Pöystin treenit ja uusia omia uraideoita.

Pöysti on käynyt muutaman kerran hakuilemassa, kaksissa purutreeneissä, tottiksia tehty, hyppytekniikkaa sekä C-osan tekniikkaa. Hakuilut sujuu kyllä älyttömän hyvin. Pöysti on nyt tajunnut kiinnon tuonnin ja tekee metässä sujuvasti ilmasut myös umpipiiloilta. Pöystin kanssa ei käytetä mitään apuja, kuin joskus harvoin vaihtelun tuomiseksi. Huomenna olisikin vuoden yhdeksännet purutreenit. Näillä määrillä tavoitteena luokat ja FMBBhen paikka vuodelle 2019 😅💪. Aavan kanssa tehty vähän tottiksia ja pääsi rotuuntutustujan kanssa reenailee 😊👌. Pääasiassa kuitenkin lomaillut. Agilityä ollaan mietitty talvilajiksi.

Tuun alkuvuodesta hankkimaan toiminimen ja tulen ensi vuonna aloittelamaan pienen oman yritystoiminnan 😊

Mistä huipputreeniryhmä rakentuu?

Tässä eri puolella Suomea asuneena ja usein muuttaneena olen nähnyt monenlaisia treeniryhmiä. Olen myös vieraillut hyvin useissa ryhmissä ympäri Suomen. Pääasiassa hommat ovat toimineet jokaisessa ryhmässä, mutta eroja ollut aktiivisuudessa, sitoutuneisuudessa, motivaatiossa, motivaatiossa rakentaa toisten koiria, ryhmä dynamiikassa, yhteistyössä jne jne. Olen ajanut pitkää matkaa treenien takia, vain ryhmädynamiikan ja treeni-ideologian vuoksi.

Mistä sitten omasta mielestäni huippuryhmä koostuu? Puhutaan vaikka hausta. Tällä hetkellä voin todeta saavani reenata huippuhakuryhmässä ja on siksi helppoa kertoa kokemuksesta. Huippuhakuryhmässä ihan ensimmäiseksi ihmisten kemiat kohtaavat tai ryhmä koostuu sosiaalisista ihmisistä jotka hyväksyvät toistensa erilaisuudet. Jokainen lähtökohtaisesti ajattelee toistensa parasta ja haluaa auttaa toisen koiran sen parhaimpaan suoritukseen kokeessa/tavoitteessa. Huippuryhmässä kunnioitetaan toisen suunnittelemaa treeniä koirallensa. Treenisuunnitelmista pystytään keskustelemaan ennen ja jälkeen treenien, ilman että kukaan kokee suunnitelmaa kritisoitavan. Jokainen on sitoutunut toisen koiran treenaamiseen ja on perillä missä vaiheessa muiden koirat ovat. Jokainen pystyy toimimaan toisen koiralle maalihenkilönä ja maalihenkilöihin pystyy luottamaan. Luottamuksella tarkoitan, että tiedän maalihenkilön toteuttavan suunnitelmaa, että koirani on hyvissä käsissä piilolla ja jos suunnitelmasta piilolla on pitänyt poiketa, niin luotan maalimiehen arvioon. Maalihenkilö kertoo aina mitä piilolla on tapahtunut ja uskaltaa kertoa jos on tapahtunut jotain suunnitelmasta poikkeavaa. Maalihenkilöt palkkaavat suorittavaa  koiraa aina sydämellä ja pääasiassa pyritään, ettei treenissä ole kiire. Joskus Suomen sääolot ja äkkiä tuleva pimeys tuovat tähän haastetta. Suorittaneen koiran treeneistä keskustellaan ja mietitään mikä oli hyvää ja missä olisi vielä kehitettävää. Mahdollisesti mietitään jo seuraavan kerran treenit. Ryhmässä jokainen uskaltaa tuoda havaintojansa esille treenistä ja aloittelevien harrastajien sekä kokeneempien havainnot ovat yhtä arvokkaita. Uskalletaan keskustella omista ajatuksista ja oppimisen kannalta on hedelmällistä, jos ohjaaja tai maalihenkilöt pystyvät perustelemaan näkökantansa asioihin. Treenata voi monella tavalla ja päästä samaan lopputulokseen. On kuitenkin tärkeää, että maalihenkilöt ymmärtävät treeninkulun, mitä haetaan ja pystyvät toteuttamaan treenisuunnitelmaa. Huipputreeniryhmässä treenaaminen ei ole kuitenkaan kuoleman vakavaa ja treeneissä on mukana huumoria. Aina ei kaikki voi mennä putkeen ja ollaan koirille, itsellemme ja toisille armollisia, koska kaikken tärkeintähän koko haun harrastamisessa on se, että meillä on Kivaa 😊.

