen voi muuttaa ihmisen täysin. Aion olla entistä tarkempi kuka on mun koiralle maalimies ja keneen
tulen luottamaan niin paljon, että annan piilolla sitä kouluttaa tai niinkuin tässä tapauksessa, keskilinjalla.

Meillä on Pöystin kanssa oma historia takana ja odotan nyt jännityksellä mihin suuntaan meidän suhde  tästä kehittyy. Tää tapahtuma oli suorastaan myrkkyä meille. Toivon kuitenkin, että Pöysti on tässäkin asiassa sen verran luupää, että ei tule ikinä näkymään missään. Toivon, ettei sille ikinä tule hakumettässä sellaisia kipukokemuksia, jotka se vois alkaa yhdistelmään maalihenkilöihin. Se ei kuitenkaan ole koira, joka tulisi hyväksymään turpaan ottamista rajaansa enempää. Ja hyvä niin!

Tulen tekemään liittoon ilmoituksen ja ystävä ehdotti, että toisi asian myös esille liitonkokouksessa. Tilanne ollut treeneissä, joten itse olen hyvin skeptinen tuleeko asia mitenkään etenemään. Tuomareiden keskuudessa tieto on jo levinnyt eteenpäin ja toivottavasti leviää lisää. Samoin toivon, että harrastajat osaavat varoa tyyppiä. Tiedossani on nyt myös, että henkilö ei ole pidetty maalihenkilö ja kohdellut myös aiemmin muidenkin koiria epäreilusti ja väkivaltaisesti. Kaikki arvostus ja valta tällaisilta ihmisiltä pois.

Hakutreenien jälkeen kävimme vielä tottistelemassa ja ajelin illaksi vielä jälkiä treenaamaan Nastolaan.

Uutta into treenailuun

Sitten Kotkaan muuton, treenailtiin täällä ekan kerran koirien kanssa. Kävimme treenaamassa hakua uudessa porukassa. Aavan kanssa otettiin neljä pistoa ja suunnittelin treenit niin, että aletaan sitä peruuttamista kauemmas umppareilta ja avopiiloilta vahvistamaan. Ryskäs umpparia ja yhellä ukolla törmäs. 50% piiloista osas käyttäytyä👍. En kysynyt ryhmään paikkaa vielä, koska en osannut omasta motivaatiosta tai purutreenien ajankohdista sanoa varmasti. Meitä kuitenkin kysyttiin nyt ryhmään ja eiköhän me taas jatketa uudella innolla mukavassa ja hyvässä ryhmässä 😊. Mitä oli edellinen ryhmä. Purutreenien jatko selkenee ehkä ensiviikolla. Motivaatio ollut siinäkin hukassa, kun on tuntunut etten ehkä pysty siihen mitä haluan. Tähän lisäksi uudet työkuviot, niin kapasiteetti itellä loppui tyystin.

Nyt siihen varmasti monia kiinnostavaan jälkikoulutukseen tai jos ei muita kiinnosta, ni mua kiinnostaa itseä pohtia mitä tuli opittua 😄.
Viikonloppuna oli suuri onni osallitua jälkileirille, jossa kouluttajana oli arvostettu jälkikouluttaja ulkomailta.. Perjantaina oli neljän tunnin luento ja asiaa olisi varmasti ollut neljälle päivälle! Ehkä suurimpana ajatuksena jäi mustavalkoisuus ja miten me koulutetaan koira jälestämään siten miten haluamme ja sitä hajua mitä haluamme. Kun teemme jälkeä, niin peltoon tulee 1. Maan rikkouma 2. Jälen tekijän haju ja 3. Rikkouma/ jälen tekijän haju ylemmäs kasvillisuuteen. Mistä tiedämme mitä koiramme ajaa? Ja miten kerromme sille mitä sen kuuluu ajaa? Ja onko sillä väliä mitä koira näistä ajaa? Pääasiassa kaikki haluavat koiran ajavan maanrikkoumaa eli että koira ajaisi tiiviisti ja intensiivisesti hyvin matalalla nenällä askelaskeleelta. Tällöin tulisi jo pennuilla ajaa riittävän vanhaa jälkeä, jotta päästään siihen "oikeaan" jälkeen kiinni.

