Mikä siinä on niin hankalaa?

Mikä siinä on niin hankalaa opettaa koiralle arkikäyttäytyminen? Kovasti paasataan positiivisen vahvistamisen tärkeydestä ja kuinka pakote on maailman kauhein kirosana. Todellisuudessa mitä suurimmaksi osaksi näkee on ohjaajan passivoituminen tai räksyttävän koiran hapettaminen eli roikottaminen pannasta ilmassa ja näin yritetään sujahtaa ohitettavan koiran ohi. Onko yleisin syy puuttumatta jättämiseen se, ettei käytös häiritse itseä vai ei vain jakseta tai osata puuttua käytökseen? Asun pienkerrostalossa, jossa asuu oman lauman lisäksi kymmenkunta muuta koiraa. Jokaikinen näistä naapurien koirista räksyttää ja vetää hihnassa hullunlailla, kun näkevät muita koiria. Liki kaikkien koirat myös haukkuvat kotona ollessa yksin tai omistajiensa läsnäollessa. Osasta koirista on tullut valitusta ja totta puhuen käytös häiritsee myös minua, niin sisällä, kuin ulkona.

Miksi otan asian nyt puheeksi? Eilen sattui kahden eri naapurin kanssa ikävät kohtaamiset. Aamulla käytin koirat tavanomaiseen tapaan lenkillä ennen harkkapäivää. Takasin tullessa toisesta rappukäytävästä sujahti räyhäävä dalmatialainen koira laumani nenän eteen. Tämän omistaja oli kuitenkin hereillä ja sai koiran pidettyä kiinni. Omat koirat eivät tilanteeseen juurikaan reagoineet, vaan käyttäytyivät neutraalisti. Iltapäivällä käytin kadun varrella koirat pissalla, ennen porukalla sovittuja treenejä. Toisesta suunnasta katua alkoi kuulua jo kova räyhääminen, kun naapuri lähestyi pihaa harmaa norjanhirvikoiran kanssa. Lähdin kävelemään laumani kanssa päinvastaiseen suuntaan, miettien josko se koira osaisi itsenäisesti tukkia suunsa, kun päästään vähän kauemmas. Olen allerginen koirien räksyttämiselle. Koira hiljenikin, kunnes vilkaisin olkani yli ja kas hirvikoira olikin hihna perässään roikkuen siinä muutaman metrin päässä tulossa kohti muristen. Kerkesin hetken miettiä, että taitaapi tulla hirvikoirasta hieno puuhka, kun mun lauma sen kohta pöllyttää. Huusin hirvikoiralle, josko ymmärtäisi henkensä päälle ja jäisi loitommas ja samalla yritin liukkaalla kelillä vetää omia koiriani kauemmas. Jonkinlainen kontakti tapahtui ilmeisesti hirvikoiran ja Aavan välillä. Aava sille totesi, et parempi pitää välimatka tai Beije tulee tappamaan sen ja Pöysti viimeistelee, jos on uros.

Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa ja hirvikoiran omistaja sai koiransa kiinni. Mitään sanomatta, saati pahoittelematta lähti pihalle kovalla kiireellä kävelemään. Epäilen, että molemmat osapuolet jäivät vammoitta, mutta taas tuo asiallinen tilanteen hoitaminen olisi ollut toivottua. Tämän talon koirista suurin osa räyhää epävarmuuttaan. Sitten kun sen kerran hihna lipeää kädestä, niin tapahtuu näin. Voin sanoa, että olin todella vihainen ja raivona. Itselle todella haastava tilanne, kun laumaan pölähtää joku umpiluupääkoira ja siitä voi todellakin olla leikki kaukana. Oma lauma on hyvin hallinnassa, niin kauan kun kukaan ei tule iholle. Jokainen kuitenkin voisi kohdallaan miettiä, kuinka ratkaisi tuon omaa koiraa stressaavan häiriökäyttäytymisen, jonka takia vetää ja räyhää hihnassa. Se olisi reilua myös niille, jotka pitävät koiransa hallinnassa ja vaativat niiltä korrektia käytöstä kotona, sekä ohitustilanteissa.

Se siitä. Eilen käytiin myös treenimässä tottista. Pöystin kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloja, henkilöryhmää, hyppyestettä ja eteenmenoa. Jokapäivä ollaan myös kotona tehty noutoa eteenpäin. Kadonnut treenifiilis löytyi taas ja Pöystin kanssa on taas hurjan hauskaa tehdä tottista <3. Pöysti on aktiivinen tekijä ja tuntuu kerta kerralta olevan vain aktiivisempi. Seuraamisessa se pitää edelleen kivasti oikean paikan, eikä tekeminen muutu, vaikka olisi pientä tai vähän suurempaa häiriötä. Eteenmenot on alkutekijöissä. Luoksetuloissa se tulee vauhdilla, mutta loppuasentoa ei ole vielä haettua korrektiksi. Ehkä sen kerkee lähempänä koetta :D