Pöystin kanssa peltojälkikoulutuksessa

Pöystin kanssa käytiin toisessa peltojälkikoulutuksessa ikinä. Pöystin kanssa on kaikissa harrastamissani lajeissa ja niiden osa-alueissa ollut visio. Visio miltä haluan meidän suorituksen näyttävän. En ole halunnut sekoittaa koiraa erillaisilla treeneillä, vaan punainenlanka on ollut sama. Kuitenkin pääsimme osallistumaan yhden arvokisatasolla hyvin menestyneen ohjaajan yksityiselle "oppitunnille". Minulla oli epäilys etukäteen, että ajatuksemme eroavat jonkin verran jäljen koulutuksen osalta. Kyllähän ne osin eros, mutta sen johdosta sain taas paljon uusia ideoita ja vinkkejä työkalupakkiin 👌. Alusta ei ollut mikään helppo, vaan juuri ajettua  rehua.  Sää oli kylmä ja sateinen.

Treenejä ja hulluja ajatuksia

Aava on lähinnä lepäilly viime kuukauden, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti tehny hakua, tottista ja jälkiä. Ajatuksena ollut vain taitojen ylläpitämien ja hauskan pitäminen yhdessä. Aavalla on todellakin hauskaa ja hieman ylimääräisiä kierroksia, kun treeni epäsäännöllistä 😅. Yhessä hakutreenissä hieman koulutettiin umppareilla, kun kokeissa tuppaa ryskäämään umppareita samalla kun haukkuu. Pidän itse tätä positiivisena ongelmana, koska sillä tosiaan on suuri halu löytää ukot. Meillä on takana 9 hakukoetta, joista tulos 8:sta. Vain yhdessä pummi, joka oli haun SMät 2016. Tottiksesta ei päästy maastoon, koska pisteitä taisi kertyä, kiitos ylivireisyyden ja monen ylimääräisen eteenmenon,  67. Pääsääntöisesti henkilöetsinnän pisteet olleet 167-169p/170p. Toivon, että osaan Pöystille rakentaa saman motivaation ja tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että ukot on paljon tärkeämpiä, kuin se ohjaaja keskilinjalla 😂👌.

Puruissa meidän luova tauko ei kauaa kestänyt Pöystin kanssa, kun palattiin jo Back in business 💪. Nyt taas uudella motivaatiolla ois tarkotus tähdätä ensi vuoden Belgien RMiin. Haussa ruotsalaisella ilmasut toimii ja mettätyöskentely on oikein hyvää. Ensi vuonna sekin sit starttaa haussa.

Aavan kanssa ollaan mietitty josko hypättäisiin kohti tuntematonta ja lähettäisiinkin kisaamaan holskujen MMiin IPORiin 😬. Olen hieman miettinyt josko järjestettäisiin tukitapahtumana koulutusta siitä mihin itse keskittynyt viime vuosina. Tällä hetkellä koulutan useampaa koirakkoa tyttiksen, tottiksen ja jälestyksen osalta sekä yhtä koirakkoa autan korjaamaan rullailmaisun ketjua. Olen aika paha hifistelemään, joka on myös osaltaan auttanut siihen, että olen asioista ottanut selvää eri kanteilta ja valinnut meille ne sopivimmat. Rakennan koiriani jäljellä jäljen sunnittelu keskeisesti, tyttiksessä rakennan asioita pikku pennusta hyvin järjestelmällisesti ja oman ihanteeni mukaan, tottiksessa keskittynyt tunnetilaan alusta saakka ja liikkeiden nopeaan suoritukseen, rullailmaisu on takaperin ketjutettu hyvin tarkasti ja mutkia oikomatta.