Mustavalkoisuus ja loogisuus puuttumisessa oli se kohta, jossa tunsin piston sydämessä. Aavan kohdalla tiedän olleeni useinkin epälooginen. Kouluttaja ei ikinä puutu koiran vauhtiin tai kuonon nousemiseen maasta jos koira pysyy jäljellä. Hän rakentaa jäljet niin taidokkaasti, että sieltä löytyy ansa/ ansoja. Hän ajaa koiran virheeseen johon puuttuu. Ajatuksena on saada koiralle tunne, että jos ei ole tarkka ja keskity ja etene sellaisella vauhdilla, jossa pystyy reagoimaan aktiivisesti muutoksiin, niin koira ei pärjää. Koiralle annetaan myös paljon mahdollisuutta olla itsenäinen ja selviytyä itsenäisesti. Koiraa ei ohjailla millään tavalla. Ainostaan voidaan rytmittää jälestystä ja pitää koira pienillä liina nypyillä "hereillä". Oli äärimmäisen hienoa miten kouluttaja näytti jokaisen koiran kohdalla miten hän ajaisi koiran kanssa. Pääasissa en tykkää jos kouluttaja missä vaan lajissa tekee työn ohjaajan puolesta ja itse en anna koiriani muille ohjattavaksi. Tässä tapauksessa annoin kuitenkin  todella suurella ilolla liinan kouluttajalle. Erityisesti Pöysti oli huikea 😍. Tähän asti en ole pienillä tai isoilla liina nypyillå juurikaan sen tekemiseen puuttunut. Siitä hetkestä kun liina vaihtoi minulta kouluttajalle, niin omistinkin RAUHALLISESTI 😱, varmasti ja keskittyneesti etenevän malinoissi. Mikä huvittavinta, ni siihen ei tarvittu kuin oikeastaan kouluttajan liinan ottaminen omaan käteen. Seuraavan päivän jälellä pääsin itse ajamaan enemmän ja opin tuon pienen nypyn salaisuuden jolla päästään vaikuttamaan koiran tunnetilaan ja loppu jälen voikin ajella liina maassa. Liina nyppykin saattaa olla liian vahva ilmaisu sille mitä tarkoitan.

Pöystiä olen ihan itekseni rakentanut ja en ole keneltäkään vieraalta kouluttajalta pyytänyt mielipidettä sen jälestyksestä. Olen uskonut omaan visioon ja Aavan kohdalla oppinut, että tulee luottaa myös siihen omaan intuitioon. Aavan ollessa eka jälkikoira, tuli paljon käytyä koulutuksista ja kyseltyä. Se on tuonut paljon hyvää, mutta myös huonoa, kun koira joutunut mukautumaan eri koulutustapoihin. Onneksi Aava on ollut Aava ja sen maailmaa ei ihan pienet heilauta. Sen ansiosta olemme tuloksia ylipäätänsä tehneet.

Sitten päästään jälkien suunnitteluun ja sehän oli aivan loistavan upeaa kouluttajalla. Hän tekee paljon kaikenlaisia yllätyksiä koiralle jäljelle. Toki ajaa myös ihan perus standardeja jälkeäkin. Koiraa kuitenkin haastetaan ja pyritään opettamaan, että koria aktiivisesti ratkaisisi ongelmaa.
Sain paljon uusia ideoita molemmille korille. Yksi hyvin tärkeä muistutus tuli taas jäljen tekemisen suhteen. On tiedettävä hyvin tarkasti missä se jälki kulkee, muuten harjoitus on helposti vain koiran syöttämistä pellosta ja kouluttaminen on mahdotonta. Viikonlopun aikana ohjaajat kehittelivät kaikenlaisia konsteja millä haastavasta kuivasta ja lyhyestä heinästä erottaisivat jäljen ja siellä tapahtumat muutokset. Ne jälet joissa koira eksyi ja ohjaaja en tiennyt missä jälki kulkee, kouluttaja keskeytti ihan kylmästi. Ohjaajan tulee tietää missä se jälki kulkee.