Olen nyt koetestannut koulutusta jossa käydään koesuoritus videolla läpi. Koesuoritus palastellaan osasuoritukseen ja siitä erillisiin liikkeisiin, joita voi hyvin treeniä itsenäisesti tai apparin kanssa. Jos kysyntää on, niin koulutus tullaan järjestämään Kotkassa valaistulla ulkokentällä ja jossa lämmitetty koppi/tila videon katsomiselle/tauoille/ruokailulle.

Liian hyvää ollakseen totta -treenipäivitystä

Muutamat hakutreenit kerkesin jo tuskailemaan, et miten ihmeessä saan Pöystin toimimaan hakutreeneissä. Ongelmana oli hyvin korkea viretila, joka vaikeutti uuden oppimista. Pöystillä myös todella suuri motivaatio maalihenkilöä kohtaan ja maalihenkilön jättäminen ilmaisun ajaksi oli koiralle todella haastavaa. Sain paljon korjausehdotuksia ystäviltä ja vierailin Porvoon lauantaina treeneissä. Lauantain treeneissä muutettiin vielä näytöllä koiran olemista ja maalimies vaatii koiran pysymään maassa, kunnes pääsee siirtymään piilosta pois ja vapauttaa palkalle. Pöysti oli palautettu muutaman treenin ajaksi takaisin irtorullille. Ekalla ja vikalla pistolla Pöytin oli pakko heittää "voltti" ennen rullantuontia, mutta muuten nappasi vain rullan ja toi mulle vauhdilla. Oli myös ihan loistavaa ja motivoivaa kuulla jonkun muun uskovan, et hyvä siitä tulee 😊. Sunnuntaina otin sit svedun käyttöön. Pöysti ei ole ikinä tehny svedulla ilmasuja. Nyt se kuitenkin ymmärsi heti löydön tehdessään ottaa itsenäisesti rullan suuhun ja palauttaa se nopeasti minulle. Olin äärimmäisen onnellinen treeneistä, kun ajattelin jo hyvin pitkälle tässä olevan tekemätön paikka. Pöysti oli ihan huippu ❤ ja niin oli toki meidän maalihenkilötkin - aina valmiina laittamaan itsensä likoon❤. Aavalle otettiin myös sunnuntaina kolme pistoa -umppari-tyhjä-umppari. Umppari ilmasut oli todella hyvät, samoin tyhjä pisto oli hieno laatikko ❤.

Pöystin kanssa lopetettiin ajanpuutteen vuoksi purut. Olemme kuitenkin pitäneet ja tulemme pitämään taitoja yllä jos ensi vuonna olisi taas aikaa jatkaa. Jäljellä olen alkanut ottamaan vauhtia vielä entisestään pois ja pari viime jälkeä alkaneet näyttämään liki siltä miltä pitäisi 👌. Tottiksessa olen keskittynyt niihin inhokki osa-alueisiin -lähinnä noutoihin. Tällä hetkellä nouto on lähes kunnossa. Heittovaiheessa Pöysti vielä välillä katkaisee kontaktin minuun, mut muuten noudot on nopeita ja ote kapulasta tiukka ja rauhallinen. Esteiden ylityksen on ilmavia ja varmoja myös kapulan kanssa. Eniten olen treeneissä pyrkinyt katkaisemaan saalista. Pöystillä on todella paljon saalisviettiä ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa treenaamisessa. Vissiin harjoittelu kannattaa noudoissaki 😄. Eteenmenon maahanmeno ja paikkamakuu pitäs viel treenata.

Tulevana viikonloppuna meille tarjoutui päästä huippuoppiin jälkeä treenaamaan. Meinasin et mennään Pöystin kanssa. Pöystin kanssa pitänyt vieras koulutukset minimissä, mutta pohja alkaa olemaan sillein kunnossa, et kestää varmasti vähän erilaistakin koulutusta.

Aava pk-jäljellä JK2 288p. RM2

Viikko takaperin alettiin Aavaa treenaamaan pk-jäljen rotumestaruuksiin. Ajatus lähti siitä, kun kuitenkin olin menossa IPO-rotumestaruuksia kattomaan, Sastamalasta enää ollu "pitkä matka" Kauhajoelle. Mökin varasin edellisenä päivänä isojoelta. IPO -rotumestaruuksista sen verran, että Aavan lapsi oli RM2, IP3 tuloksella ja kovasti tykkään tuosta uroksesta😍. Siinä on sitä samaa "ravistettava ennen käyttöä" kuin äidissään. Ystävät sai myös RM1 ja RM3 tittelit 😍🤗.

Sitten jälkikokeeseen. Suurin syy miksi en ole mettäjälkikokeeseen kovasti pyrkinyt on, et mä vihaan suunnistusta 😅. Koe päivään herättiin Isojoella. Edellisenä päivänä oli ollut tarkotus tehä joku janatreeni Pohjanmaalla, mut en sit jaksanutkaan ja lauantai oli koirille täysin vapaa. Lähettiin 7.30 ajaa koepaikalle ja matkalla tein yhden pikapika janatreenin, kun tapani mukaan en hirveästi jätä aikataulussa pelivaraa. Koepaikalla oltiin 8.20 ja koe alkoi 8.30. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 holskua, mutta kaksi perunut viime hetkillä. Nyt joka luokassa oli yksi holsku. Osallistuvia koiria yhteensä seitsemän. Ensimmäisenä meidät siirrätetiin janojen lähistöön, jossa olimme hyvissä ajoin. Tuntia myöhemmin avo-koirat, joita oli neljä, siirrätettiin janoille. Meillä oli kolmas jälki. 

Lähetin koiran vinoon janalla ja se otti jälen metrin janan sivusta ja lähti sitä ajamaan heti varmasti oikeaan suuntaan. Janalta lähti vinosta lähetyksestä -2p. Aava jälesti jälkeä varmasti askelaskeleelta rauhallisesti. Maasto oli aluksi tyypillistä Pohjanmaan aakeeta laakeeta sammalmaastoa. Ensimmäinen keppi oli ekalla suoralla, mutta tarpeeksi pitkällä jotta koira oli päässyt jälkeen kiinni ( ehkä 100 metrissä). Jälki ohitteli muutamia syvempiä monttuja kiertäen ja tuli muutamia polkujen ylityksiä , jonka jälkeen kulma. Tokalta suoralta keppi, jonka jälkeen maasto vaihtui soramontuiksi. Aava vaan puksutti menemään. Soramontrujen jälkeen maasto vaihtui suoksi ja suolla oli kulma. Keppi löytyi suon loppupäästä. Maasto vaihtui taas sammaleeksi ja tuli kulma. Kepit neljä ja viis löytyivät seuraavalta pätkältä joka ilmeisesti oli kaareva suora. Tuli viistosti metsätien ylitys ja metsätien viertä kulki viimeinen suora. Viimeisellä suoralla Aava oli selkeesti jo väsynyt urakasta ja vikaan suoraan jaksoi jälestää askelaskeleelta. Viimeisellä suoralla nokka hieman nousi ja mietin jo et  meneekö se vaan jälentekijän poistumisjälkeä pois vai onko homma sille vaan niin helppoa et vähän lepuutti nokkaansa. En tiedä, mutta vikan kepin nosti ehkä liinanmitan päässä tiestä. Aikaa jäljen ajamiseen meni n. 25 min. Muutaman kerran mietin, et riittäköhän meidän aika, ku Aava puksutti niin rauhallisesti, varmasti askelaskeleelta jälkeä. Missään vaiheessa se ei joutunut hakemaan jälkeä koko kilsan aikana ❤. 