Aavalle tehtiin toisena päivänä jälki, jossa oli sen pahin haaste: piikki. Piikissä oli poikittain lisäksi harha ja yhdellä suoralla oli namitettu harha (ei tarkoituksella). Molempien koirien jäljillä oli kaaria. Aava lähti oletetusti piikistä harhalle. Sitä autettiin löytämään jälki uudelleen ja jäljesti löysällä liinalla keskittyneesti, kunnes sille tehtiin seuraava stressitilanne harhoilla ja heinäkasalla, joka katkaisi jäljen. Tästä taas selvittyään ajoi loistavasti loppuun. Kouluttaja tykkäsi, että hyvin rakennettu koira, kun stressitilanteet se purkaa 2-5 askeleella tilanteen jälkeen ja jälestää taas kuin ei mitään. Ehkä koulutuskin vaikuttanut, mutta on se myös sen luonteenpiirre 😍. Mitä vanhoja muistelemaan 😄.

Sain niin paljon ideoita ja pohdittavaa, että en kaikkea jaksa edes nyt puhelimella tähän näpytellä. Jatkan ehkä aiheesta toisena päivänä. Tänään pitäisi vielä päättää, että ilmoitanko Aavan PK-SMiin haussa vai en. Toisaalta olisi kiva mennä, kun mahdollisuus. Toisaalta en tiedä jaksanko juuri nyt alkaa sitäkin stressaamaan ja kun olen sen perjantain unohtanut pyytää vapaaksi töistä.

Jussina esine-ilmasua ja ilmasuja umppareilta.

Jussina reenattiin vähän. Aava ilmasi suhteellisen korrektisti umppareilla ja avopiiloilla. Muutaman kerran maalimies ohjeisti sitä peruuttamaan ja vahvisti kauempana haukkumista palkalla jalan alla. Pöysti teki rulla-ilmasuja umppareilta toista kertaa ikinä. Edelleen se yrittää mut pudottaa ketjusta, mutta tuli siellä paljon onnistumisiakin ja puututtiin sooloiluun reippaasti. Esineruudussa Aava haki neljä esinettä. Pöysti haki hienosti 2, jonka jälkeen oli mielestään kaikki hakenut ja alkoi näyttää samaa mitä Aavakin kokeillu nuorempana "näytä paremmin -ei mulla ole koko iltaa aikaa näitä ettiä". Mulla meni aika hyvin hermot ja tähän kun lisättiin, et Pöysti alko kuseskelee puskia, ni kyllä keltuainen sai pienen pientä huomautusta asiasta. Huomautuksen jälkeen siirryin ruudussa hieman lähemmäs takalinjaa, koska oli Pöystin ensimmäinen täysin valmis esine-etsintä treeni ja olisi pitänyt niihin kahteen todella onnistuneeseen suoritukseen jälkiviisaana lopettaa. No huomautuksen jälkeen homma alko taas täysiään pelittää ja nosti nopeaan tahtiin kaksi vikaa esinettä.

Olen todella onnellinen, että kaikki koirani ovat olleet todella koulutettavia ja eivät ole mun hermorakenteelle olleet liian pehmeitä. Beijeltä saanu hammasta jos liikaa kiristänyt ruuvia. Aava alkaa keskittymään ja yrittää paremmin. Ja Pöysti myös joko vastaa samalla mitalla tai ryhtyy yrittämään paremmin. Joko ovat sattumalta tuollaisia tai sitten olen oppinut opettamaan, ettei passivoituminen ole vaihtoehto. Itse ajattelen, että palautteen jälkeen koiran pitää jotain aktiivisuutta tarjota. On se sit keskittyminen ja paremmin tekeminen tai vaikka päälle käyminen, mut jotain pitää tapahtua. Beijen kohdalla tein sen virheen, että hyväksyin sen toiminnan, kun se passivoitu jossain treenissä, kun monia vuosia jälkiviisaanaa, se olisi pitänyt pakottaa aktiiviseksi.