Esineruutuun ajettiin seuraavaksi. Esineruutu alkoi tyypillisesti. Aava juos kierrokset alemmas ekan minuutin, jonka jälkeen alkoi nostelee mulle esineitä 😄. Esineet nous nopeasti ja varmasti. Eka esine keskeltä takaa ja toka oikeasta laidasta keskeltä. Esineruutu 29p. -1p. alun juoksentelusta. Tottis olikin sit jännä. Oltiin vika pari ja päästiin kerranki tekee liikkeet eka. Ennen tottista syöttelin Aavalle  ruokaa, jotta se olisi matalammassa tilassa. Ei taaskaan auttanut, mut hieman tasaisempi tunnetila kuitenkin kuin viime kokeessa. Pystyi sentään istumaan kohtalaisen hiljaa valmistelevissa ja mun ei tarvinnu olla niin "kiree"😅. Eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon, tasamaannoudossa luovutti kapulan seisten ja liikkeestä seisomisesta kääntyi kohti kun palasin viereen (en mä ollu tätä muistanu harjoitella 🙈). Muita suuria liikevirheitä ei tullut, paitsi paikkamakuussa ohjaaja käveli piilon, mutta huomasi itse ja otti askeleen ulos piilosta 😄. Tottiksesta 91 pistettä. Tuomarin sanoin koira tekee iloisesti ja halukkaasti hommia. Yhteensä 288 pistettä (168-29-91), JK2, RM2, luokkavoitto. Aava teki kokeen parhaimman tuloksen ja parhaimmat tottispisteet.

Koe oli todella hyvä henkinen. Järjestäjille isot pointsit 👍. Sai myös tutustua uusiin mukaviin tyyppeiiin 😊. Aavan pentu Dia oli kolmosluokassa tehden upean ykköstuloksen 286p. (167-30-89), JK3, RM1. Dia nyt ykköstulosta vaille käyttövalio 😍. Et tuli vähän niinkuin tuplavoitto kotiin ❤. Aavan pentue on ollut kyllä hieno ja monipuolinen. Paljon tekee, että koirat päässeet loistaville ohjaajille, mutta kyllä niissä koirissakin on sitä jotain, kun lajista kuin lajista tuloksia vain napsahtelee. Jatkakaa samaan malliin 👌❤ -me ollaan niin teistä ylpeitä Aavan kanssa. 

Aava Käyttövalioksi

Niinkuin moni tietää, niin tää vuosi on ollut kivinen. Koiralle sattunut tapaturmia ennen kauden pääskapoja. Väliin jääny haku-, mettäjälki- ja erikoisjälkikokeita sekä SMät ja RMät. Sinällään meillä on useinkin huonoa tuuria ja tapaturmia sattunut joka vuosi ja toipumista ollu kuukaudesta puoleen vuoteen. Ollaan luovuttu Ipoiluista, koska hampaiden kunto ei siihen olisi alunperinkään ollut suotuisa. Hampaat menneet edellisessä kodissa. Nyt kuitenkin kun Aavalla alkaa olee ikää, toivoisi ettei sitä joutuisi "turhaan" nukuttelemaan" lääkärissä. Takapakit alkoivat todella viime viikolla ottaa päähän. Tapahtui taas tapaturma juuri ennen koetta. Tapaturma ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeeseen. Tänä vuonna olemme päässeet yhteen hakukokeeseen vain osallistumaan.

Lauantaina lähdimme ajamaan Imatralle kaupunkiotteluun, jossa Aava kisasi KPHn joukkueessa Hakukokeessa. Meillä suurin tavoite oli saada hyvä fiilis tottikseen, mutta toki mielessä oli se viimeinen ykkönen käyttövalioksi. Vettä satoi ja taivas oli harmaa. PAHA3 luokassa oli neljä koirakkoa. Toivoin, että pääsisimme ekana tekemään mettäsuorituksen, mutta neljäs suorituspaikka lankes meille. Ensimmäinen suorituspaikka on meille paras, sillä Aava on hyvin itsenäinen metsässä ja jos metsässä on vahvoja hajuja, niin ohjattavuus on huonompi. Aava kuitenkin yllätti ja teki tosi hienoa risteilytyöskentelyä ja ohjattavuus oli todella hyvä. Aava teki tosi hyviä laatikoita ja vain tyhjässä alussa jouduin korjaamaan syvemmiksi kaksi pistoa. Muuten vaan kävelin keskilinjaa ja heittelin koiraa vain puolelta toiselle❤. Eka avo maalihenkilö oli jossain 150 metrissä vasemmalla , toinen 200 metrissä umpipiilossa oikealla  ja viimeinen 300 metrissä umpipiilossa vasemmalla. Meidän heikkous oli umpipiilo ilmasut. Aava yritti kaivautua umpipiiloihin, kun lähestyin. Pisteitä mettästä 160.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. Aavan koulutuksessa on käynyt iso kämmi esineruudun opetusvaiheessa ja ne muutamat esinetreenit joita tehty, ni ongelmaa korjailtu.. Toiseksi viimeset esinetreenit olikin grandefiasko. Aavalla hajos juurihoidettuhammas ja esineruudussa se työskenteli vauhdikkaasti, mutta esineiden kanssa tapahtui omituisuuksia. No kokeessa mentiin ruutuun tiedostaen et jos halajataan ykköstulosta, ni kaikki pitää nousta. Esineruutu oli tottiskentän vieressä ylämäessä ja tottiskentän tapahtumat kuului esineruutun todella hyvin :käskyt (eteenmenon maahan ja laukaukset). Lähetin Aavan vasemmasta etukulmasta ruutuun ja se nosti ekan lähiesineen (lyhyt kiepeillä oleva nahkahihna metallilukolla) oikeasta etukulmasta. Siirryin keskemmäs ruutua ja keskeltä hieman oikealta löyty toinen esine (hiusharja). Siirryin takasin vasempaan etukulmaan ja suhteellisen takaa löyty kolmas esine (joku narulelu). Ruutu 29 pistettä. Yksi piste lähti, kun tuodessa oli ottanut hiusharjasta huonon otteen ja tiputti sen kerran. Olin oikein tyytyväinen esineruutuun.❤️

Tämän jälkeen tehtiin pikalasku ja tottiksessa piti saada 81 pistettä. Periaatteessa se piti olla ihan mahdollista, vaikka tottiksen kanssa ollaan viime aikana kovasti painittu. Yritin laskea Aavan tunnetilaa ruokkimalla sitä vaan ennen omaa suoritusta. Ei auttanut. Koira oli korkeassa tunnetilassa ja oli täysi työ pitää homma kasassa. Etukäteen mietin et pidetään vaan hauskaa, mutta menihän se vähän niin et Aava piti hauskaa ja mä yritin vähän rajoittaa. Toisaalta vaikka piste vähennyksiä tuli paljon iloisuudesta ja sen myötä liikevirheistä, niin oli aivan ihanaa kun Aava taas pursui intoa ja iloa tottiksessa❤️. Yritti se myös tehä perus Aavana ylimääräsiä eteenmenoja 😄. Pisteitä 84. Yhteensä 273 eli ykköstulos, luokkavoitto ja KVA. Samalla meidän joukkue voitti kaupunkiottelun.

KVA hausta oli meidän päätavoite ja ensimmäiset vuodet kisattiin vain rotumestiksissä. Kiirettä ei siis ole pidetty. Nyt kuitenkin ikää alkaa Aavalla olemaan ja olisi kiva vielä keritä harrastelemaan enemmän mettäjälkeä ja ehkä EKtakin, mutta ilman mitään tulospaineita! Matka käyttövalioksi on tapaturmista huolimatta ollut hieno ja vaiherikas. Ollaan tutustuttu ja päästy reenaamaan huipputyyppien kanssa ❤️. Ei se määränpää, vaan matka sinne ❤. Hienoa päättää ura kokeeseen, jossa oli taas yhdessä tekemisen iloa ja nautittiin siitä, että päästiin osallistumaan.

Aava on ensimmäinen koira, jonka kanssa alettu pk-lajeja harrastamaan. Paljon on tullut opittua eri lajeista ja paljon päästy kokemaan. Paljon tekisin erilailla nyt, mutta ilman virheitä ja niiden tiedostamista ei olisi tapahtunut oppimista. Aavalla on ollut aina hyvin korkea motivaatio tehdä töitä ja se on kestänyt epäreiluakin koulutusta mielettömän hyvin. Aava on koirana itsenäinen, mutta kuitenkin riittävän aktiivinen ohjaajan suuntaan.  En olisi voinut saada parempaa ja itselleni sopivampaa koiraa ❤. Nyt nautitaan Aavan kanssa tulevat vuodet yhdessä tekemisestä ja siitä, että saamme harrastaa hienoja lajeja loistavissa porukoissa ❤.