Nyt voin kuvitella, että joku tähän blogiin eksynyt kauhistelee tekstiäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että joskus siltä koiralta pitää myös vaatia asioita.

Keskiviikkona meillä olis ensimmäiset hakutreenit täällä suunnalla. Purutreenien kohdalla pitäs vielä tulla johkin lopputulemaan. Tuntuu vain, et kaikki energia menee uuteen työhön tällä hetkellä. Niin paljon uutta opittavaa, ettei kapasiteetti riitä keskittymään myös omiin harrastuksiin.

Muuttoa.

Treenit ovat olleet suurimmalti tauolla, kun muutto vienyt kaiken ajan. Aava kävi viime viikon tiistaina hakutreeneissä ja oli taas possutuulella. Treenin ideana oli jymäyttää sitä, että jo etsityltä alueelta löytyykin maalimies. Ei mennyt halpaan tai lähtenyt tyypilliseen tapaan itsevarmasti vaan etenemään rataa ei tutkitulle alueelle, vaan lähti tosiaan käteni osoittamaan suuntaan suoraan ja varmasti. Maalimiehellä oli käytös häiritsevää. Törmäili mennessään ja haukkui hyvin lähellä, sekä palkatessa ei jaksanut kiertää vaan pomppi suorinta reittiä maalimiehen päältä. Yhtä maalimiestä myös rymyäminen sattui. Aavan kanssa ja Pöystin kanssa on ollut ongelmaa maalimieskäytös, kun kumpikaan ei kunnioita maalimiehen koskemattomuutta. Molemmat tarvitsevat todella jämäkät maalimiehet, että homma toimii ja siltikin saattaa välillä tulla yllätyksiä. Haku on tuollaisten koirien kanssa hieman haastavaa, kun monella on hieman eri kriteerit mikä on ahdistavaa käytöstä ja mihin pitää puuttua. Molemmilla riittää myös että pääsevät kerran varastamaan palkan, niin hommaa saa taas hetken muistutella. Aavalla on myös umpipiilojen ryskääminen ollut ongelma alusta saakka ja käytöstä joutuu tasaisin väliajoin muistutella, jonkun tutun ja jämäkän treenikamun kanssa. Aavan kanssa on ollut hankala määrittää rajoja, koska on ollut hyvin suhteellista kuka pitää mitäkin käytöstä epämukavana. Täytyy siis alkaa tarkentamaan kriteereitä.

En jaksa tarkistaa olenko maininnut Pöystin uusista kuvioista haussa. Sehän tällä hetkellä ilmaisee irtorullilla ja on itse vaiheessa, jossa yrittää pudottaa mut ketjusta 😂👌. Käy tekee rullan kanssa lenkin ihan päinvastaisessa suunnassa ja kokeilee josko maalimies vaihtas rullan. No päästiin siitä kyllä takaisin normitilanteesen muutamalla treenillä. Miten saankin näistä mun koirista hakumettässä itsenäisiä tekijöitä 🙈😄.

Aavalle on suunniteltu lähiajalle haku ja mettäjälkikokeet. Pöystille yritän löytyy luonnetestin mielenkiinnosta. Haluan nähä onko se oikeesti niin itsenäinen miltä vaikuttaa vai onko se vaan kulissia ja oikeesti tarvitsee mun tuen/vahvistuksen toiminnalleen. Pöystin ja Aavan treeniryhmät tulee oletettavasti vaihtumaan Kotkaan. Kuhan muutto voiton puolella, ni alan sit miettimään 😊